Esikoisen ollut koko elämänsä raskashoitoinen, mitenhän tämä pikkukakkonen? Miten sitä jaksaa?
Itsellä astma ja allergioita, samoin pojalla (pian 3v) vaikeina, on siis todella suuri mahdollisuus että tuleva pikkukakkonenkin on astmaatikko ja allergikko.
Miehen kanssa päätettiin kesällä että meille ei tule useampaa lasta kuin tämä yksi, niin raskasta ja väsyttävää on ollut. Yöt ovat olleet lapsen koko elämän ajan vaikeita sairastelun vuoksi, astmaan saatiin alkusyksystä todella tehokkaat lääkkeet ja sikäli on helpottanut. Mutta mutta, liekö hoidon aloitus vaikuttanut kun on alkanut itkeskelemään ja uneksimaan öisin monta kertaa viikossa. Esim. toissa yö, itki ja huusi: isi mennään katsomaan tomi traktoria, laita se juna toimimaan, minä haluan banaania jne... Joka kertaa väh. 10 min putkeen. Eli ei ihan helppoa...
Ennen joulua aloin ihmettelemään kun lievää kuvotusta ollut jo 3pv putkeen ja ruoka on vähän auttanut siihen. Tein sitten raskaustestin ja postitiivinen oli. Ensin oli hirveä järkytys, siinä meni pari päivää huokaillessa. Nyt ollaan jo tosi iloisia tästä tulevasta vauvasta (toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti), mutta pelko on aika suuri. Entä jos kaikki on yhtä vaikeata kuin esikoisen kanssa? Miten sitä jaksaa itse? Meillä ei asu sukulaisia lähelläkään, kukaan ei pysty tulemaan auttamaan jos itse on väsynyt. Ja se väsymys voi olla paha, esikoisen vauva-aikana niin paha että asioita piti laittaa paperille muistiin että pystyi tarkistamaan esim milloin olin viimeksi antanut lapselle ruokaa ja paljonko oli syönyt, olinko antanut d-vitamiinin jne. Olin siis suomeksi sanottuna kävelevä haamu, joka ei niistä ajoista muista oikeastaan paljoakaan.
Muita joilla samanlaisia kokemuksia? Miten säilyitte täysjärkisinä?
Kommentit (10)
ollaan törmätty jossain ketjussa ennenkin. =) Meillä myös 3 v. allerginen ja koko elämänsä sairastellut esikoinen. Ruoka-aineallergioita ja todella huono syömään. 3 v ollaan keskitytty siihen, että sais ees jotain syötyä... paljon menee siihen päivästä aikaa ja hermoja. Siis houkuttelua, houkuttelua ja houkuttelua, monet ruuat menny roskiin jne. Kitarisa leikattu, korvat putkitettu, nielurisatkin leikattu. Todella paha atopia. Sairastelu vähentynyt nyt nielurisaleikkauksen jälkeen, 30.10. leikattiin ja vain 1 (!) flunssa sen jälkeen, lievempänä kuin ennen. Syöminenkin parani leikkauksen jälkeen. Yöllä meillä on heräilty aina, aina. Nykyään voi kyllä olla niitä öitä, että herää vain kerran, tulee itse viereen ja sätkii siinä vieressäni, mikä on siis meidän mittapuussa aika hyvä yö, vaikka itse ei paljon saa nukuttua. Alle vuoden iässä lapsella oli vielä harvinainen veritauti, mikä meni onneksi ohi eikä ole uusiutuva. Kumma sattuma sekin, aiheutti anemiaa ja lapsi oli TODELLA tyytymätön ja raskashoitoinen.
Mutta, mutta siis rankkaa on ollut lapsen kanssa, mutta toinen silti tulossa. Ajattelen niin, että voi se lapsi olla terveempikin... ja ainakin nyt osataan moni asia paremmin. Tiedetään allergioista ja sairaan lapsen hoidosta. Ja tämä 3 v. vanhempien hemmottelema ihana allergikko tarvitsee sisaruksen. Ja musta ihanaa saada taas vauva, jotenkin sen hoito ei tuntunut niin raskaalta kun sitten myöhemmin taaperoikäisen, jolloin allergiat kunnolla puhkes päälle. Tottakai näitä asioita kuitenkin miettii, eikä pidä itsestään selvyyksinä sellaisia asioita mitä moni pitää. Onnellista odotusta teille, ihanaa kuitenkin kun vauva tulee!
edellisen kirjoittajan tekstissä oli hyviä neuvoja; nuku kun voit ja kotiapukin vois olla hyvä juttu, on ainakin hyvä tietää, että sitä voi saada. Itse yritän ajatella samoja ohjeita.
Itselläni on nyt 6 viikkoa laskettuun aikaan ja päivittäin pyörivät juuri nuo samat huolet mielessä. Poikani on siis nyt 2 v 8 kk ja ollut vaikeasti allerginen tapaus (1 v. 2 ruoka-ainetta) ja lisäksi hänellä on tietty astma. Kolmas huoli on ollut hidas kasvu ja kasvuhormonin vajaatuotanto, jota aletaan hoitaa ilmeisesti ensi keväänä kasvuhormonilla - päivittäinen pistäminen kestääkin sitten näillä näkymin 13 vuotta:(
Ensimmäisestä vuodesta esikoisen kanssa en niin ikään muista juuri mitään, sellaista kaaosta, väsymystä, epätoivoa ja ahdistusta se kyllä oli. Ensimmäisellänihän ruoka-aineallergiat olivat aluksi pääosin suolioireisia ja ensimmäiset oireet olivat pelkästään yölliset itkut, levottomuudet ja huudot, minkä vuoksi diagnoosia ei aluksi saatu millään. Ja nyt sitten pitäisi sama jaksaa kahden lapsen kanssa, joten kyllähän tämä oma jaksaminen pelottaa ja mietityttää joka päivä:)
Positiivisena näen juuri edellistenkin mainitseman osaamisen, eli enää näitä allergioita ja lääkäreiden käsittämättömiä ja keskenään erilaisia ohjeita ei tarvitse jäädä ihmettelemään, vaan osaa itse tarttua toimeen ruokavalion suhteen ja hankkia osaavan lääkärin apua heti oireiden tullessa. Ja esikoiseni allergiat ovat lähteneet helpottamaan juuri viimeisten kuukausien aikana yllättävällä tavalla, joten sekin antaa toivoa. Toki vanhemmankin kanssa rajoituksia on vielä paljon, nyt en vain enää luettele sopivien listaa, vaan epäsopivien - joka on perheellemme ihan ajattelunkin tasolla iso muutos parempaan.
Mutta hätätilassa on ulkopuolista apua kyllä hankittava, eli enää en yritä selvitä kaikesta yksin, vaan aion pyytää kaukana asuvia isovanhempia vuorotellen apuun, samoin palkata hoitajan silloin tällöin muutamaksi tunniksi viemään vanhempaa ulos ja siivoojan tarvittaessa siivoamaan (tai jos saan jonkun muun apuun). Ja nukkua aina kun se on mahdollista!
JAKSAMISTA TEILLE!
eli omassa kannattaa mahdollisuuksia mukaan syödä c-vitamiinia luonnon lähteistä (suomalaisen tutkimuksen mukaan tableteista saatu c-vitamiini ei vähennä allergioiden todennäköisyyttä juurikaan, mutta ruuasta saatu vähentää).
Maitohappobakteereita kannattaa suosia raskauden aikana omassa ruokavaliossa, samoin kalaöljyä suositellaan (elllet ole allerginen). Ja eläinrasvoja kannattaa välttää mahdollisuuksien mukaan!
Ja omat allergiat ja astma kuntoon, ettei oma IgE-vasta-aineiden tuotanto olisi raskauden aikana koko ajan koholla...
Ja lopuksi täytyy vain toivoa:)
minulla la:han vajaa 8 viikkoa. Mukava olisi täällä palstailla sitten vauvojen synnyttyä vertaistuen merkeissä.
Meilläkin poika pienikasvuinen, mutta kasvuhormonitilannetta ei ole tutkittu, ilmeisesti vielä sitten jollain käyrillä ollaan.
Maitohappobakteereita myös käyttelen, kalaa ja kasvirasvoja käytän ja yritä olla toiveikas, että toisesta ei tule näin allergista.
Maijis
en onnistu koskaan muistamaan kaikkea niin, että saisin samaan viestiin.... Niinkuin Silencion lapsella, meilläkin allergiat alussa suolisto-oireisia pelkästään ja diagnoosi myös viivästyi. 8-kuukauden neuvolassa kun epäilin allergioita ja kerroin, että olen jättänyt joitain ruoka-aineita pois, lääkäri totesi, että olen " toiminut väärin ja pitänyt lasta turhaan dieetillä. Oireiden tulee olla todella graaveja ennenkuin voidaan epäillä allergiaa, veriripulia esim. Allergiat ovat todella harvinaisia" . Näin hän sanoi kirjaimellisesti.
Että aika paljon enemmän tietoa sitä on nyt itsellä...
Onnea tulevasta vauvasta :)
Tiedän tunteesi oikein hyvin. Meillä on 2 v. esikoinen, jolla synnynnäinen rakennepoikkeama ruokatorvessa, refluksi, ruoka-aineallergioita (jotka onneksi nyt jo lähes hävinneet) ja vaikea infektioastma. Sairaalakeikkoja on ollut p a l j o n, ja silti kaikesta huolimatta halusimme toisen vauvan. On ne vaan niin ihania, ongelmineen päivineen :) Nyt pikkuveli on 5 kk:n ikäinen, eikä meillä järin helppoa ole ollut, sillä vauvakin kärsii refluksista, vaikka hän muuten onkin ihan perusterve. Allergiat ovat hänen kohdallaan selvittämättä, ja voi kuinka toivonkaan, ettei siihen rumbaan koskaan tarvitsisi hänen kanssaan alkaa...
Raskausaikana jouduimme olemaan paljon isomman kanssa sairaalassa, ja olin todelle todella väsynyt, koska myös opiskelin samaaan aikaan. Myös vauvan syntymän jälkeen sairaalakeikkoja on ollut, mikä on ollut raskasta. Jouduin luopumaan vauvan täysimetyksestä hänen ollessaan 4 kk, koska isompi joutui infektio-osastolle, johon vauvaa ei oikein voinut viedä. Ja halusin olla myös esikoisen kanssa ihan kaksin stressaavassa tilanteessa. Tämänkaltaisissa jutuissa on siis täytynyt armahtaa itsensä ja todeta, ettei ihminen kaikkeen pysty.
Meidän pelastuksemme ovat olleet lähellä asuvat isovanhemmat. Hoitoapu on tuntunut tosi tärkeältä, jotta saa edes pikkuisen omaa aikaa. Jos teillä ei ole sukulaisia lähellä, kannattaa kysellä kunnan palveluja! Esim. Helsingissä saa neuvolan kautta kodinhoitoapua perheiden kotipalvelusta, joka ei siis ole mikään lastensuojelutaho, vaan tarkoitettu ihan tavallisille perheille, jotka elävät syystä tai toisesta hankalassa tilanteessa. Meilläkin kävi muutamaan otteeseen syksyllä kodinhoitaja, mutta totesin sitten, että kyllä tämä arki tästä alkaa rullata, ja emme ole enää heidän palvelujaan käyttäneet.
Tsemppiä odotukseen!
olipas lääkäriltä kommentti!
Itse olen tämän kolmannen lapsen kanssa varsin onnekas, kun neuvolalääkäri pisti lähetteen sairaalan allergiapuolelle, kun valitttelin lapsen allergiaa. Lapsella alkoi tulla äidinmaidosta 4kk:n ikäisenä allergia lievänä ihottumana läpi. täysimetin vauvaa 6kk:n ikäiseksi ja sitten seuraavien viikkojen aikana alkoi tulla suolisto-oireita ja ihottumaa, pylly paloi punaiseksi vähän väliä. Pääsin parissa viikossa joulun alla jo allergialääkärille, kun joulun alla joku oli peruuttanut käyntinsä ja siellä pyytelin lääkäriltä anteeksi, kun tulin vauvan varsin vähäisen allergian vuoksi paikalle. Hän oli sitä mieltä, että heille on paljon helpompaa, kun tulee jo hyvin varhaisessa vaiheessa. meillä vauvalla ei ruoka-aineita ollut kokeltu vielä kovin monta, joten ihokaan ei kovin pahassa kunnossa ole. ja varsinkin kun olen suht varovainen yhden allergisen lapsen vuoksi. keskimmäisellä ei ollut mitään allergioita, joten siinä suhteessa olen huomattavasti helpommin nyt antanut maistella ruokia kuin kahdella ensimmäisellä. tänään vauva maisteli keitettyä makaronia ja pyllyn iho paloi taas punaiseksi. kauhulla tässä mietin, että toivottavasti ei lapsella ole vilja-allergiaa.
Toivottavasti teille kenellekään ei tule toista " superallergista" lasta.
Meillä esikoinen (nyt 14-v) on ollut aina hyvin terve, ei sairastanut juuri edes flunssia.
Seuraava lapsi oli laaja-alaisesti allerginen vauva, jolla nyt 11 vuotiaana on allergioista jäljellä siitepölyt, raakoja kasviksia ja eläimiä. Pähkinä aiheuttaa edelleen anafylaktisen reaktion
10-vuotias on perusterve
8-vuotias sairasti lukemattomia korvatulehduksia, vielä nykyäänkin flunssien yhteydessä. Häneltä on poistettu niin kita kuin nielurisat ja korvat putkitettu.
Kolmevuotias on ollut juuri nielu- ja kitarisojen poistossa
Ja kuopus kohta kaksi vuotias sairastaakin sitten kunnolla. hänellä on synnynnäinen epämuodostuma, uniapnea, joka vaatii hengitystukihoitoa, laaja allergiat (nyt 8 sopivaa ruoka-ainetta) astma, leikattu refluksi, puheen ja mototriikan kehitysviivettä. Hän herää vieläkin useita kertoja yössä, ollut leikkaussalissa monta kertaa elämänsä aikana, helmikuussa edessä seuraava leikkaus.
Ja kuitenkin jotenkin ajattelen, että sellaista elämä on ja jaksettava on. mitään perheen ulkopuolista apua meillä ei ole käytettävissä, ei vaikka olen sitä neuvolastakin pyytänyt. Kaupungilla ei ole tarjota mitään, niin kuan kuin asiat ovat kuitenkin kunnossa(lue: llapset eivät ole kaltoinkohdeltuja)
Mutta luottavaisesti kohti uutta vauvaa ja todennäköisyys siihen, että vauva olisi täysin terve on kuitenkin suurempi kuin se että saisitte taas " sairaan" lapsen.
meillä ensimmäinen ja kolmas on allergisia, keskimmäisellä infektioastma ja kaikilla kolmella on ollut koko syksyn infektiokierre. 14. antibioottikuuri menee parhaillaan syyskuusta alkaen. vauvallakin on jo 4. kuuri ja ikää on alle 8 kuukautta. keväällä taisi olla kahdella isommalla 8 antibioottikuuria yhteensä.
meillä ei lapsilla allergiat ole olleet pahoja, vaan niiden kanssa on pystynyt elämään. pienimmän allergiat ovat tällä hetkellä tutkinnan alla, toivottavasti jotain selvää löytyy lapputesteissä kuukauden päästä. vanhimman allergioista osa on selvillä, siitepölyt ja niihin ristiin olevan hedelmät ja kasvikset on suht helppo jäljittää. keskimmäisen (alle 3v) infektioastma on kaikkein pelottavin, kun toisella menee suht nopeasti hengitys huonoksi, niin se säikäyttää. yöuniin allergiat kyllä aina vaikuttaa.
Mutta tuohon jaksamiseen, vanhin täytti syksyllä 5-v enkä ole siis n kuuteen vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla. kaikkia lapsia olen imettänyt suht pitkään, meillä nukutaan perhepedissä, nähdään painajaisia, sairastellaan yöllä, esim. esikoisella puhkesi korva viime viikolla yöllä. rankkaa se on, mutta sitten täytyy vain jostain luopua. helpoiten luopuu kodin siisteydestä, kun aika ei riitä kaikkeen. kun joku on sairas, äitiä tarvitaan pitämään sylissä.
tällä hetkellä on aikaa olla hetki koneella, kun vauvan kuume onneksi laski, oli vuorokauden lähes 40 astetta, reppanalla jälleen korvatulehdus ja keuhkot täynnä limaa. esikoisen lääkekuuri loppui eilen. keskimmäisen uusinta tautia tässä odottelen, yskää on ollut jo pidempään, häneltä tosin leikattiin kitarisat pari viikkoa sitten ja laitettiin putket korviin, joten ehkä helpottaa.
Sinulle toivotan rauhaisaa odotusaikaa. jos et muuta apua saa, niin pyydä kuntasi kodinhoitajaa välissä auttamaan. se ei maksa paljoa ja pystyt lepämään. ja toisaalta toisen lapsen kanssa ei välttämättä ole niin rankkaa kuin ensimmäisen, kun tiedät jo monet asiat ennestään.