Lue keskustelun säännöt.
Kuka on lähtenyt paltoniseksi muuttuneesta suhteesta pois?
27.12.2007 |
Minä mietin, mikä on oikein.
Seksiä ei ole. Sitä on joskus ollut, mutta ei hääviä. Tuon miehen kanssa siitä ei enää tule mitään. Liikaa on yritetty jo. Kumpikaan ei enää edes vaivaudu edes yritykseen. Just on talo laitettu ja lapset sen verran isoja, että aikaa kyllä olisi. Ajan puute on ollut syy jo muutaman vuoden, ettei asia muka häiritsisi.
Kommentit (9)
Eikö kannattaisi vielä yrittää löytää vipinää nykyisen siipan kanssa? Sitten vanhempana se seksielämä ei kuitenkaan näyttele NIIN suurta osaa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there done that!
Nyt ei muuta kuin yritätte alkaa lämmitellä välejä. Tahattomia hipaisuja, helliä sanoja, vietteleviä katseita.... tai mistä nyt sitten tykkäättekin.
Ala lämmitellä sitä miestäs pikku hiljaa. Älä odota seksiä heti vaan lämmittele, kyllä se siitä lämpiää. =)
ja kun ei odotettaisi aina siltä toiselta että se tekis ym ym.
Vaihtamalla ei parane jos ei itse jaksa sittenkään nähdä vaivaa.
Jos kaikki rakkaus kuihtuu pois eikä parannuskeinoa ole niin sitten pitäisi miettiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielleyhtymän johdosta näen pitkään palttooseen pukeutuneen suhteen luikkimassa jonnekin.
Niin, mulla on kai outo huumorintaju...
jos seksielämä ei koskaan ole ollut hääviä. Ja se sinua kerran häiritsee.
Vai luulitko alussa että muuttuu ajan myötä kiihkeämmäksi...?
Miksi sitä siippaa ei voi valita vähän paremmin, ettei tarvitse muutaman vuoden päästä valittaa että on tylsää jne. Ja sitten erotaan, ja lapsilla rikkonainen koti... Ja kaikilla hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Olin kai niin tyhmä, etten paremmasta edes osannut ajatella. En todellakaan odota, että asiat naksahtaisivat kohdallaan, niin ettei minun tarvitse tehdä mitään. Asia nyt vain on niin, että enää en aio tehdä mitään. JOko asustelen tässä kämpässä tai muutan lapsineni toiseen osoitteeseen. Sitä tässä mietin.
Mies ei juo paljoa alkoholia. On vaan niin raivostuttavan aikaansaamaton, tunnevammainen, ailahtelevainen, negatiivinen. Tuo ainainen ei, ei, ei tappaa minut sisältäpäin. Ei uskalla hullutella tai tehdä mitään. Sen maailma romahtaisi, jos se joutuisi kävelemään kadulla oransseja raitoja tukassa tai pitämään tonttulakkia yleisillä paikoilla jouluna, siis jouluna. Pahinta on, että se itsekin tietää olevansa idiootti tunnevammainen elämän lannistama ihminen, jolle työ on elämän sisältö, mutta se ei osaa eikä näemmä halua olla muunlainen. Minä olen tässä kuitenkin odotellut, juu, 10 vuotta, että se tuosta tokenisi, piristyisi, rentoutuisi. Mutta ei. Nyt olen heittänyt hanskat kaatopaikalla.
nyt odottelen vaan...