Psyykkistäkö?

että ymmärrän huolesi ja sen, että olet asian tullut panneeksi merkille. Kyllähän tuo kertoo jotain " turhantarkasta" luonteesta, ja minusta siihen on ihan hyvä kiinnittääkin huomiota. Nimittäin itse olen " niuho" ja äitini suorastaan melkeinpä pakkoneuroottiseksi luokiteltavissa joissain asioissa (mutta " normaalin" rajoissa kuitenkin ;-)), siksipä olen itse tehnyt erityisesti ylenmääräiseen " niuhouteen" taipuvaisen esikoiseni (nyt 12v) kanssa ihan töitä, jotta olen saanut hänestä suurpiirteisemmän... Nykyisin toivoisin jopa, etten olisi onnistunut ihan niin hyvin!! ;-D Mutta myös omalla kolmasluokkalaisellani, eli lapsisarjan nro 2:lla, on vastaavantyyppistä käyttäytymistä, joskaan ei ihan kertomaasi verrattavaa. Tämä vain taustana sille, että luulisin ymmärtäväni, mistä puhut.



Minulle tuli ihan ensimmäisenä mieleen, jos kertomasi kaltainen käytös on suhteellisen uutta (tai siis korostunut ja lisääntynyt, eli ettei ole ollut nuorena mitään " diagnosoitavaa" neurologista?), että voisiko pojalla olla ylimääräistä stressiä jostakin asiasta? Jotenkin tuli mieleen, että voisi olla pojan tapa hallita vaikeita elämänalueita kontrolloimalla niitä, joita voi kontrolloida? Eli ihan konkreettisia asioita. Tämänkaltaista olen huomannut meillä jonkin verran... Se ei siltikään tarkoita, että olisi ihan vielä apuakaan haettava, mutta syy tulisi tietenkin löytää, jotta tilanteeseen saataisiin helpotusta... Ja ensimmäisenä tulee mieleen koulu- ja/tai kaveripiiri ja niiden luomat paineet - syystä tai toisesta.



Tällaiset tunnontarkat ihmiset ovat monella tapaa kullanarvoisia, mutta elämäntapa on heille itselleen kovin rankka. Ja miksei äärimmilleen vietynä myös lähimmäisille. Vaativat itseltään ja joskus myös lähimmäisiltään kohtuuttomia... Näin ainakin meillä. Kuitenkin itsekin " niuhona" arvostan kyseistä luonteenpiirrettä - tiettyyn rajaan saakka, toki - ja siksikin tarkkuudesta on vaikeaa opettaa pois. Näin ainakin omalla kohdallani... Oma (opetettu ja opittukin) arvomaailmani istuu hirveän tiukassa ja vaatii ihan ponnistuksia opettaa joissain asioissa suurpiirteyttä, koska se ainakin kulutushyödykkeiden kohdalla (vaikkapa lommoiset legopalikat, joita on kalliita uusia ja ovat muovisina vieläpä epäekologisia ;o)) on itselleni varsin vaikeaa... Mutta yritys on kova. ;-)



No, enpä nyt tiedä, oliko tästä höpötyksestä sinulle yhtään mitään hyötyä... Summa summarum sanoisin siis, että kannattaisi varmaankin yrittää ottaa selvää, onko kyseiseen viime aikoina korostuneeseen käytökseen löydettävissä jokin erityinen syy - tai peräti useampi. Mikäli stressitekijät voidaan sulkea pois, niin olisi kai hyvä, ettei tarkkuus enää lisääntyisi...



Toivottavasti löydätte helpotusta tilanteeseen paitsi itsenne myös lapsen itsensä vuoksi! Oikein hyvää uutta vuotta teille!

tust:

Voiko em. liittyä kehitysvaiheeseen, jonkinlaisen moraalin kehittymiseen? Muistan, että itselläni ja kavereillani oli vastaavaa murrosiässä, mutta mielestäni ei vielä tuossa iässä.

Miksei se toki jollain tavalla voisi liittyä ihan moraalinkin kehittymiseen... Se, että esiintyy jo nyt eikä vasta murrosiässä, ei mielestäni tarkoita erityistä siksikään, että nykyään lapset ihan oikeasti kehittyvät eri tahdissa! Mutta vaikka olisi kehitysvaiheeseen liittyväkin, ja vaikka korkea moraali on jälleen niitä asioita, joita henk.koht. arvostan ;-), niin siinäkin tulee raja vastaan, miten korkealle moraalin kannattaa antaa kehittyä. Eli " lääkkeeksi" ehdotan samaa edelleen: syntyjen syvien selvittelyä ja asioista keskustelua. :-)

Poikamme on neljännellä luokalla ja kuvauksesi perusteella hän on hyvin samankaltainen kuin oma lapsesi. Kyselee myös haittaako joku mitätön asia esim. juuri naarmu jossain tavarassa tms. Tämä on alkanut noin vuosi sitten ja itse olen ajatellut sen liittyvän tuohon ikään emmekä ole siitä stressiä ottaneet. Olemme ajatelleet, että poikamme haluaa varmistella ehkä kysymisillään sitä, että on hyväksytty ja rakastettu vaikka jotain tapahtuisikin. Hän usein kyselee, että äiti mitä sanoisit jos minusta tulisi isona kuuluisa tms ;o)



Olen itse miettinyt että käytös liittynee lähestyvään murrosikään, toisaalta lapsi on vielä kovin pieni mutta toisaalta etenkin ympäristön ja kavereiden puolelta tulevat paineet ovat suuret. Tuon ikäistä ei katsota enää " suopeasti" etenkään kaveripiirissä jos hän haluaisi vielä leikkiä tai tekee jotain muuten muka liian lapsellista....

Mielestäni tv2:lta maanantaisin tuleva Onni Von Sopanen on erittäin hauska ja kuvaava nuorten sarja jossa ilmenee hyvin tuon ikäisen lapsen ajatusmaailma.



Olen itse sitä mieltä, että mitä vähemmän kiinnitetään lapsen " erikoiseen käytökseen" huomiota sitä helpommin ne erikoiset tavat jäävät häneltä pois. Mielestämme se on jollain tavalla turvallisuuden hakua kun kyselee turhiakin asioita ja haluaa kysymyksiinsä vastauksen vaikka ne tuntuvatkin ihan itsestäänselvyyk-siltä. Meillä neljäsluokkalainen kysyy iltaisin nukkumaan mennessä, että äiti (ja isi) rakastatko minua ja kun vastaan että erittäin paljon niin hän sanoo, että tiedän että rakastat mutta kysyin silti :)



Olemme puhuneet näistä hassuista kysymyksistä ja tavoista mutta lapsemme ei osaa selittää syytä niille vaan sanoo aina vaan, että hän haluaa kysyä omat kysymyksensä. Ajattelemme niin että jos se tuo hänelle hyvän mielen ja turvallisuuden tunteen niin miksi hän ei saisi tehdä niin. Poikamme on erittäin herkkä ja tunnollinen ja oma perhe on hänelle kaikki kaikessa.



Ei kannata olla huolissaan oman lapsesi osalta asiasta vaan sanoa hänelle, että voi kysyä aina mikä mieltä askarruttaa. Ehdoton luottamus omiin vanhempiin ja sisaruksiin on erittäin tärkeätä.

Täytyy vain valitettavasti myöntää, että meillä on " päreet palaneet" tämän käyttäytymisen suhteen. Eli lapsi tietää, että olemme väsyneitä kysymyksiin ja asioihin " jumimisiin" . Ja hän nyt yrittää olla kyselemättä " turhia kysymyksiä" . Huh, että vanhempana olo on joskus vaikeaa. Lapsemme on vielä ainokainen, joten kaikki tulee varmaan kärjistettynä esille niin lapselta kun vanhemmilta.



Ystäväni toi myös esille mielenkiintoisen puolen asiaan: voiko kyseessä olla valtataistelu. Lapsi huomaa, että tällä käyttäytymisellä saa meidän huomion ja se jopa saa meidän nykyisin ärsyyntymään...En tiedä.