Kerronko miehelle, vai vaikenenko?

KUN MITÄÄN EI KERRAN TAPAHTUNUT.

Taksikuski saattaa jäädä funtsii ja asia tulla jossain esille.

Kertoisin oitis, muuten voi jäädä paska juttu muhimaan.

Vielä jos joku olisi nähnyt teidät siellä baarissa kun exäsi yritti suudella, niin se vielä lisäisi soppaan mausteita... Joten kerro, olette sitten tapelleet tai ette, niin etpähän ainakaan ole " epärehellinen" .

miksi helvetissä ei saisi mennä baariin? kotiinko sitä pitäisi lukkiutua kun tapaa jonkun ja olla koskaan enää ikinä menemättä baariin ilman miestä. No jo on aikoihin eletty.

Tosin mielesäni teit väärin siinä, että jäit hänen kanssaan juttelemaan ja menitte yhdessä teille kahdestaan. Jos olet sitoutunut muualle, noin ei kuuluisi tehdä. Varmaan pyytäisin anteeksi ja sanoisin, että tämä tilanne uusi enkä tullut ajatelleeksi, mutta kerron koska haluan olla avoin.

Jäin vaihtamaan kuulumisia, sillä ei olla nähty kuukausiin. Kun eksä alkoi puhumaan uudelleen lämmittelystä jne sanoin suoraan, monta kertaa että ei tule onnistumaan. Yritin lähteä seurastaan pois, mutta ei päästänyt. Ja tarkoitus oli niin, että menen yksin kotiin, ja eksä jatkaa samalla taksillaan omaan kotiinsa. Sanoin jo siinä vaiheessa kun taksiin noustiin, että hän EI tule mun luo.



Kun saavuin kotiin, menin sisälle ja eksä jäi taksiin. Katsoin ikkunasta kun hän jäi pihalleni ja taksi lähti. Ok, tein kai väärin kun kävin avaamassa oven ja pyytämässä sitten sisälle. Mutta en pyytänyt häntä luokseni, vaan nimenomaan kielsin tulemasta.



Minkäs minä sille voin, jos toinen on jästipää.



Ja niin. Saan kulkea baareissa ja missä tahansa, vaikka seurustelisinkin. En aio lopettaa elämääni kenenkään takia, ja minusta se on tervettä.

Asuin asumiserossa miehestäni, mutta tuolloin välimme olivat lämmenneet uudelleen - kuitenkin vasta sille tasolle, että uutta luottamusta haettiin ja vanhaa rakkautta etsittiin uudelleen suhteeseen... Menin ulos tyttöporukalla ja tapasin vanhan ystäväni (mies) kouluajoilta. Jotenkin päädyimme viettämään melkein koko illan yhdessä vanhoja muistellen ja loppuillasta menimme hänen asunnolleen jatkamaan jutustelua, kun ei olisi millään raaskinut jättää juttua kesken. Jäin yöksi ja noh, meillä on aina ollut vipinää, vaikkei olla seurusteltujaan ja jotenkin se sitten meni sen kielletyn puolelle. :o( Aamulla lähdin kävellen kotiin ja eiköhän yhteinen ystävämme (minun, tämän vanhan ystäväni ja mieheni, josta asuin asumieserossa) ajanut autolla ohi juuri kun aamulla astuin ulos tuon kaverini rappukäytävästä... Kauan mietin, että uskallanko jättää kertomatta. Toisaalta tuntui, ettei asia ole mieheni asia, koska kerran asutaan asumiserossa, mutta toisaalta tunteemme olivat lämpenemässä ja toisaalta tunsin, että olin tavallaan pettänyt häntä. Noh, kerroin muunnellun totuuden, eli että olin ollut hänellä yötä, mutta mitään ei tapahtunut. Ja hyvä kun kerroin kun eiköhän sitten suunnilleen ½ vuoden kuluttua asia tullut esiin, mutta mies ei ajatellut asiasta mitään pahaa, kun kerran olin jo aikaisemmin kertonut...

Tähän päiväänkään mennessä hän ei tiedä tuosta " syrjähypystä" asumiseromme aikana, mutta toisaalta ME ASUIMME ASUMISEROSSA, eli olimme tavallaan sinkkuja, joten...en tunne huonoa omatuntoa.

Vähänkö nyt teet suuren numero jostain minimaalisesta jutusta. Hoh hoijaa. Sulle ei vissiin kauheesti tapahdu.