Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä saan ihmisen ymmärtämään, että avointen
11.11.2008 |
ovien päivät ovat nyt ohitse?
Minulla on ystävä, jolla on nyt todella vaikeaa. Tai hänellä on ollut vaikeaa jo pitkään, mutta katastrofi iski pari kolme kuukautta sitten. Hän on aina ollut ihminen, joka vain yhtäkkiä tulee kylään, ilmoittamatta. Ja nyt sitten sanoinkin hänelle että hän voi aina tulla meille kun tuntuu tosi pahalta ja tarvitsee kuuntelijaa.
Ja niin hän on tehnytkin. Kahden kuukauden ajan hän vain yhtäkkiä pöllähtää meille, ja istuu pitkään. Olen hyväksynyt sen ja kuunnellut ja auttanut. Mutta nyt olen pikkuhiljaa yrittänyt ehdottaa hänelle puhelimitse tapaamisajankohtia. Kysynyt, voisiko hän tulla meille esim. huomenna klo XX. Ja heti perään kertonut, että minulla on tämä ilta varattuna ja huomenna sitä ja tätä ohjelmaa. Poikkeuksetta vastauksena on, että "Saanko tulla tänään illaksi?". VAIKKA olen jo ennakkoon ilmoittanut että tänään ei sovi.
Sitten taas ehdotan jotain toista ajankohtaa, mutta hän ei suostu sopimaan mitään aikaa, vaan ilmoittaa että "jos minua ei näy tänään eikä huomisaamuna, niin soitan sitten myöhään illalla".
Minulla on kädet täynnä työtä sairastelevien pikkulasteni kanssa ja mieskin on vuorotöissä. Minulla menee kaikki aika ja energia ihan välttämättömyyksistä selviämiseen. Ja jos minulla on joskus vaikka hetki aikaa istua perheen kesken ja vaikka kerrankin syödä yhdessä, niin en halua että tämä ystäväni änkeää juuri silloin. Hän kun ei ymmärrä, että ne hetket ovat tosi harvinaisia. Silloin hän joko tulee meille tai pyytää minut ulos kävelylle.
Minä en nyt millään saa häntä ymmärtämään, että enää en ole 247 avointen ovien majatalo. Kriisin alussa olin, mutta nyt en enää jaksa. Tämä ihminen ei siis ole riippuvainen mistään, ei ole töissä, ei opiskele, lapset isoja jne.
Tuntuu ihan älyttömältä taas laittaa viestiä, että minulle ei sitten sovi tapaaminen silloin ja silloin, mutta kävisikö tällöin. Ja taas odotan että ovikello soi ja hän tulee tänne kun minulla on vaikka mikä tilanne.
Ahdistaa että joudun nyt piiloutumaan omassa kodissani. Nuorimmainen nukahti juuri ja nyt tarvitsen kahvihetkeni. Otin siis ovikellon pois päältä ja laitoin kaihtimet ikkunoihin. Olen piilossa omassa kodissani. Todella kuluttavaa.
Toki tiedän, että muu ei auta kuin suora puhe, mutta tähän ystävään ei nyt auta sekään. Kaikki menee hänen ehdoillaan.
Huoh. Tämä auttoi kun sain purkaa pahan oloni johonkin.
Kommentit (8)
Jos ei ole, oletko ehdottanut sitä hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdelle terapeutille. Käskin hänen mennä, koska on niin sekaisin.
ap
edes läheisten ihmisten auttamisen nimissä, eikä se ole heillekään aina hyväksi.
Kun kerran olette niin läheisiä ystäviä, että ystäväsi voi estoitta tukeutua sinuun kriisissään ja paukata teille koska vaan mieltään tyhjentämään ja tukea hakemaan, olette myös tarpeeksi läheisiä siten, että SINÄ voit puhua avoimesti ystävällesi omista tarpeistasi ja näkemyksistäsi.
On ihailtavaa ja hienoa, että teille on sellainen ystävyyssuhde, joka tarjoaa tukea ja läsnäoloa kriisissä ja vaikeina aikoina. Sinä et kuitenkaan ole ammattiauttaja, etkä voi tarjota intensiivistä terapiaa, vain normaalia ystävyyttä. Toiseen ihmiseen RIPUSTAUTUMINEN ei myöskään auta ystävääsi menemään omassa elämässään eteenpäin.
Ystäväsi on nyt kadottanut omassa kriisissään ja tuen tarpeessaan ystävyyden vastavuoroisuuden ja normaalien rajojen tajun. Sinä voit mielestäni ihan avoimesti - tietysti varovaisesti - ottaa tämän asian puheeksi. Mieti,miten sanasi asettelet, mutta puhu suoraan. Korosta, että autat ja kuuntelet ja tapaat ystävääsi mielelläsi. Mutta kerro myös omasta tilanteestasi...Juuri niin kuin ylhäällä kerroit. Että myös sinulla on tietyissä kohdin haasteita arjessa ja resurssit rajallisia. Sano, että tarvitset välillä ihan omaa aikaa ja aikaa perheesi kanssa. Myös lapsesi ja miehesi tarvitsevat tätä. Korosta joka raossa, että tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettetkö halua viettää aikaa MYÖS ystäväsi seurassa paljon,mutta että teidän pitäisi sinun mielestäsi pystyä sopimaan tapaamisista etukäteen.
Jos ystäväsi ei pysty tätä kaunista ja varovaisesti esitettyä asiaa hyväksymään ja käsittelemään, siirry sitten suorempaan puheeseen. Sinä et ole avoimien ovien terapiayksikkö. Aluksi kannattaa kuitenkin edetä nätisti ja ystävää säästäen. Todennäköisestä ystäväsi on vaan rikki ja apusi ja seurasi hänelle kultaakin kalliimpaa. Silloin hän ei jaksa ajatella asiaa sinun kannaltasi, ollessaan kääriytynyt omiin tarpeisiinsa kriisinsä keskellä. Sinulta on saanut apua koska vaan, joten ystäväsi on kyseenalaistamatta tarttunut tähän apuun.
Uskoisin, että hän kuitenkin hyväksyy sinun näkökulmasi, jos vaan sen suoraan sanot.
Se oli rankkaa ja tilanne oli ihan oma syyni. En osannut rajoittaa vierailuja, liian kiltti olin. Lapset kärsi jo, ja mulla on siitä ikuisesti huono omatunto.
Jatkuva kyläily loppui vasta kun kaverini muutti tarpeeksi kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin viestisi kolmeen kertaan. Ja ymmärrän asian.
On vain kamalan vaikea sanoa sitä ihan suoraan. Kun toinen on edelleen niin rikki. Mutta en voi uhrata omaa elämääni terapiayksikkönä toimimiseen. Juuri näin.
ap
Sanot, että nyt on huono hetki, kuten olit jo kertonutkin. Ja ilmoita ystävällisesti, koska sopii. Ilmeisesti ystäväsi on tottunut kävelemään ylitsesi, ja uskoo vain tekoja, ei enää sanoja.
ystävällisesti ja suoraan. Kertoa esim. että tällä viikolla et halua ottaa vieraita vastaan kun olet itsekin niin uupunut. Kuka ne rajat asettaa jos et sinä?