Opettajat! Liikuntanumero 6, miksi?

AV-mammat tuskin ovat olleet lapsesi liikuntatunnilla, joten he eivät voi tietää, miksi numero on 6.

Tätä pelkäsinkin... Miksi asia on niin vaikeaa? En ymmärrä. Poika on laiha eli siitä ei voi olla kiinni, että painoa olisi liikaa ja ei sen puolesta jaksaisi. Jotenkin vaan lapsesta on ollut fyysisesti patalaiska ja ei ole suunnilleen edes juosta halunnut koskaan. Pyörää saatiin pakottaa ajamaan 6-vuotiaana, kunnei suostunut aikaisemmin. Luistelemaan opettelu on ollut tuskaa, eikä mikään muukaan ole sujunut. Ollaan yritetty välttää pakottamista, ettei tulisi kauhua ja muutenkaan ei olla arvosteltu tai puututtu asiaan. Kunto on niin huono, että 4-vuotiaskin sisko jaksaa juosta saman matkan.



Me molemmat olemme olleet tosi liikkuvaisi anuorena ja edelleen perusharrastajia. Minulla oli liikunta 9 koulussa, miehellä 10. Täytyiskö ottaa kovemmat keinot tuon pojan suhteen? Eihän se jaksa aikuisena edes töissä käydä, jos ei fysiikka kestä.

hahmotusvaikeus? tasapainovaikeus motorinen ongelma? Astma? Sydänvika?



Pienet lapset yleensä mennäviipottavat aika vauhdilla - vasta isompina he laiskistuvat tietokoneen, pleikan ja telkkarin ääreen. Jos pienikään lapsi ei liiku, siihen on yleensä joku syy joka saa sen tuntumaan hänestä pahalta. EHkä hän ei tosiaan pysty enempään? Siihen viittaisi ehkä sekin jos hän kerran on nytkin laiha.



Ei se pakottamalla muuksi muutu. Liikuntaan tarvitaan ilo ja motivaatio.

Lapset monesti oirehtii just noin. Kun ei hengitykseltä suju, niin ei tee ollenkaan, ei muka huvita, ja jos sattuu huvittamaan niin korkeintaan maalivahdiksi pallopeleihin.

Kyllä minäkin ottaisin yhteyttä opettajaan joulun jälkeen ja kysyisin syytä. Useita syitä tulee mieleen: lintsaa, ei ole oikeita liikuntavälineitä mukana (tyyliin yrittää korkokengillä juosta, no oikei, teillä poika, mut idea sama), ei tee mitä pyydetään. Kutosen saaminen sillä tapaa, että on tavarat mukana ja tekee mitä pyydetään on kyllä jo melkoinen taide nykypäivänä.

Jos ei, niin voi tosiaan olla oikeasti jotain muuta kuin laiskuutta.

se koostui siitä, että olin aika huono joukkuepeleissä ja asuin väärällä paikkakunnalla (kuntarajan toisella puolen). Minulla oli AINA oikeat varusteet (ei mitään merkkikamaa mutta kuitenkin liikuntavarusteet) ja yritin kyllä tehdä kaiken mitä käskettiin - teinkin, vaikka yleensä vain keskitasoisesti.



Voi kuvitella että ei olisi tarvinnut kuin kerran unohtaa kamat tai epäonnistua jossain lajissa kokonaan, niin olisi tullut se kuutonen. Samalta kylältä kotoisin ollut kaveri sai sen kuutosen kun kaatui hiihtotunnilla niin että joutui sairaalaan.

Siis mikäli lapsi on aina tunnilla mukana, oikeat varusteet, osallistuu kaikkeen niin hyvin kuin vain pystyy, ei väitä vastaan jne. Mutta siis tästä huolimatta on aina luokan huonoin tai toisiksi huonoin lajissa kuin lajissa. Se viimeinen joka valitaan joukkueeseen ja kenen yrityksille naureskellaan.



T. Yksi jolla aikanaan liikunta 5 todistuksessa näistä syistä

olen itsekin miettinyt mitä nuo nykypäivän huonot liikuntanumerot kertovat. Luulisi että yrittäminen tänä päivänä palkitaan vaikkei tulokset päätä huimaisikaan.

Vierailija:

Siis mikäli lapsi on aina tunnilla mukana, oikeat varusteet, osallistuu kaikkeen niin hyvin kuin vain pystyy, ei väitä vastaan jne. Mutta siis tästä huolimatta on aina luokan huonoin tai toisiksi huonoin lajissa kuin lajissa. Se viimeinen joka valitaan joukkueeseen ja kenen yrityksille naureskellaan.

T. Yksi jolla aikanaan liikunta 5 todistuksessa näistä syistä

Ja ei johtunut yrityksen puutteesta. Olin vaan huono.

Matikan kokeissakin tietysti saivat luokan parhaat numerot mutta tosistukseen kutoset koska oli vääränvärinen villapaita päällä.

Ja muuten mahtaako numeroihin sitten vaikuttaa millään lailla fyysiset sairaudet tai vammat jotka heikentävät tuloksia?

saa osakseen muiden naurut ja valitaan joukkueisiin viimeisinä. Minusta heidän kohdallaan riittäisi että ovat tunneilla mukana ja osallistuvat vaikka sitten kuinka väkinäisesti kaikkeen.

Itse olin lapsena ujo ja kömpelö ja liikunnanopettajaksi sattui täysnatsi kiusaaja. Numero oli 6.

Liikunnasta kun on kysymys niin minun mielestäni 7:n voisi saada aina kun on tunnilla mukana ja yrittää parhaansa. Paremmat numerot sitten saavutusten mukaan ja huonommat kun on asenteessa vikaa (lintsataan, ei osallistuta ym).



Ja todellakin mitä jos on jokin liikunnallinen vamma mikä vaikuttaa suorituksiin? Jopa niin että sen takia jää aina muista jälkeen. Kuuluuko silloin automaattisesti saada 5 vaikka kuinka yrittäisi kaikkensa?

Vierailija:

Itse olin lapsena ujo ja kömpelö ja liikunnanopettajaksi sattui täysnatsi kiusaaja. Numero oli 6.

Jos liikunnassa toisten selän taaksepiiloutuminen ja epäaktiivisuus johtuukin ujoudesta niin siitä huolimatta se on väärä asenne ja siitä tulee sakottaa.

Jos taas kömpelyydestä ja hitaudesta huolimatta aktiivisesti on mukana sen kuuluu nostaa suorituksista määräytyvää numeroa.

taidot ovat heikot

JA

ei edes yritä

ei kiinnostu mistään

ei ole välineitä

soittaa suutaan/valittaa/vinkuu



luokanope

Vaadittelo muidenkin numeroiden nostamista ujouden perusteella?



Pitäisikö vaikka äidinkielestä ja biologiasta saada paremmat numeroot koska ujous on vaikuttanut tuntiaktiivisuuteen heikentävästi.

Vierailija:

taidot ovat heikot

JA

ei edes yritä

ei kiinnostu mistään

ei ole välineitä

soittaa suutaan/valittaa/vinkuu

luokanope

yrittää, on kiinnostunut tosissaan joistan lajeista (ei näissä yhtä huono kuin muissa), on välineet mukana eikä valita?

Entä vaikuttaako sinusta millään lailla jos syy heikkoihin suorituksiin on lapsen vammassa?