29-vuotias haluaa kuolla

Ja kukaan ihminen ei ole korvaamaton. Kukaan ihminen ei ole riippuvainen yhdestä ihmisestä. Voit toki olla rakastettu ja tarpeellinen, mutta jokainen ihminen maan päällä pärjää hyvin ilman sinun olemassaoloasikin. Ja kuinka tarpeellinen voi olla muutenkaan ihminen joka vaan haluaa kuolla?

mutta haluaa päästä kuoltuaan taivaaseen, joten ei ota sitä päätöstä omiin käsiin. Sitä paitsi kyllä minä oikeasti olen tarpeellinen omille lapsilleni. Mieheni on huono isä, muuta lähiverkostoa ei ole. Kukaan vieras ei varmasti osaisi ymmärtää heitä ja ohjata oikealle tielle. Lapsenikin haluaisivat kuolla mutta ymmärtävät kun selitän heille miksi tämä elämä on elettävä, vaikka se niin kurjaa onkin. Jos minua ei olisi, kukaan psykologi ei varmasti saisi heitä pysäytettyä.

Ja kakkonen haistakoot pitkät paskat.

estää toisen itsemurhaa, jos toinen haluaa kuolla. Jos lapseni pitkään harkittuaan haluisi tappaa itsensä, se olisi hänen päätöksensä.

On itsekästä ajatella että toisen täytyy elää ja kärsiä vain, jottei itse joutuisi kokemaan hänen kuolemaansa.

Minulla oli muutama vuosi sitten paras ystävä joka oli minua muutaman vuoden nuorempi hänen nimensä oli Minna. Kun hän oli muutaman päivän päästä täyttämässä 15 hän kertoi minulle, että aikoo tappaa itsensä. Hänellä oli tällainen ajatusmaailma: Elämä on kuin vartin takuuleffa. Elokuva kestää noin puolitoista tuntia, eli 90min. Ihminen elää säkällä sen 90 vuotta. Niin leffassa kun elämässäkin pätee sama asia: jos ensimmäiset 15 minuutti/vuotta on pelkkää paskaa, ei ole mitään järkeä katsoa loppuun.

Juttelimme hänen kanssaan asiasta, ja hän esitti minulle toiveita kuolemansa jälkeisestä ajasta, kuinka hän halusi tulla haudatuksi, minkälaiset hautajaiset hän haluaa (ei halunnut itse hautajaisia ollenkaan, vain pienimuotoisen muistotilaisuuden). Missään vaiheessa en yrittänyt hänsä estää. Tunsin hänet hyvin, ja tiesin, että päätös on hänelle oikea, ja hän on sen tarkkaan miettinyt. Meni muutama viikko Minnan synttäreistä, kun hänet löydettiin kuolleena. Hyppäsi parvekkeelta tupakka suussa. Pöydälle oli jättänyt lapun Minna ****** kuoli **.**.***** klo **.** tupakka ja hymy huulillaan"

Todella surullista kuulla, etta haluatte kuolla. Toisaalta ei kuolemassa ole mitaan surullista sinansa...elama on ikuista vain olomuotomme muuttuu.



Surullisinta oli lukea etta lapsesikin haluaisivat kuolla. Jain ihmettelemaan, etta minka ikaiset lapset nain ajattelevat? Ja miten elama voi lapsella olla niin kurjaa, etta haluaa kuolla. Ja mista lapsesi ovat saaneet ajatuksen halusta kuolla...sinulta?

Uskoisin, etta tarvitsisitte koko perhe apua. Eiko olisi aika parantaa omaa elamaa, jotta siita voisi nauttia ja elaa ilman kuolema-ajatuksia. Uskon, etta teidan tilanne on parannettavissa, mutta rohkaisen sinua aiti hyva pyytamaan apua ja ottamaan sita vastaan. Itsellanikin on ollut hetkia (joskus vielakin pahimpina paivina) etta kuolema kay mielessa, mutta olen paattanyt hakea kaiken avun mita on vain tarjolla...ja itseasiassa se apu loytyi sellaisesta paikasta mista en olisi sita uskonut loytavani.



Suosittelen muuten katsomaan The Secret-elokuvan tai oikeastaan se on dokumentti. Uskoisin sieltakin teidan saavan uudenlaista nakokulmaa elamaan. Itse ainakin koin sen hyvin rohkaisevaksi.



Muistakaa etta ette ole yksin (vaikka joskus silta tuntuukin)...rukoilkaa apua niin se saatte sita.



Valoa ja rakkautta elamaanne!

mutta onhan niitä. ja just juteltiin työkavereitten kanssa, miten sitä itsekin on vaan pieru saharassa. jos tähän nyt kuolis, niin pari vuotta jaksettais kaivata ja muistella, sen jälkeen mietittäis lähinnä, että mikäs vuosi se *** kuolikaan ...



meiltä pienestä työyksiköstä yksi kuoli neljä vuotta sitten. hänkin ihana ihminen, mutta niin vaan on jo unohtunut ...



tietenkin aina on myös niitä ihmisiä, jotka takertuu vainajaan. niitäkin tuttavapiirissä on.



mutta surullista ap, että tunnet noin. kannattaisko mennä keskustelemaan ammattiauttajan kanssa? ja oikein hyvää joulua sinulle

Vierailija:

Niin leffassa kun elämässäkin pätee sama asia: jos ensimmäiset 15 minuutti/vuotta on pelkkää paskaa, ei ole mitään järkeä katsoa loppuun.

"

Minna kuoli turhaan. Hänellä olisi voinut olla pitkä ja hyvä elämä nuonosta alusta huolimatta.

SUn olis pitänyt yrittää saada sun " ystävä" hakemaan apua. Ja sun olis pitänyt olla tukena ja yrittää puhua järkeä..mutta miten sä olisit toisaalta puhunut järkeä, kun ei sulla sitä näytä olevan. Sä oot osittain vastuussa sen Minnan kuolemasta.

Elämä voi hyvin olla myös etelän matka. Ensimmäiset vuorokaudet voi olla täysin mätiä myöhästelyjen ja muiden vastoinkäymisten takia, mutta seuraavat pari viikkoa yhtä paratiisia.

Hänellä olisi ollut ehkä vuosikymmeniä elämää edessä, paljon hyvää ja onnellista. Olen kyllä samaa mieltä että olet osasyyllinen hänen murhaansa.

Itselläni meni ensimmäiset 20-vuotta elämästä päin helvettiä, ensimmäisen kerran yritin itsemurhaa 14-vuotiaana, mutta olen yhä hengissä, koska joku minut aina lopulta pelasti. Joku minut pakotti jatkamaan.



Nyt olen jo vanhempi ja ONNELLINEN. Minulla on ihana perhe, pari lasta, mieleinen työpaikka ja koulutus, raha-asiat kunnossa ja kaikki hyvin. Elämäni alkoi huonosti, koska minua kohdeltiin huonosti, mutta nyt aikuisena olen voinut valita oman suuntani. Enää vanhempani ja muut eivät voi tehdä elämästäni helvettiä.



Toivottavasti sinäkin joskus tajuat, että 15-vuotiaalla ei ole tarpeeksi eväitä vielä päättää elämästään. Ei todellakaan. Hän on vielä lapsi, joka ei ymmärrä. Joka kaipaa lohdutusta. Sinulle hän on näköjään jokin ihme sankaritarina, turhaan heitettiin hukkaan sekin pieni elämä. Surullista. Voin kai olla onnellinen, että minusta välitettiin enemmän.