Sain tänään tuomion: IKUISESTI LAPSETON :(
Kaksi vuotta yritimme sitkeästi lasta.
Mieheni ja minä - yhdessä vuosikymmenen.
Lapselle olisi ollut hyvä koti, rajat, rakkautta..
Tänään sain luopua toivosta.
Ainiaaksi, ikuisiksi ajoiksi, lopullisesti:
Me emme koskaan tule saamaan omaa lasta.
Vika on minussa. Minusta ei voi tulla äitiä.
Minun kohtuni ei koskaan voi olla koti
syntymättömälle lapselle.
Miten tällaisen asian kanssa voi elää?
Kommentit (16)
Otan osaa. Ajan kanssa kait sen kanssa oppii vaan elämään.
eikä koe adoptiovanhemmuutta minään " epävanhemmuutena" .
On lukuisia muita vaihtoehtoja hankkia lapsi. Ei se biologinen ole ainoa. Mutta ymmärrän että vielä ennen joulua tuntuu pahalta. Halaus!
Kunhan pääset shokista niin katselepa muita vaihtoehtoja. Ajattele niitä kaikki pikkuisia jotka elävät jossain ilman äitiä ja isää ja omaa kotia ja rakkautta ympärillä. Etkö haluaisi heistä jonkun teille kotiin ? Olisit sinä yhtä paljon äiti hänelle kuin sille jota kannoit. Ehkä vielä tärkeämpi koska annoit uuden mahdollisuuden elämälle. Arvostan adoptiota ihan yhtä korkealle kuin raskautta. Koska kukaan lapsi ei valitse syntyä maailmaan jossa hänestä ei pystytä pitää huolta!
Iso halaus teille!
Tuomio tuli jo hyvin varhaisessa vaiheessa tutkimuksia: minulla ei ole lainkaan toimivia munasarjoja!
Siis munasarjojen aiheet kyllä löytyvät, mutta ne eivät ole kehittyneet lainkaan, eli eivät kykene tuottamaan ensimmäistäkään munasolua.
Aika shokki tämä oli. En voinut kuvitellakaan.
Ja niille, jotka sanovat, ettei biologinen vanhemmuus ole ainoa tapa tulla äidiksi: ei toki olekaan. Mutta suruni on niin tuore ja niin repivä, että vielä on aivan liian aikaista ajatella adoptiota tai sijaisvanhemmuutta.
Ehkä sitten myöhemmin, kun olen tämän asian voinut hyväksyä..
Ap
Rajoja ja rakkautta antamalla adoptiolapselle ei tee susta yhtään vähempää äitiä!! Susta voi tulla loistava äiti. Koita ensin saada rauhassa ajatukset kasaan.
lääketieteellinen syy lapsettomuuteen voi jopa helpottaa adoption saamista joistakin maista.
Miehesi saisi biologisen jälkeläisen ja sinäkin saisin omassa kohdussa kasvaneen. Verrattuna adoptioon tai sijaisvanhemmuuteen positiivista olisi, että tietäisit varmasti ettei äiti ole ryypännyt ja vetänyt huumeita raskausaikana... ja saisitte heti syntymästä lähtien hoitaa omaa lasta.
kaikki eivät pysty adoptoimaan.
Valitettavasti.
Enkä puhu nyt omasta halusta vaan säännöt on tosi tiukat.
Uskon, että sitä kautta tekin voitta saada lapsen!
Jonot tosin taitavat olla aika pitkiä ja hoito on kallis, mutta mitä sitä ei tekisikään sen eteen, että saisi oman lapsen.
Samoin ikä voi tulla äkkiä vastaan, jos pariskunnalla esimerkiksi ikäeroa. Prosessi kuitenkin kestää vuosia.
Vierailija:
16: Kyllä ns. normaali pariskunta saa adoptoitua lapsen.
Diabetes estää joistakin maista, mutta ei esim. Venäjältä, Virosta, Suomesta ja Afrikan maista.
Kiinassa taidetaan olla kaikkein tiukimpia.
Toisista vaan on ja toisista ei ole vanhemmiksi. Syyt harvemmin ovat reilut, mutta sitä se elämä on.
Eikö kukaan ihmetellyt murrosiän viivästymistä? Kuukautisten puuttumista?
ikuisesti biologisen laspens aaminen on mutta mutta.
Lapsen voi saada myös adobtiolla tai ryhdy vaikka sijaisvanhemmaksi. niistä on huuuuuutava pula.