Mies antoi eilen ymmärtää, että meille ei tule enää ikinä lapsia :(

eikä avioliitto valtataistelu.

Silloin meillä oli kolme lasta. Ilmoitti asian ihan selkeästi, ja totesi että kolmessa on jo riittävästi elättämistä ja hoitamista. Mutta kuinkas ollakkaan, hän se oli joka ehdotti loppuen lopulta neljättä lasta. Saimme ihanat kaksoset, ja vielä sen jälkeen saimme tämän meidän vimosen, joka kyllä varmasti jää viimeiseksi. Mieli voi muuttua miehillä:)

Kolme lasta on todella paljon elätettäväksi. Kaikki miehet eivät " suostu" edes yhteen lapseen.

haluatko todella lapsen vielä kerran yövalvomisineen ja tarhaankuskaamisineen vai haluatko lapsen siksi, että tunnet syyllisyyttä huonosta asenteestasi edellisen raskauden ja vauva-ajan suhteen ja haluat jotenkin hyvittää jotain itsellesi ja kuopukselle? (Sinähän et silloin halunnut lasta). Jälkimmäisestä syystä ei kannata ruveta hommaan.



Mieti hiukan sitä ennenkuin alat painostamaan miestäsi. Nyt miehesi ei halua lasta. Sinun jos kenen pitäisi ymmärtää, että edellinen raskaus saattoi olla hänellekin rankka ja kielteinen kokemus, kun sinä et ollut siinä innolla mukana.

Mutta esim sitten, kun kuopus on reilu 2-3v niin sitten.

Ja kyllä, kyllä haluaisin vauvan ihan vain vauvan takia enkä mitenkään hyvitelläkseni.

ap

Anna ajan kulua ja kuopuksen kasvaa. Nauti jo olemassa olevista lapsistasi, äläkä haikale koko ajan uusia. Jokainen nainen varmasti käy läpi näitä tunteita kun lapsiluku on täysi. Ja vaikka tietäsi, että enää ei lapsia tule, niin hetkittäin saattaa vielä käydä haikeana mielessä että nyyh.

Oletko kysynyt mieheltäsi, miksi hän ei enää halua lisää? Häntä saattaa mietityttää taloudellinen toimeentulo, neljän lapsen kanssa menee helposti vaihtoon niin asunto kuin autokin. Miehet ajattelevat käytäntöä monesti enemmän kuin vain että olispa vielä ihanaa saada yksi vauva. Lisäksi jos teillä on takana jo kolmen vauva-aika, niin mies saattaa jo olla hivenen väsynyt vaipparumbaan ja toivoo välillä jotain muutakin elämäänne.

Vierailija:

Mutta esim sitten, kun kuopus on reilu 2-3v niin sitten.

Ja kyllä, kyllä haluaisin vauvan ihan vain vauvan takia enkä mitenkään hyvitelläkseni.

ap

Vierailija:

Mutta esim sitten, kun kuopus on reilu 2-3v niin sitten.

Ja kyllä, kyllä haluaisin vauvan ihan vain vauvan takia enkä mitenkään hyvitelläkseni.

ap

MINÄ haluan, MINÄ haluan, MINÄ haluan. Mikset voi keskittyä niihin vanhempiin lapsiisi, kun heidät kerran olet saanut? Kyllä he äitiään tarvitsevat sen jälkeenkin, kun ovat vauvaiästä pois kasvaneet. Herätys, nainen!



Et kai nyt kuitenkin pelkää vauva-aikojen jälkeistä elämää, esim. työpaikan hankkimista ym.?

Tosiaan miehesi mielipide voi olla jo vuoden/parin jälkeen ihan toinen. Ja niin voi muuten sinunkin. Anna asian nyt olla ja ota se esille vasta vähän ennen kuin neljäs lapsi olisi mielestäsi ajankohtainen.

Vaikka kakkonen olikin ihan yhdessä suunniteltu ja haluttu.



Mies ei halua enempiä lapsia. Minä voisin ottaa lisääkin vastaan. Mutta minusta se, joka ei halua, on vahvemmilla kuin se joka hlauaa. Tässä asiassa. Olen onnellinen kahdesta lapsestani. Toki välillä salaa haaveilen kolmannesta ja raskaana olemisesta. Mutta vain haaveilen. Elämäni on hyvä näin.

Itsekin mietin, että haluatkohan nyt ihan varmasti nimenomaan vielä

isomman perheen

vai haikailetko vain tavallaan uupumaan jäänyttä suloista ja rakkaudentäyteistä vauva-aikaa...? Vaikka vastasitkin, että kaipaat nimenomaan vauvaa, etkä syyllisyytesi paikkaajaa, en ihan täysin siitä vakuuttunut. Ehkä miehesi miettii samaa? On nimittäin täysin eri asia, toivooko olevansa isomman perheen äiti/isä kuin että haluaa kokea vauva-ajan vain aina uudestaan ja uudestaan.

Jokainen lapsi on paitsi perheenjäsen myös yksilö, joka on sinusta ja miehestäsi riippuvainen omalla tavallaan lopun elämäänne. Teinitkin tarvitsevat paljon aikaa, rahaa, huomiota, rakkautta ja huolenpitoa vanhemmiltaan. Jopa aikuiset lapset (ja heidän lapset) vaativat oman energiavaransa, vaikka toki he ovat samalla myös mieletön rikkaus elämässä.

Ehkäpä sinäkään et halua suurperheen äidiksi, vaan et vain raaskisi päästää irti vauvaperhevaiheesta vielä, etenkään noin?

Sekin oli hyvä pointti, että eihän asiaa tarvitse lyödä lopullisesti lukkoon vielä. Myykää vaikka kaikki tavarat tai pitäkää niitä jossain ns. varmuuden vuoksi säilössä, mutta jättäkää päätös hautumaan ainakin vuodeksi-pariksi kaikessa rauhassa. Miehille monesti järkisyyt painavat enempi kuin naisille, ehkä sinunkin miehellesi?

Luopuminen on aina vaikeaa. Itsekin poden vauvakuumetta, vaikka tiedän varmuudella, etten jaksaisi enää aloittaa valvomista alusta enkä etenkään ehtisi pyörittää isomman perheen arkea. Jo nyt kaipaan välillä enempi omaa aikaa, vaikka meillä on " vain" kaksi lasta. Ehkä muutan vielä myöhemmin mieleni, todennäköisesti en. Onneksi sitä ei tarvitse juuri nyt päättää, aika näyttää.