Velan antaminen ahdistaa... Mielipiteitä? Kokemuksia?

vaiko ihan peruselämiseenkö tarvitsisi? Saisiko sossusta jos kehtaisi kysyä?

Käsittääkseni entisten velkojen maksuun menee.



Ap

Ap

No mä en kyllä lainaisi. Jos on maksukykyä, niin pankista saa lainaa. Jos taas ei ole, niin kyseessä ei oikein ole laina, vaan lahjoitus.



Mun miehen sukulainen on hiukan samassa jamassa. Me ollaan " lainattu" rahaa, mutta täysin sellaisella ajatuksella, että sitä ei takaisin saada.

Juuri lainanmaksuun menisi todennäköisesti tämä raha. Hyvä kuulla kommentti samantyyppisessä tilanteessa olevalta!



Ap

Tuo kävi mielessä.



Tavallaan ahdistusta lisää se, että asiasta ei saisi kenenkään yhteisen läheisen kanssa puhua.



Ap

Ja vielä jos kerran teillä itselläkin on kohta rahalle käyttöä.

Pieniä summia, mutta niistä kertyy nopeasti satoja euroja.

Olen päättänyt, että enää en anna rahaa, mutta muuten voin auttaa. Esim. järjestin tyttärelle (kummityttöni) synttäritarjoilun sekä jouluksi lupasin leipoa heille. Lisäksi ollaan pari kertaa käyty ruokakaupassa heille minun laskuuni. Ainakin osan on maksanu takaisin.

Tehän olette tiettyä asiaa varten säästäneet, en siitä kyllä henkkoht lainaisi kenellekään. Varsinkaan jos lainaa lainan maksamista varten. Mistä sitten lainaisi että saisi tuon lainan maksettua?



Ja olette kuitenkin lainanneet hänelle ennenkin, joten ei tarvitse ainakaan potea huonoa omaatuntoa siitä ettette ole auttaneet häntä. Jos aina lainaatte kun hän pyytää, niin siitä ei koskaan tule loppua.

puhua? Jos sinä lainaat rahaa, voit aivan hyvin siitä puhua, kyse on yhtä lailla myös sinun asiastasi, olet siinä osapuolena. Yksityishenkilönä et ole mikään pankki, jolla on vaitiolovelvollisuus.



Älä lainaa, jos ei tunnu mukavalta. Voithan sanoa, että koska teillä on tulossa isoja menoja asunnonostamisen myötä, olette miehen kanssa sopineet periaatteesta, että ette lainaa rahaa kenellekään lähivuosina. Kun omiakin rahareikiä on. Tässä perustelussa on se hyvä puoli, että syy lainan kieltämiseen on kaikkia koskeva periaate, ei kyseiseen henkilöön liittyvä.



Toinen vaihtoehto on, että sanot voivasi lainata, jos henkilö maksaa siitä sitten korkoa, esim. että jos tonnin lainaa, niin maksaa sitten takaisin 1050euroa. Ja tämänkin voit sanoa olevan sinun ja miehesi yhdessä päättämä periaate. Eiköhän lainailuhalut siitä vähene.



Ymmärrän kyllä, että kaikille voi joskus tulla sellainen tilanne, että täytyy lainata rahaa. Mutta silloin pitäisi kyllä olla kunnia-asia maksaa se takaisin ajoissa. Ja jos ei maksa, on se mielestäni huono merkki eikä lainan antajan tarvitse myöhästymistä ymmärtää, tyyliin " sainhan rahat kuitenkin lopulta takaisin" .

sopineen yhdessä miehen kanssa sellaisesta periaatteesta, ettemme lainaa rahaa, pieniäkään summia. Miehellä oli vuosia sitten " kaveri" , joka pyysi tämän tästä kympin pari vippiä eikä yleensä maksanut takaisin. Äkkiä niistäkin kertyi iso summa ja vitutus.

En lainaisi ihmiselle, joka ei oikeasti todella tarvitse niitä rahoja elämiseen tms ja joka ei maksa lainaa takaisin ajallaan.

Tavallaan mieltä painaa sekin, että kyseinen ihminen on tilanteessa, josta ei voi esimerkiksi työllistymällä tms. päästä parempaan, vaan taloudellisesti ikävä tilanne on jatkuva.



Puhua en voi muiden kanssa, koska en halua rikkoa välejä. Asianomainen on pyytänyt olemaan hiljaa tästä asiasta.



Ap

koska joutuu muuten elämiseen tarkoitetuilla rahoilla maksamaan erääntyviä menoja. Elämiseen kuuluu kyllä myös sitten myös tupakka ym.

:(

Ap

Vierailija:

En lainaisi ihmiselle, joka ei oikeasti todella tarvitse niitä rahoja elämiseen tms ja joka ei maksa lainaa takaisin ajallaan.

kun rahat on sidottu tilille ja niitä ei voi nostaa

velallinen kuolee ennen kuin maksaa takaisin, ettekä tn ole tehneet velkakirjaa lainasta, jäät nuolemaan näppejäsi.



Sanon samaa kuin joku aiempi. Jos on oikeasti rahan tarpeessa, saa rahaa kyllä sossusta.



Itse olen pienistäkin tuloista lainannut äidilleni rahaa, mutta joka pennin ja sentin on aina maksanut takaisin. Joskus ollut isompiakin summia. Ihan eri asia lainata ihmiselle, jonka maksukykyyn luottaa.

Lupasi maksaa pikimmiten takaisin.

Nyt seitsemän vuotta kulunut ja rahat menetetty.

Sinuna en lainaisi.

kun on tosiaan ne säästöt ja veronpalautuskin tuli juuri, mutta tiedossa on, että ei niillä yksin saa edes yksiötä, joten lainan ottaminen on kuitenkin edessä ja säästäväinen elämäntapa jatkuu lainaa ja vastiketta maksellen vielä kauan. Sitten kun taas nettotuloja ajattelee, 1000 euroa tuntuu toki isolta rahalta. Puskuria olisi hyvä olla, kun emme ole vakituisissa töissä.



Ehkä sitten lainaan 500 euroa enkä lainaa lisää ainakaan ennen kuin olen saanut rahat takaisin. Koron pyytäminen tuntuisi oudolta, kun en viimeksikään pyytänyt ja tosiaan sairauseläkeläisestä on kyse.



Ap

" Tavallaan mieltä painaa sekin, että kyseinen ihminen on tilanteessa, josta ei voi esimerkiksi työllistymällä tms. päästä parempaan, vaan taloudellisesti ikävä tilanne on jatkuva."



Tuo on tosi ikävää, mutta nimenomaan siksi rahaa ei kannata lainata, että sinun satasesi tai edes tonnisi eivät voi tutun tilannetta pelastaa tai muuttaa. Ellet sitten ole valmis säännöllisesti lainaamaan rahaa. Eri asia olisi, jos rahantarve ei olisi jatkuva vaan kertaluontoinen, silloin lainasi voisi oikeasti auttaa tuttavaasi ongelmien ohi.



Enemmän apua tuttavallesi olisi, jos hän pääsisi jonkinlaiseen velkajärjestelyyn, siis että joku asiantuntija/viranomainen miettisi kokonaisratkaisua tilanteeseen eikä vain sitä, että miten selvitään yksi kuukausi ja sitten taas seuraavassa kuussa on sama ongelma, että mistä haalia rahat. Ehkä sossussa osattaisi kertoa velkajärjestelyistäkin, mutta niihin päästäkseen pitää kyllä sen verran olla leivän ja elämän syrjässä kiinni, että on oikeasti mahdollista päästä velkakierteestä irti.

Minä en lainaa kellekkään...



Sanot kylmästi, että ei sulla ole rahaa lainata, että tiukkaa tekee jo nytkin.....