Pahaset yöunet. kuinka jaksatte?

nimimerkin kaima siis.



Kylläpä kuulosti ihan meidän pojalta tuo sun kertomus. Paitsi että meillä tapahtui ratkaiseva käänne pojan ollessa 8,5kk. Siihen asti yöt oli KARSEITA, joka yö sen 10-20 kertaa huutoherätys ja tutin laittaminen suuhun. Poika osasi kyllä päivällä pyöritellä tuttia miten tahtoi, mutta yöllä ei sitä saanut itse suuhunsa ja uni ei jatkunut ellei äiti tai isä sitä tuttia tuonut. Meillä käytettiin myös tuttinauhaa yöllä (vaikkei sitä suositella), että olisi se tutti aina lapsen lähellä eikä hukassa, mutta ei sekään auttanut.



Joten pojan ollessa 8,5kk ikäinen me tehtiin radikaali temppu ja otettiin tutit pois käytöstä kokonaan. Ensimmäiset päiväunet ilman tuttia oli työn takana, mutta sen jälkeen ei ongelmaa ollut. Ja ensimmäinen yö ilman tuttia vaati muutaman pitkähkön sylittely/silittely/lauleskelutuokion, mutta seuraavat yöt olivat jo paljon parempia. Viikossa tutti unohtui kokonaan, ja sekä päivä- että yöunet pidentyivät ja rauhoittuivat. Maitopullo oli kyllä kuvioissa vielä jokusen kuukauden klo 6 aikaan, mutta se tuntui hyvin pieneltä vaivalta tuohon aiempaan verrattuna.



Oleellista meillä onnistumisen kannalta oli varmaan se, että pojalla oli jo olemassa rakkaat unilelut ja uniriepu, äidin vanha t-paita. Niiden turvin uni alkoi jatkua, vaikka yöllä saattoikin herätä. Ja nukahtaminen onnistui hyvin, kun sai juoda maitopullon vanhemman sylissä kuin vauva. Nyt poika on 1,5v ja tuosta pullostakin on päästy eroon vaikkei sillä minun mielestä kiire ollut.



Suosittelen kokeilemaan tuota tutin poistamista kuvioista. En tiedä, oliko meillä vain joku hyvä sauma iän puolesta kun se kävi niin helposti. Mutta tuskin siinä mitään menetät jos kokeilet, miten teille käy.



Tsemppiä!

varmaan n. ekat 2 vuotta esikoisen kanssa; ekan vuoden herasi 7-10 kertaa yossa, sitten helpotti hiukan ja herasi vain 3-4 kertaa yossa. oli kauheaa, saat kaiken sympatiani, se ettei ikina saa nukkua kuin tunnin-pari kerrallaan on melkein kidutusta. meillakin testattiin kaikki mahdollinen, tytto oli terve kuin pukki, mitaan ei loytynyt. meidan tapauksessamme auttoi oikeastaan vain aika, nyt nukkuu yleensa lapi yon (on siis jo 4 vee). hanella ei koskaan ollutkaan tuttia, eli siita luopuminenkaan ei valttamatta auta. kylla se sellaista sumussa elamista oli, en edes muista noista vuosista kovinkaan paljon yksityiskohtia. mulla oli viela se " kiva" bonus etta kavin toissa siita lahtien kun han oli 7 kk, ja ihmettelen vielakin etten tehnyt suurempia virheita tyomaalla (mulla oli silloin erittain vastuullinen, uusi ja vaikea tyo viela kaiken huipuksi...). tsemppia, ainakin aika auttaa jos ei muu.

parasta ainakin yrittää jos sitä kautta heltiäis paremmat unet

... mutta voi hyvin olla, että sitten joudut taputtelemaan/paijailemaan tutitonta taaperoa joka ei millään saa unenpäästä kiinni. Meillä yksi lapsista ei käyttänyt tuttia koskaan, mutta heräili jatkuvasti. Imetyksen lopettamisen jälkeen jouduimme sitten taputtelemaan hänta joka yö hänen herätessään... Hän alkoi nukkua pääosin läpiyön noin 3v-ikäisenä.



Toiset lapset ovat tosi herkkiä ja kaikki päivänasiat tulevat sitten uniin... meillä kuopus nyt samanikäinen kuin teidän lapsemme ja hän on ollut lapsistamme se paras nukkuja ja silti hän herää usein 1-4krt yössä huutamaan. Nyt esim. poskihampaat tulossa ja niitä varmaan huudetaan meillä ainakin.

Meidän kohta puolitoistavuotiaalla on öisin sängyssä 5 tuttia niin yleensä aina löytää jonkun niistä itse suuhunsa. Joskus saattaa vähän yöllä äännellä sängyssänsä mutta joskus vuoden tienoilla totuttelimme pikku hiljaa siihen ettei jokaiseen inahdukseen heti rynnätä, vaan kun on hetken odotellut niin pikkuneiti on nukahtanut itsekseen takaisin. Pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana on pitänyt mennä tarkistamaan yöllä tilanne, ja silloin oli sattunut niin että tyttö oli pudotellut jokaikisen viidestä tutistaan lattialle...

Itse olen ottanut meidän pojalta tutin pois siinä 1 vuoden kieppeillä. Kyllästyin siihen, että jatkuvasti piti pitkin yötä käydä laittamassa sitä tuttia suuhun. Samoin tein aikanaan tytön kanssa. Tyttö huusi viikon, ja sen jälkeen nukkui kuin tukki, poika huusi yhden yön, mutta edelleen herää 1-2 kertaa yössä. Tosin on se vähemmän kuin tutin aikana.

Mitä lapseltasi tutkittiin? meillä siis kaikki labrakokeet otettu ja maitoallergiakoe. Mietin vain, et mitä tässä seuraavassa lähtisi sitten tutkimaan jos tutin pois jättämisen jälkeen heräilyt jatkuu. Korvissa ei ainakaa pitäisi vikaa olla, putkitettu. Kai kaikki muna, vilja ym allergiat aiheutaisi jotain oireita?ihottmuaa tms.

ja yleinen laakarintarkaustus. Kavimme lisaksi viela lasten unihairiospesialistin luona yliopistollisessa, sieltakaan ei loytynyt apua. Ainoa vinkki josta saattoi olla apua (tai sitten se tuli vain juuri oikeassa kehitysvaiheessa eli lapsi oli itsekin jo valmis nukkumaan hiukan paremmin) oli laittaa hanet eri huoneeseen nukkumaan (ei sovi alle 6 kk vanhalle katkytkuolemariskin takia); meilla se rauhoitti oita jonkin verran, tyttoa ilmeisesti hairitsi meidan lasnaolomme. Jotkut lapset vain ovat huonoja nukkumaan, siihen ei tarvitse olla mitaan erityista syyta tai selitysta. Tytto on nyt isompana kaynyt lisaksi allergiatesteissa jossa testattiin kaikki mahdollinen, ei ole tosiaankaan ruoka-aineallergikko tms. (mika tuntuu olevan ainakin Suomessa herkasti selitys uniongelmiin nykyaan) vaikka heinanuhasta karsiikin.

tassuttelu, vieressä nukuttamista, tutista luovuttiin, pulloista jo paljon aiemmin. Lääkärissä käytiin myös allergiakokeissa, korvat on putkitettu ja kipeä ei ole. Nyt yhtäkkiä poikamme 1v9 kk on reilun kuukauden nukkunut hyvin. Niitten alergiakokeiden jälkeen vaan alkoi nukkumaan. Ei siis todettu mitään allergiaa. Eli näin ajattelen että poikamme vaan oli/on huono nukkuja ilman kummempaa syytä. Alusta asti valvotti yöt ja välillä tämä kärjistyi jo niin että huusi jopa 4 tuntia keskellä yötä. Minä, mieheni ja vanhemmat lapsetkin kärsivät tuosta valvomisesta. Mulla itellä oli jo järjenlähtö ja olin hakeutumassa lääkäriin mutta tuo nukkuminen sitten auttoi omaankin olotilaan kun poika alkoi nukkua.

Käyn edelleen 1-3 kertaa pojan luona yöllä peittelemässä häntä kun huhuilee mua mutta se riittää ja samantien jatkamme kaikki unia. Jotkut kehitysvaiheetkin ja ne hampaat aiheuttavat yölevottomuutta myös ja näitäkin olen ajatellut pojalla olevan silloin kun valvoi.



En osaa muuta toivoa kun että teilläkin tilanne pian rauhoittuu ja saatte nukkua. Univaje on kamalaa kun sitä jatkuu noin kauan.