Lue keskustelun säännöt.
14-vuotias staffityttömme lähti koirien taivaaseen, sniif!
16.12.2007 |
Miten tämä tuska voikin olla näin kamalaa! Vatsasta löytyi kasvain ja leikkausta ei enää harkittu näin vanhalla koiralla. Siispä ainoa vaihtoehto kipujen poistamiseksi oli nukutus.
Olimme koko loppuajan hänen vierellään miehen kanssa ja itkimme kuin pikkulapset. Rauhoittavan saatuaan katsoi minuun vielä kerran aivan kuin kiittäen että kivut loppuvat. Ja armeliaasti ja rauhallisesti nukahti pois.
Olen itkenyt kaveria koko viikonlopun ja tuntuu ihan kauhealta. Mutta aika tietysti tekee tehtävänsä. Toista samanlaista persoonaa ei tule ikinä mutta silti mietin jo että jospa joku uusi pieni staffivauva jonain päivänä kotiutuisi taas perheeseemme.
Illalla Nightwishin keikalle, jospa se vähän lohduttaisi kuitenkin:)
Kommentit (4)
Koira oli kans 14v. Selkä sökönä ja vaikea liikkua. Myös pissat ja kakat tuli monta kertaa pvässä laittioilla. Itse pidimme mielestäni koiraa liian kaunan tuskissa, ennenkuin raaskimme lopettaa.
Meidän koira tuntu myös vaistoavan, että pääsee tuskistaan. Lääkärin annettua nukutuspiikin nuolas miehen ja mun kättä, sitten laitto päänsä mun polvelle ja nukahti siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teitte kuitenkin koiran kannalta parhaan ratkaisun ja se sai elää hienon pitkän elämän kanssanne! Jossaihan näiden parhaiden ystävien kanssa sitten nähdään...
En voi kuvitellakaan miltä tuntuu, kun sitten joskus aika jättää meidän sakemannitytöstä:(. On kuin oma lapsi!
Mäkin olen kaksi eläintä joutunut lopettamaan ja itkenyt kuin pikkuinen lapsi. Mutta tuskaa lievittää vähän se tieto, että mitään muuta ratkaisua ei juuri ollut. Ei tarvi rakkaiden lemmikkien kärsiä.