Lue keskustelun säännöt.
Käyttekö te uhmiksen kanssa missään?
15.12.2007 |
Tänään taas istuin täydessä bussissa ton temppuilevan kakaran kanssa. Mietin koko ajan, että pitäskö lukkioutua sit seuraavaks pariks vuodeks kotiin, kun vaihtoehto on aina toi. Menee niin hermot. Etenkin, kun tyttö vielä nukkuu päikkärit usein hoidossa, mutta kotona pitäs varmaan lähtee heti seiskalta pihalle juoksemaan, että se nukahtais.
Kommentit (8)
Kävimme. Ihan kaikkialla. Kahden uhmiksen kanssa. Olin yh, lapset pieniä, ei ihmisiä, jotka olisivat heitä voineet kaitsea. Jos tahdoin mennä jonnekin, oli otettava lapset mukaan. Olivat mulla mukana mm. silloin kun menin näyttöjen jälkeen palautekeskusteluun työpaikalle, työhaastattelussa, KELAssa, gynellä, hammaslääkärissä, Kiasmassa, elokuvissa...
Kyllä se menee ohi. Kotiin jos jää niin ne samat ongelmat odottavat myöhemmin. Ei sitä automaattisesti lapsikaan opi miten eri paikoissa käyttäydytään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tänäänkään istumapaikka meidän vieressä ei ollu haluttu. Yh olen, joten on vähä pakkokin ottaa lapsi moneen paikkaan mukaan. Mutta tänäänkin niin aattelin, et tehäänpäs kerrankin jotain kivaa, ja paska fiilis tuli, kun ei mitään muuta kun kiukuttelua taas koko päivä. Ja toi tyttö on vasta 2,5 vuotta, joten mä luulen pahimman olevan vasta edessä. No, ehkä en iltaisin enää käy missään jos mahdollista, kun ei kerta päiväunia nuku. Väsymyshän se tietty niitä kierroksia lisää entisestään...
ap
Kun ollaan kaupungilla tai kylässä tai jossakin, saa lapsen huomion kiinnitettyä helpommin johonkin muuhun. Kotona menen siitä mistä aita on matalin ja laitan dvd:n päälle...
Mua kai häiritsee turhan paljon ne kanssaihmisten mulkoilut ja mulle tulee heti sellanen olo, et olen ilmeisesti paska äiti, kun ne mua noi kattoo.
ap
Se se onkin kumma, kuinka jotkut itsekin saman kokeneet syyllistyy siihen paheksuvaan mulkoiluun. Vai onko se sitä, että aika kultaa muistot eikä " meidän Jussi kyllä koskaan tollein kiukutellut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja saa olla viimeinen reissu vähään aikaan... Olin yksin liikkeellä kolmen lapsen kanssa, ja tuo uhmis tarvitsisi aina oman aikuisen mukaan. On täysin eri maata isosiskonsa kanssa, ne raivarit ovat niin kauheita. Eikä huuto tahdo millään loppua. Oli kova työ saada raivoava, veltto mukula autoon, onneksi tällä kertaa en itse hermostunut kovin pahasti. Tätä tämä on ollut viimeiset 1,5 vuotta.
Mua harmittaa eniten se, kun niin harvoin itsekään jaksan kehitellä jotain " kivaa tekemistä" , että lähdettäis jonnekin. Aina ajattelen, että lapsi varmaan tykkäis ja nauttis. Ja sit todellisuudessa tyttö vaan kiukkuaa. Ei tee kauheesti mieli enää yrittää kivoja asioita. :(
ap
Lapset on 2v4kk ja 3v5kk. Kovia uhmaamaan kumpikin, mutta tottelevat kun sanon tarpeeksi tiukasti ja tarpeeksi monta kertaa. Periksi en anna. Me käydään ostoksilla, keskustassa, matkustetaan bussilla jne vaikka henki menis.