Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaikilla hyvät suhteet omaan isään?
09.11.2008 |
Ellei ole, niin mistä se johtuu? Syytätkö itseäsi siitä, että välit eivät ole niin lämpöiset?
Minulla itselläni ei ole kovin läheisiä välejä isääni ja se välillä harmittaa hirveästi. Olemme olleet etäisiä aina, isäni ei oikein osannut olla läheinen isä. Hän teki paljon töitä ja muuta, eikä osannut viettää aikaa tyttärensä kanssa (veljilläni taas on läheiset välit häneen). Nyt aikuisena en juuri koskaan soittele, mutta eipä hänkään. Esim. tänä vuonna hän on jättänyt väliin molempien lasten syntymäpäiväkutsut. Olemme hänet toivottaneet tervetulleiksi, mutta hän ei ole saapunut. Kortti vain on tullut myöhemmin.
Minä syytän itseäni, vaikkei isäkään kyllä ole pätkääkään panostanut suhteeseemme. Hän varmaan itse on sitä mieltä, että kun MINÄ en soita tai käy, mutta eipä hänkään. Olen yrittänyt lasteni avulla lähestyä häneen, sillä tiedän oikesti, että hänelle lapsenlapset ovat rakkaita. Mutta ei sekään ole auttanut.
Äitini kanssa minulle sitten onkin läheisemmät välit ja luulen, että jos äitini ja isäni vielä eläisivät yhdessä, olisi isäni helpompi olla yhteydessä minuun. Sen jälkeen kun vanhempani muutama vuosi sitten erosi, jäi kaikki yhteydenpito minun varaan. Jos minä en soittaisi, en kuulisi isästä varmaan ikinä. Viimeksi olen nähnyt häntä jouluna vuosi sitten!!
Kommentit (9)
Mutta ei me varmaan edes pidettäisi yhteyttä ellei olisi noita lapsia. Haluan, että niillä on elämässään isoisä. Isäni on velvollisuudentuntoinen ja auttaa tarvittaessa lasten hoidossa. Muuten ei kyläillä puolin ja toisin kun ei osata oikein jutella keskenään kasvotusten. Puhelimessa vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset. Hän kyllä haluaa aina tietää mitä kuuluu, mutta ei viihdytä toistemme seurassa, molemmilla on tosi vaivautunut olo.
Olen asunut isäni ja äitini kanssa 18v asti. Äitini kuitenkin oli perheen pää joka ei antanut isän osallistua hoitooni tai kasvatukseen. Muutenkin isäni on luonteeltaan sellainen jolla ei ole ystäviä. Ei osaa näyttää tunteitaan. Olin lapsena aivan varma ettei isäni rakasta minua. Kyllä se kuitenkin minusta välittää. Ei vaan osaa näyttää sitä. Yhdessä ei olla ikinä mitään tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin edes lapset eivät ole auttaneet välien lämpenemisessä... Minäkin haluaisin, että lapsillani olisi myös toinen isoisä, mutta en voi väkisin pakottaa isääni siihen rooliin. Meillä on myös tuo sama ongelma, ettemme osaa puhua keskenämme. Jotenkin se on niin teennäistä. Luulen, että isäni haluaisi tulla esim. lasten synttärijuhliin, mutta hän on ujo henkilö ja vaivautuu tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä. Mutta ei hänen tarvitsisi niihin tullakaan, riittäisi, että ilmoittaisi ettei pääse ja voisimme sopia jonkin toisen ajankohdan. Mutta minun isäni jättää vastaamatta kutsuun, ei ilmesty paikalle ja lähettää sitten kortin viikon parin päästä.
Minun isältäni en osaisi odottaa minkäänlaista apua lastenhoitoon, sillä hän ei osaa olla lasten kanssa (ei edes minun silloin kun olin pieni). Mutta tietenkin olisi kiva, että hän olisi edes jotenkin mukana lastemme elämissä. Mutta kun se on jotenkin niin vaikeaa! Onneksi lapsillani on miehen isä, joka on aivan mieletön ukki. Sekä tietenkin kaksi upeaa isoäitiä (miehen äiti ja oma äitini). Silti aina näin isänpäivisin ja muutenkin mieli menee apeaksi. Olisi ihanaa, kun olisi itselläkin isä, johon olisi hyvä ja lämpöiset suhteet.
ap
Mutta ei me varmaan edes pidettäisi yhteyttä ellei olisi noita lapsia. Haluan, että niillä on elämässään isoisä. Isäni on velvollisuudentuntoinen ja auttaa tarvittaessa lasten hoidossa. Muuten ei kyläillä puolin ja toisin kun ei osata oikein jutella keskenään kasvotusten. Puhelimessa vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset. Hän kyllä haluaa aina tietää mitä kuuluu, mutta ei viihdytä toistemme seurassa, molemmilla on tosi vaivautunut olo.
Olen asunut isäni ja äitini kanssa 18v asti. Äitini kuitenkin oli perheen pää joka ei antanut isän osallistua hoitooni tai kasvatukseen. Muutenkin isäni on luonteeltaan sellainen jolla ei ole ystäviä. Ei osaa näyttää tunteitaan. Olin lapsena aivan varma ettei isäni rakasta minua. Kyllä se kuitenkin minusta välittää. Ei vaan osaa näyttää sitä. Yhdessä ei olla ikinä mitään tehty.
Ei itseasiassa minkäänlaisia.
Kohta vuosi siitä kun viimeksi "puhuimme". Hän on aina nimittäin vain haukkunut yms. Mulle se on riittänyt. Ja muutenkin teki lapsuudesta yhtä hel*ettiä.
Että mun puolesta saa olla koko ihminen :) Ei kaduta yhtään välien rikkoontuminen :)
Niinkuin narsistin läheisen kuuluu, syytä vähän itseäni.
Isäni on hirmuhallitsija ts. miellyttävä ja antelias suosikeilleen, jotka tanssivat hänen pillinsä mukaan.
Kylmä, ilkeä ja tunteeton inhokeilleen jotka uskaltavat sanoa vastaan.
En viitsi vaivata enää mieltäni. Olkoon.
miksi isäsi ei vastaa kutsuun eikä tule! Hän on sosiaalisesti niin arka, että pelkää tulemista. Hän haluaa kuitenkin viimeiseen asti ajatella olevansa tulossa, ja ei siksi kieltäydy kutsusta. Sitten lähdön hetkellä tilanne käy ylivoimaiseksi, ja hän lähettää harmissaan myöhemmin onnittelukortin...
Uskon, että hän välittää teistä, mutta hänen on vain tosi vaikea näyttää sitä. ole kiltti, ja pidä hänestä silti kiinni, myös lastesi takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en eilen enää päässyt lukemaan tulleita vastauksia...
Kiitos sinulle, joka kirjoitit tuon allaolevan! Puhut ehkä kokemuksesta?? Tätä olen välillä miettinyt, että tuskin isäni tunteeton ja välinpitämätön on. Hän ei vaan osaa näyttää tunteitaan. En ole ajatellutkaan, että häntä kokonaan ulos elämästäni työntäisin - päinvastoin. Mutta en itsekään osaa lähentyä, kun ei toinen tule vastaan missään määrin. Eilen juttelin isäni kanssa pitkään ja sovimme, että tulemme perheen kesken käymään. Toivottavasti tämä vierailu taas tekisi yhteydenpidon edes vähän helpommaksi
ap
miksi isäsi ei vastaa kutsuun eikä tule! Hän on sosiaalisesti niin arka, että pelkää tulemista. Hän haluaa kuitenkin viimeiseen asti ajatella olevansa tulossa, ja ei siksi kieltäydy kutsusta. Sitten lähdön hetkellä tilanne käy ylivoimaiseksi, ja hän lähettää harmissaan myöhemmin onnittelukortin...
Uskon, että hän välittää teistä, mutta hänen on vain tosi vaikea näyttää sitä. ole kiltti, ja pidä hänestä silti kiinni, myös lastesi takia!
. ja hyvin läheiset välit. Isä mm halaa joka kerta kun nähdään, ja nähdään 2-4 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta isäni onkin positiivinen ja avoin, sekä lämmin ihminen. On aina halannut mua paljon ja pidellyt sylissä. Osoittanut että pitää minusta! Meidän kaikkien lasten mielestä meidän isä on loistotyyppi!
Sen vain sanon, että kun ajattelen ystävieni isiä niin harvalla tällainen isä oli/on kuin mulla! Useimmilla oli sellaisia sulkeutuneita jöröttäjätyyppejä jotka välittivät p***kaan tyttäristään. Mun isä kuskaili mua kavereiden luo, muilla ne oli ne ÄIDIT jotka veivät/toivat lapsiaan.
isäni viimeksi 26 vuotta sitten. Ja kyllä, hän on hengissä.