Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mitä tehdä jos ei pidä lapsensa persoonasta?

Vierailija
09.11.2008 |

Olen usein miettinyt tätä. Kaikki ihmisethän eivät ole "kivoja". Jos lapsi sattuu vaikka olemaan nyrkkejään heilutteleva itkupilli, joka vetää kaikkia turpaan ja itkee nössösti kuola valuen heti jos joku uskaltautuu puolustautua... tai jotain muuta täysin sietämättömän ärsyttävää, joka ei vain lähde pois vaikka siihen miten puututtaisiin, niin miten vanhemmat selviytyvät siitä? Hehän eivät voi inhontunteitaan kertoa kenellekään, myöntää edes itselleen eivätkä varsinkaan voi näyttää tuolle lapselle. Mutta miten se on mahdollista? Pulloaa vain sisäänsä?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
09.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hymyä pyllyyn ap

Vierailija
2/5 |
09.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinun pitää pitää lapsesta. Miten se tapahtuu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
09.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai terapiaan, tai kasvattamalla lapsensa paremmin.

Vierailija
4/5 |
09.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

on tällä hetkellä TODELLA rasittava! Vinkuu välillä kaikesta, saa kiukkukohtauksia suunnilleen lautasen väristä, suhtautuu hirveän omistavasti leluihin ja lyö isoveljeään. Kamala ihminen :-)



Mutta mä ajattelen sen tän hetkistä käytöstä vaan jonain kautena, sisältä se edelleen on se mun ihana pieni kuopusvauva, ja suhtaudun aika säälien sen kiukkuiluun. Vaikka en tosiaan tiedä onko toi enää mikään vaihe, kun se on varmaan jo reippaasti yli vuoden ollut tuollainen .-)



Eli mä oon sitä mieltä, että ne ekat kokemukset ihan pienestä vauvasta ja vauvaan solmittu tunneside on se lapsen persoonallisuuden todellisuus, joka jää äidin mieleen ja jota äiti pitää aina totena. Kaikki myöhemmin tuleva on "poikkeusta".

Vierailija
5/5 |
09.11.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritä panostaa siihen, että niitä ei-ärsyttäviä, mukavia tilanteita olisi mahdollisimman paljon. Jos lapsi esim. tykkää kuunnella satuja tai piirtää kanssasi, niin etsi joka päivä ainakin puolituntinen, jolloin voitte rauhassa keskittyä tuohon yhteiseen kivaan, ja nauti tilanteesta. Halaa lopuksi lasta ja kiitä, sano että oli tosi mukava lukea tms. yhdessä.



Jos päivään saa sopimaan muutamia mukavia yhdessä olemisen ja tekemisen hetkiä, niin todennäköisesti lapsi käyttäytyy kivemmin myös loppupäivän. Opit huomaamaan, ettei se oikeastaan olekaan hassumpi tapaus, ja syntyy positiivinen kierre.