Olen niin surullinen...
Mieheni ei hyväksy päätöstäni jättää työni koska työpaikallani siirrytään vuoromalliin jossa on lähes kaikki viikonloput töitä... Olen sitä mieltä että kun toinen lapsistamme on jo koulussa näen häntä nytkin liian vähän (paljon iltavuoroja ja vain yksi lauantai kuussa vapaa) karenssia minulle ei tulisi(terveydelliset syyt). Itse en jaksa jäädä odottelemaan että saan toisen työpaikan ennen kun irtisanoudun koska sitä ei voi tietää kauanko siihen menee, mutta uskon sen kuitenkin joskus löytyvän... mitä ihmettä mä teen. Päätökseni olen tehnyt että nykyisen työni jätän.
Kommentit (5)
Joko aloitit uuden paikan etsimisen?
Työ ei ole kaikki, tärkeämmät asiat on kotona. Ja aina niitä uusia paikkoja, paremmilla ehdoilla, tulee. Kyllä miehesikin pitäisi tämä ymmärtää.
en saanut... nyt tilanne on se että olen niin sanotusti aivan loppu eikä tämä vuoromallin vaihto yhtään paranna tilannetta... kuulostaa tyhmältä mutta mistään laiskuudesta tässä ei ole kysymys...tiedän että uutta työpaikkaa en löydä millään siihen mennessä kun vuoromalli vaihtuu. Olen todennut että jos en vaan radikaalisti irtsano itseäni kiikun nykyisessä työssäni ikuisesti! ap
Juuri näin minäkin ajattelen, lapset on lapsia vain kerran ja aika valuu hukkaan koko ajan kun en voi olla heidän kanssaan. kannan kuitenkin mieheni työn laadusta johtuen koko vastuu esim. esikoisemme koulunkäynnistä ja läksyistä, ja pelkät iltavuorot jo sotkevat asiaa...mulle perhe on hyvää toimeentuloa tärkeämpää. Mielummin vaikka asun vuokralla ja vietän aikaa lasteni kanssa kun että olen aina töissä ja elän " hienosti" . Tässä asiassa mieheni on eri miltä. Hän ei halua laskea elintasoa, pelkään että asia tulee lopullisesti meidän väliin. Tuntuu kauhealta ajatella että vuosikin tarvitsis tehdä niin ettei olisi juuri ollenkaan viikonloppu vapaita... ap
Näyttää paremmalta hakea töitä työnvaihtajana kuin omasta halustaan työttömänä.
Jos terveys ei kestä vuorotyötä niin tiedustelisin mahdollisuutta jäädä saikulle.