Inhottavat kotiäidit

Itselläni on kohta 3 ja 1v, lapset ja leikkipuistoissa/paikoissa olessamme raivostuttaa vanhempien lasten käytös. Heillä kun taas ei ole vanhempia lähimaillakaan ja silloinhan varsinkin käyttäydytään tosi törkeästi! Ei ole kiva kun pienille tehdään leikkipaikkoja ja heti isommat pennut ovat rikkomassa ja riehumassa ettei pienet uskalla olla. Tänään meidän lähipuistossa tapasin 3 poikaa, joista yksi seisoi leikkimiseen tarkoitetulla kivellä ja kusi sen aivan kauttaaltaan märäksi! Onpa kiva sitten mennä lasten kanssa sinne leikkimään.

Rakastan lapsiani ylikaiken ja kiukuttaa tämmöinen pienten sortaminen. Kotiäitinä tietysti tämmöiset asiat otetaan enemmän kuin vakavasti, lapset ja niiden kanssa oleminenhan on koko elämä :)

Joten minähän sitten kävin pojan kotona kertomassa tapauksesta. Ei tainnut äiti oikein tosissaan ottaa, kun heti tuli poika takaisin ulos. Toiset vanhemmat eivät vaadikkaan kunnon käytöstä, mitäpä siinä enää voi tehdä?! Pitääkö tämmöistä vain katsella sivusta? Mielestäni tein oikein, mutta minä sitten sainkin tiukkapipoisen ämmän leiman. Joten olisi varmaan pitänyt olla hiljaa. Asutaan pienellä kylällä, joten ei ole kiva jos hulluna pidetään... Ja siis poikahan käyttäytyi törkeästi, minä kerroin asian kohteliaasti ja toivotin lisäksi äidille hyvät päivänjatkot! Jotenkin tuntuu vain että sillä ovella saa olla samoissa asioissa vielä toisenkin kerran...

Jos minulla ei olisi omia pieniä lapsia, olisin varmasti antanut asian olla. Mutta näin sitä kotiäiti toimii kuin leijonaemo. =)

Meillä on tuttava-äitien kanssa " sopimus" , että toisten lapsia saa komentaa, jos ne tekee jotain pöljää. En nimittäin tiedä yhtään äitiä, ainakaan sellaista, jolla on useampi lapsi, jotka huomaisivat aina ihan joka asian. Tietysti jos ne lapset on sellaista laatua, että istuvat kaikessa rauhassa pihalla, voi tilanne olla toinen.



Tuntuu usein siltä, että sellaiset vanhemmat, joilla on itsellään esim. alle 3-vuotiaita lapsia, olettavat, että hieman isompien lasten kuuluisi osata käyttäytyä aina hyvin. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset eivät tee pahuuttaan pöljyyksiä, vaan usein yhteiset säännöt unohtuvat syystä tai toisesta, jolloin on aikuisten tehtävä muistuttaa siitä, miten käyttäydytään toisia kohtaan. Puistossa, jossa käy vähemmän tuttuja vanhempia sovellan periaatettani myös. Jos joku heittää lapseni päälle hiekkaa tai yrittää viedä lelun kädestä, niin totta kai kiellän ja puutun tilanteeseen, mutta sen voi tehdä myös ystävällisesti. Harvoin on käynyt niin, että lapsen äitiä ei kiinnosta(vaikka on varmaan niitäkin), vaan äiti on juuri silloin katsonut muualle tms. En minä kuitenkaan vaatimalla vaadi anteeksipyyntöä, mutta mielestäni on jokaisen aikuisen velvollisuus puuttua tiukasti sellaisiin tilanteisiin, joissa toista lasta kiusataan, lapset esim. pissaavat kivelle tai rikkovat toisten omaisuutta. Paitsi tietenkin silloin, jos oma äiti/isä on jo ehtinyt puuttua tilanteeseen.

Meillä on kolme pientä lasta ja käymme päivittäin puistossa leikkimässä. Olen ilolla huomannut, että suurin osa puiston aikuisista valvoo paitsi omia, myös vähän kaikkien lapsia. Muutaman kerran on ihan tuntematon äiti sännännyt hätiin, jos on nähnyt esim. pienen lapseni kiipeävän vaaralliseen paikkaan tai kaatuvan pyörällä ja samoin toimin myös itse. On kaikkien turvallisuutta valvoa pienten lasten puuhia ja puuttua tilanteeseen jos sitä tarvitaan.

eikä sillä mielestäni ole merkitystäkään, kun alle kolmivuotiaat vasta harjoittelevat muiden huomioonottamista.



1,5 v. poikani on kovin vauhdikas ja yleensä joudun häntä puistossakin aika tarkkaan seuraamaan, kun voi silmänräpäyksessä viuhahtaa ihan eri paikkaan. Mielestäni on minun asiani opettaa lastani sekä pitämään puoliaan ilman agressiivista käytöstä, että kunnioittamaan toisten leikkejä. Puutun siis tilanteisiin, joissa oma lapseni tarvitsee ohjausta, mukaanlukien tilanteet, joissa hän toimii väärin tai muut lapset loukkaavat hänen oikeuksiaan. Toiselle lapselle sanon yleensä ystävällisesti, ettei saa ottaa kädestä ja vieras täti kun olen, niin ei ole ainakaan vielä tarvinnut sen enempää komentaa. Mielestäni siinä teen oikein myös toiselle lapselle, kun opetan omalleni, ettei toisen loukkaus oikeuta vastatoimenpiteisiin.



Tulokset vaikuttavat tällä hetkellä lupaavilta. Jos toinen aikoo otta jotain pojaltani, hän vie lelun itse kauemmas, ettei toinen saa siitä kiinni. Vähään aikaan en ole joutunut menemään niihin tilanteisiin väliin. Tällä hetkellä ongelmanamme on se, että välillä poikani innostuu isommimmista lapsista niin, että juoksee suoraan heitä halimaan. Hali ei enää ole niin voimakas, että siitä kaatuisi, mutta ei se silti ole hyvä toimintamalli. Yritän ehtiä tilanteisiin väliin jo ennen halia ja olemme opetelleet sitä, että toista mennään vain varovasti silittämään kädestä.



Ensimmäiselle kirjoittajalle ottaisin kantaa, että tekivät toiset aikuiset mitä tahansa, on sinun velvollisuutesi tilanteessa olevana aikuisena puuttua tilanteisiin ennen kuin ne kärjistyvät kenen tahansa lapsen huitaisemiseen, lyömiseen, puremiseen tms.

kanssa esim. kauppakeskuksen tms. leikkipaikassa kun lapset jätetään valvomatta leikkimään tai siis vanhemmat ovat paikalla mutta eivät seuraa lapsiaan. Itse joutuu sitten olemaan " tarhan tätinä" vahtimassa ettei muksut satuta toisiaan. Olen varmaan vähän liiankin ylihuolehtivainen lapsistamme, mutta en ikinä jättäisi kaksi vuotiasta valvomatta liukumäkeen tms. Varsinkin kun tämmöisiä vähemmän hyväkäytöksisiä lapsia tuntuu olevan aina enemmän. Siis tarkoitan tönitään pienempiä ja lasketaan tahallaan päälle.

Hei,



mekin liikutaan paljon perhekerhoissa, puistoissa, kahviloissa.



Itseäni on ruvennut tympimään kun TOISET VAAN OVAT

ja luulevat että muut ihan innossaan vahtivat omiensa

lisäksi heidänkin lapsensa.



Istutaan vaan nurkassa, luetaan lehtiä, juoruillaan toisesten

kanssa ja LAPSET SAAVAT OLLA OMILLAAN eli tekevät mitä

huvittaa....



Kun sitten " komennat" ruotuun niin sieltähän se äitikin tulee

kun oma kullan nuppu on joutunut alakynteen. Lapsi ja äiti

molemmat täysin pihalla tilanteesta ja kamalan loukkaantuneita.



Kyllä mielestäni jokaisen tulee huolehtia omista lapsistaan.



Minä itse olen komentanut vieraita lapsia ja käynnyt näille

" pihalla" oleville sanomassa että teidän lapsenne on liian

pieni / tms. olemaan yksin ja selviämään yksin riita / eripura

tilanteisa. Tottakai tästä saa LEIMAN otsaansa mutta osaavatpahan

sitten olla varuillaan kun MINÄ OLEN PAIKALLA ja meidän

lapset saavat leikkiä rauhassa :D



t. Paha äiti joka komentelee

Mun mielestä sä voit puuttua jo silloin kun toinen ottaa sun lapsen kädestä jotakin. Siis pysäytät sen tilanteen jo ennenkuin omasi alkaa puolustautumaan. Sanot vaan kuuluvasti, mutta ystävällisesti että ei saa ottaa kädestä ja annat lelun takaisn omallesi... Jos ei aikuisilla mene jakeluun niin se on toinen juttu, mutta ainakin olet omasi puolella ja tuo on vielä ok, eikä tarte suuremmin komentaa...



Muutenkin leikkejä voi tuon ikäisten ja vähän isompienkin kanssa ohjailla puhumalla, niin että aikuisena seisoo/istuu mukana ja selittää koko ajan mitä tapahtuu ääneen tyyliin: Nyt Milla laskee mäkeä, katsotaanpas milloin Milla on alhaalla ja sitten lasket sinä, menipäs hienosti, nyt Milla kiipeää, tulepas perässä, kuljetaan oikein jonossa ja lasketaan vuorotellen... Katsopas tässä milla tekee kakkua, haluatko sinä ajaa tällä autolla tästä näin... Pälätystä voi vähentää ja usein lopettaakin, kun homma toimii systemaattisesti. Tää auttaa siinä, ettei tarte kovin paljon korjailla toimintaa sen jo tapahduttua, siis nuhdella, kieltää, rankaista, jne... kun lapset tietävät mitä odotetaan kun aikuinen on sanonut sen ennenkuin toiminta on tapahtunut. Kasvatuspsykologian sovellusta leikkikenttätilanteisiin. :) :) Vaatii tietysti viitsimistä, mutta on kivempaa kuin jatkuva toruminen ja puistopoliisina olo.

toi on loistava asenne että muut ovat varuillaan kun sinä olet paikalla, kannatan! Niin pitkään kotiäitinä olleena olen huomannut että on tosi vähän niitä kenen kanssa on samat linjat kasvatuksessa, kun niin monet antavat lastensa kasvaa kasvattamatta! itsekin olen joutunut kasvaa kasvattamatta ja nyt 25 -vuotiaana olen ihmeissäni tunteideni kanssa, ehkä jo voiton puolella, toivottavasti.

just noin itse pyrin käyttäytymään, mutta aina ei JAKSA! omien kasvatuksessa on jo tarpeeksi, ei jaksaisi muiden lapsia kasvattaa, sen takia muutetaankin maalle ja saa valita kenen kanssa ollaan eikä puistoissa tule noitä tilanteita :)

paitsi iltaisin kun siellä on mahdollisimman vähän porukkaa.

Mielestäni puistossa jokaisen pitäisi huolehtia omista lapsistaan, jottei muiden tarvitsisi " komentaa" . Itse kyllä puuttuisin heti, jos lapseni menisi toiselta viemään lelua kädestä, mutta en haluaisi komentaa vierasta lasta, jos ottaa lelun lapseltani, koska se kuuluu lapsen äidin tehdä.



Viime kesänä " palautin" pienen, juuri kävelemään oppineen pojan kahteen kertaan äidilleen, kun poika oli jo ehtinyt puiston ulkopuolelle... äiti oli juoruilemassa toisella puolella puistoa. Edes kiitosta ei sanonut äiti.