Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä on tosi rankkaa!
10.12.2007 |
Olen yksinhuoltaja. Eronnut väkivaltaisesta parisuhteesta kaksi vuotta sitten. Toipunut kotona ja hoitanut samallal lasta. Lapsi on nyt 3. Käyn töissä, ja työvuorot ajallisesti epäsäännöllisiä ja sen lisäksi koulussa. Oikeudelle menossa olosuhdeselvitys, jotta saisin lapsen huoltajuuden. (virallisesti siis yhteishuolto)
Nyt elämä tosi rankkaa. Lapsi kiukuttelee. Olosuhdeselvityksen ihmiset töykeitä. Päiväkodissa valitetaan aikataulujen muutumisesta koulun ja työn takia. Töissä vaaditaan ylitöitä ja vapailla töihin. Koulussa ryhmätöitä yms aikataulut vaihtuu ja vaatimuksia tulee joka suunasta. Naapurit valittaa kun illalla täällä meteliä.No hei haloo, jos olen töissä puoli kymmeneen, niin elämisen ääniä vielä kymmenen jälkeen.. Siis ottaa päähän, että joka puolelta vaan valitetaan ja kukaan ei ole tyytyväinen. Kaikilla vaatimuksia..ja itse saa olla nöyränä ja pahoitttelmassa vaikka koko ajan tekee parhaansa ja on ihan helvetin rankkaa.
Miten sitä voikin jäädä näin yksin ja ihmiset ei sitä ymmärrä, että teen kaikkeni. Huoh.
Kommentit (6)
Laita nyt ihmeessä asiat tärkeysjärjestykseen ja karsi menemisiäsi.
Veikkaanpa että lapsi ainakin olisi tasapainoisempi jos elämäsi olisi vähän säännöllisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tietysti tärkein, mutta sinuna luopuisin joko opiskelusta tai työstä joksikin vuosiksi. Jos opiskelu on kovin tärkeää irtisanoudu työstäsi ja ota opintolainaa.
Jos opintoja voi siirtää joillakin vuosilla, lopeta nyt opiskelu ja tee vain työtä.
Jos naapurit on tosi kusipäitä mieti muuttoa, mutta se stressaa aika paljon ja lapsen olot muuttuu, joten tee se vast tosi hädässä.
Sano päiväkotiin, että annat työvuoro- ja koululistasi parhaimpasi mukaan etkä tahallaan ole hankala. Nyt elät vain rasittavaa elämänvaihetta.
Olenkin sanonut p-kotiin, että annan aikataulut parhaan mukana ja jos tulee muutoksia niin ilmoittelen heti. Siee on vaan jotenkin vanhoolista, että ei kuiteskaan tykkää niistä muutoksista vaikka ne menee ihan p-kodin aukioloaikojen puitteissa.. Päivätyö mulla on , mutta siis työvuorot vaihtelee..joten iltaakin on välillä. Koulua ja työtä molempia pakko tehdä..muuten ei oikein tulla toimeen ja pakko saada opintoja tehtyä, että sais paremman työn. On kyllä tosi haastava tilanne.. ap
Veikkaan, että kun saat tuon oikeusjutun hoidettua, voimat palailevat! Meillä ryhmätyöt sovittu siten, että jaetaan kullekin oma tehtävänsä, jokainen voi sitten tehdä omalla ajallaan kotonaan niitä, ettei tartte ryhmään kasaantua niitä tekemään!
Olen kahden lapsen yh ja opiskelen sekä käyn töissä, tiedän mitä käyt läpi!
t töissä. Elämä on valintoja, mutta kokemuksesta tiedän faktana, että yhden lapsen opiskeleva yh pärjää ilman töitäkin. Saat opintotuen ja opintolainan sekä asumistuen, lapsilisät ja elatusturvamaksun. Jos ne jäävät tietyn rajan alle, saatte myös toimeentulotukea. Ja näillä rahoilla pärjää, jos ei ole kauheita vaatimuksia esim. asumisen suhteen! Joten teoriassa sinun ei tarvitsisi tehdä töitä opintojen ohella ollenkaan.
Käytännössä kannustan tietty kaikkia työntekoon, mutta ihan varmasti voit vaihtaa työpaikkaa. Ja ennen kuin löydät sopivan työn (säännölliset työvuorot, ei kovin paljon viikkotunteja) pärjäät ilmankin sitä palkkanauhaa. Lapsi pitäisi kuitenkin asettaa etusijalle, ja veikkaanpa, että elämänne helopttuisi monella tavalla, kun sinä et olisi ihan noin kiireinen/stressaantunut ja päivärytmit saataisiin kuntoon. Illat eivät saisi venyä pienellä lapsella noin myöhäiseksi.
Perustele väitteesi, että sinun muka on pakko sekä opiskella että tehdä tätä ko. työtä! Elämän ei tarvitse olla noin rankkaa, sinä teet sen valinnoillasi sellaiseksi. Jätä se duuni.
Saisitko hankittua itsellesi päivätyön? Tärkeäääolisi myös välillä saada lapsi hoitoon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin sinua ap. Olin vuosia yksin lapseni kanssa.