Miksi ette IKINÄ tule kylään, vaikka kutsutaan?
Meillä on porukka, joka kokoontuu kolmisen kertaa vuodessa. Seuraava tapaaminen sovitaan aina edellisessä kekkereissä. Tehdään yhdessä milloin mitäkin. Mukana on perheellisiä ja ei perheellisiä. Kun tapaamispäivä lähenee, yksi perhe pudottaa aina itsensä pelistä pois, joskus jollakin verukkeella, joskus selitystä ei tule.
Ei kai sitten kiinnostakaan tulla vai?
Mietitty on, että seuraavan kerran ei enää edes kutsuta.
Kommentit (5)
Aina on puolet tällaisista tapaamisista
Siis meillä (lähinnä minulla) syynä se että en JAKSA näitä ihmisiä. Tavallaan voisin mennäkin, mutta jutut on aina niin tavallisia ja tylsempääkin tylsempiä.. Tavallaan ihan mukavaa, joo.. mutta osalla porukasta on niin kova pätemisen tarve, että tulee ilmi just vastaavissa tilanteissa kun av-palstalla.. Eli imetyksessä, päiväunille nukuttamisessa jne.. Mä en jaksa vapaa-aikaani pistää paskanjauhantaan siitä miksi me nyt teemme niin tai näin.. Huoh! Ja en vaan tunne kuuluvani porukkaan. En sitten mitenkään. Sorry. Olenkohan nyt paha ihminen? Mutta hei, en minä ainakaan loukkaannu jos minua ei seuraavalla kerralla kutsuta! Ymmärrän sen kyllä hyvin.
En vaan ole sosiaalista tyyppiä. Mieheni on sellainen, että kaikki tahtovat hänet ja sitä kautta meidät pippaloihinsa. Koen kotona olemisen ja rauhallisen ajan vapaa-ajan tarkoitukseksi, ei jaksa lähteä touhottamaan tyhmiä tapaamisia ja ns. hauskaa yhdessäoloa. Mies sanoo aina kutsuihin että " katsotaan" ja yhdessä kuitenkin purputetaan takanapäin ja todetaan ettei todellakaan jakseta lähteä, ei mennä, sanotaan niille näin ja näin...jne. Sori :) Ollaan helpottuneita jos ette vaivaa meita enää kutsuillanne, meillä on muutenkin mukavaa. Ikävää jos teillä ei ole hauskaa ilman meitä.
sellaiseen tapaamiseen emme mieheni kanssa pääse koskaan.
Mutta toisaalta ihmetyttää miten jaksatte häiriintyä moisesta. HEidän häpeähän se on etteivät tule.