KAUHEA!!!!!Äidin stressi välittyy vauvaan
Raskaana olevan äidin stressi saattaa altistaa syntyvän lapsen ahdistuneisuudelle. Tuoreen englantilaistutkimuksen mukaan korkea stressihormonipitoisuus voi istukan kautta kohdussa olevaan lapseen vaikuttaessaan aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia altistamalla lapsen ahdistuneisuudelle myöhemmin.
Tutkijat havaitsivat, että raskauden loppuvaiheen ahdistus oli yhteydessä lapsen korkeaan kortisolipitoisuuteen kymmenen vuoden iässä. Aiempi tutkimus on osoittanut, että kohonnut kortisolin perustaso on yhteydessä masennukseen ja ahdistuneisuuteen niin lapsilla kuin aikuisilla.
Biological Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli tutkittavina 74 10-vuotiasta lasta. Heidän sylkinäytteensä analysoitiin kortisolipitoisuuden määrittämiseksi kolmena peräkkäisenä koulupäivänä ensin heti lapsen herättyä ja myöhemmin päivän aikana kolmesti. Lasten äideille tehtiin kymmenen vuoden takaista odotusaikaa koskeva kysely, jolla kartoitettiin mahdollinen raskaudenaikainen stressi ja ahdistus.
Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että koska moni muukin tekijä vaikuttaa lapsen stressaantumiseen, lisätutkimukset kortisolin todellisen vaikutuksen selvittämiseksi ovat tarpeen.
Kommentit (9)
sisko odotti keskimmäistään ja oli tosi stressaantunut - huusi ja meuhaks hirveästi. Lapsesta tuli oikea kiljukaula. En koskaan ole tavannut yhtä rauhatonta vauvaa ja ärhäkkä oli.
Eli siskon kanssa ollaan sillä linjalla, että raskausaikana tosiaan pitää nukkua ja levätä paljon ja olla ihan rauhallinen, niin saa " kesyn" lapsen...
Kun olin raskaana, olin työttömänä lähes koko ajan. Lepäilin, ulkoilin, kävin uimassa, hieronnoissa, todellakin rentouduin. Eikä mitään huolia oikeastaan ollut. Lapsikin viihtyi kohdussa 2 viikkoa yli lasketun ajan.
Enkä ole ihan heti vilkkaampaa (ns. tervettä) tyttöä nähnyt. Koko ajan touhuaa, kiipeilee, juoksee, hyppii, laulaa hoilottaa kovalla äänellä.
Eli kyllä niistä rauhassa odotetuista lapsistakin tulee villejä peppi pitkätossuja!
On nukkunut vauvasta lähtien esim. päiväunet missä vaan. Ei hätkähdä oikeastaan mistään. Meillä ei ole koskaan tarvittu mitään tiukkaa aikataulua tai rutiinia, nukutaan kun nukuttaa ja syödään kun nälättää. Tosin me ei mitään rutiineja haluttu alunperinkään opettaa lapselle, sekin varmaan vaikuttaa, että otetaan itse aika rennosti tää elämä.
Tästä oli kiinnostavia dokkareita aikoja sitten mm. yle teemalla.
ja ihan ok on aina seuraava ja taas seuraava porukka pärjännyt. Voihan sitä tietysti huolestua mistä haluaa...
" kauhea!! äidin stressi ---"
^^ niin sitä pitää. Stressaa, stressaa!
Kun se äidin stressi on niin pahasta lapselle. Et parempi vetää ASKI PÄIVÄSSÄ.
Ekaa odotellessa olin paljon paikoillaan, pötköttelin, lepäsin jne. Lapsi oli toooooooooooosi rauhallinen, hiljainen, rauhallinen ja nukkui yönsä hyvin.
Kolmas lapsi alettiin tekemään samaan aikaan, kun alettiin rakentaa taloa. Paljon itsekin liikuin, hoidin kahta lasta raskauden lisäksi ja touhuilin rakennuksillakin vähän liikaa välillä. Vauvasta tuli tooooooooooooooosi herkkäuninen ja melkoisen ärhäkkä paketti ollut muutenkin. Koko ajan piti olla höykkyyttämässä, että rahottui, kun ensimmäinen ei tarvinnut juuri lainkaan höykkyyttämistä.
Keksimmäinen lapsi on sitten siltä väliltä...
Eli perustuu ihan minun omaan tutkimukseen :)