Lue keskustelun säännöt.
Etä-äidin elämä on niin tuskaa! Kaipaan poikiani koko ajan, soittelen kyllä ja nähdäänkin aika usein.
05.12.2007 |
Haluaisin olla joka ilta peittelemässä pienet poikani unten maille, elää ihanaa arkea heidän kanssaan, jutellaa päivän kuulumiset ja suukotella.
Mutta ei, joka toinen viikko viikonloppu... Kesäisin kaksi viikkoa ja joka toinen joulu. Siinä on mun oikeuteni.
Kommentit (10)
jos oikeus on lapset isälleen määrännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siihen tarvita mitään alkoholismia tms. Esim. isän työtilanne tai muuten elämäntilanne voi olla parempi kuin äidillä, jolloin lapset määrätään isällä.
Vierailija:
jos oikeus on lapset isälleen määrännyt.
Asuimme ex-mieheni kotitilalla, mä sain asunnon kaupungista. Katsottiin, että lasten on parempi asua kotonaan. Tilalla asuu myös ex-mieheni vanhemmat ja miehen sisko.
Ex-mies on hyvä, todella loistava isä. Samoin lasten mummo on hyvä tyyppi.
Itse en vain sopeutunut sinne maalle... Asun noin 50 km:n päässä. Käyn mä välillä viikollakin käymässä maalla, mutta eipä se ole sama, kuin jos oikeasti saisi lasten kanssa asua...
ap
ps. Nykyään tosiaan isä katsotaan ihan kelvolliseksi vanhemmaksi - ei etä-äideissä ole automaattisesti jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
t se toinen..
Olen kyllä hakenut oikeudesta lapsia itselleni, mutta en saa. Oisko mun pitänyt jäädä sinne landelle???
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
missä isän oikeudet sun mielestä?
Enhän mä ole tässä isän oikeuksia viemässä? Isällä ja mulla on ihan yhtä lailla oikeudet lapsiin!
Isä on hyvä isä, lasten on hyvä asua maalla isovanhempiensa luona kotonaan. SILTI kaipaan lapsia palavasti ja haluaisin heidät luokseni.
ap
Minun äiti oli ihana äiti, mutta hällä mielenterveysongelmia - masennusta. Isä voitti huoltajuuden. Äiti asui 400 km päässä, mutta oli 9-vuotiaasta silti tuikitärkeä. Hän soitteli, kävi (harvoin) ja lähetteli paketteja. Oli lapselle - siis minulle - erittäin rakas. Todella tärkeää oli hänen yhteydenpito kuitenkin. Sydäntäraastavaa pikkutyöstä, mutta erittäin, erittäin tärkeää!
Meillä isä ei antanut nähdä äitiä 3 vuoteen heti alkuun. Tosi ikävä oli :( Mutta äiti soitti ja lähetteli paketteja. Koen sen nyt kolmekymppisenä todella tärkeäksi teoksi.
Sitten, kun linja-autolla päästiin äitin luokse eka kerran ja äiti tuli puolitiehen vastaan, niin itkuhan siinä pääsi, kun näki äidin, niin tutun, mutta erilaisen bussin ikkunasta. Mahtavaa oli kuitenkin...
Mutta joka tapauksessa. Pidä lapsiisi yhteyttä - tavalla tai toisella. Syillä ei ole väliä. He rakastavat sinua ja kaipaavat. Heille riittä se vähäkin... mutta muista osoittaa heille se rakkaus mikä sinulla on... Muulla ei ole väliä...
ja sossussa käyty juttelemassa. Mies ei anna periksi. Mulla ei oo enää voimia eikä rahaa tapella.
ap