Surettaa teiniäitien puolesta :-(
Nuoruus pitäisi olla aikaa jolloin saa olla nuori. Tehdä virheitä ja oppia niistä. Iloita elämästä vapaana ennen aikuisen rooliin joutumista. Aikuisena ehtii olla sen 60-80v sitten ihan reippaasti.
Kommentit (29)
Lapsuudenkodissani käytettiin paljon viinaa, rymyttiin ja tapeltiin. 17v tulin raskaaksi ja vauva kun syntyi muutimme mieheni kanssa omaan kotiin. Tiesin tarkasti mitä en halua tarjota lapselleni evääksi elämään. Saimme neljä ihanaa lasta ja nyt 40v en kadu mitään. Varmasti olisin alkoholisti jollen olisi tullut raskaaksi ja muuttanut kotoa. Lapseni pelastivat minut!
Eikä olisi ikinä päästänyt pois. Raskauden takia sossu auttoi saamaan asunnon ja pääsemään väkivaltaisesta isästä eroon.
Lapseni ansiosta olen selväjärkinen asiansa hoitava aikuinen.
Veli jäi kotiin ja on nykyään juoppo.
Abortin voi pitää salassa.
Ja aina äiti ei itse huomaa olevansa kykenemätön lapsen kasvattaja...
Vierailija:
Nuoruus pitäisi olla aikaa jolloin saa olla nuori. Tehdä virheitä ja oppia niistä. Iloita elämästä vapaana ennen aikuisen rooliin joutumista. Aikuisena ehtii olla sen 60-80v sitten ihan reippaasti.
Jotkut oppii nuoruudenläksyt nopeasti, toiset tarvitsevat monta kertausta ennenkuin oppi menee päähän. Harva asia nuoruudessa on sellainen mitä ei voisi tehdä myöhemminkin tai olla kokonaan ilman.
En ole teiniäiti (olin 26 kun eka lapsi syntyi), ja ap varmaan provoilee. Mutta vastaan nyt, kun osa on kuitenkin about tuota mieltä.
Kaikilla ei mene hyvin ja heitä voit sääliä ja surkutella, mutta älä niputa kaikkia teiniäitejä samankaltaisiksi.
Minä en oikeasti jaksa näitä ylimielisiä ihmisiä joiden mielestä elämää voi elää vain tietyllä tavalla. Surkutellaan, kuinka se Maija tuhlaaa elämäänsä ja lahjojaan, kun ei ole käynyt kuin ammattioppilaitoksen. Surkutellaan sitä, kuinka Saija sai lapset niin nuorena eikä ehtinyt kokea sitä ja tätä. Ettekö te käsitä kuinka alentavasti te toisia kohtelette?
Jokaisella on oikeus opiskella mitä haluaa ja milloin haluaa. Jokaisella on oikeus perustaa perhe silloin, kun itsestä tuntuu että aika on oikea.
Ihmisarvon pitäisi olla sama oli ikä tai ammatti mikä tahansa.
Sain esikoisen 20-vuotiaana. Nyt olen 30, meillä on kolme lasta, olen siis naimisissa kaikkien lasteni isän kanssa. Meillä on oma talo ja auto. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja todella hyvä (ja hyväpalkkainen) työ, samoin kuin miehelläni. Matkustelemme ja teemme perheenä tosi paljon yhdessä. Sillon tällöin, harvoin kuitenkin käydään miehen kanssa kaksin millon missäkin, sitten yksi kerrallaan käydään myös sillon tällön ulkona omien kavereiden kanssa.
Olemme molemmat vielä nuoria, hyvässä kunnossa ja pidämme huolta itsestämme. Rakastamme lapsiamme, jotka ovat temperamenttisia, mutta hyvin empaattisia ja tulevat toimeen muiden kanssa. Koulut ja tarhat sujuu hyvin. Koska lähinnä minun työ on hyvin joustava, lapsille ei koskaan tule mitään älyttömän pitkiä hoitopäiviä ja puolikuntosena ei tarvi ikinä lähettää hoitoon.
Eli olen todella tyytyväinen elämääni, enkä ymmärrä, miksi kaipaisin sääliä. Siksi, etten voinut 21-vuotiaana kännätä ja " seikkailla" ?
taluttavat teininsä aborttiin. Opetetaan lopettamaan elämä :(
Sain esikoiseni 16-vuotiaana ja ison liudan vielä perään=)
Sääliä en todellakaan kaipaa, mutta toivoisin, että omat tyttäreni tekisivät asiat " oikeassa" järjestyksessä, eli ensin opinnot ja työ. On se niin vaan helpompaa...