Lue keskustelun säännöt.
Monet ovat vieraantuneet täysin luonnonmukaisesta äitiydestä
05.12.2007 |
Tätä palstaa lukiessa tuntuu, että taidan olla oikea luomuemo, vaikken kuitenkaan ole erityisen luomuviherihminen. Mutta sellainen aito luonnonmukainen vauvanhoito ja ymmärtäminen on monella ihan hakusessa. Esim tuossa tuo kirjoitus, sännätä nyt näyttämään lapselleen jotakin tuttavaperheen vastasyntynyttä vauvaa ja loukkantua, kun eivät olleet ihan jee kiva kun tulitte. Missä on lapsivuodeajan kunnioitus? Ajatelkaapa vähän eläimiä (niitähän mekin olemme). Menepä riistämään leijona emolta vastasyntynyt poikanen? Sieltä pesee!! Samoin monet äidit pitää lapsiaan heti alusta asti hirmu kaukana itsestään. Itse kannan ilman mitään kangoja tai muita pussukoita vielä vuoden ikäistäkin. (Hankkikaa lihakset). En nyt mene näihin pikkuisiin yksityiskohtiin. Kun itse olen tietyllä tavalla tosi lähellä lapsiani, huomaan vaan että vaikka kuinka vänksläätte, kaikki eivät ole ja se johtuu nimenomaan äidin tavasta ottaa lapseensa etäisyyttä heti alusta alkaen. Nyt on se tyyli, ettei vanhempia saa syytellä ja kaikki on oikein jne. Lapsen hyvinvoinnin kannalta kaikki ei ole yhtä hyvää ja yhtä oikein, sanotte mitä hyvänsä.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aika pitkälle samaa mieltä jossain asioissa mutta on niitä vempaimia kantoliinoja etc kehitelty myös juuri siksi että elämä olis helpompaa. hienoa että jaksat kantaa lihaksilla.. mulla ainakin super paljon helpompaa 2 taaperon kanssa kun vauva on liinassa.. saa molemmat kädet avukseen. että kukin tamplaa tavallaan..
ei se ole vanhempien vika jos yhteiskunnan arvot on päin brinkkalaa.
Ja just toi kommentti hankkikaa lihaksia on sitä, kuinka on tärkeetä käydä salilla vaikka ois pieni vauvakin, ettei vaan kroppa rupsahda. Mun mielestä on ihan luonnollista, ettei silloin ole aikaa harrastaa kauheasti liikuntaa, kun on pieniä lapsia. Ja ei se lapsen kantaminen mitenkään hirmusti kehitä niitä lihaksia, päinvastoin: jos on niskajännitystä, niin pientä lasta kantamalla saa ne niskat tosi jumiin. Siksi kannan liinassa, enkä usko sen olevan lapselleni luonnotonta, läheisyyttä se on sekin ja minäpä kannan vielä kolmevuotiastakin liinassa.
Mielestäni missään asiassa ei kannata olla liian fanaattinen: ei liika luomuhössötyskään ole sitä " parasta äitiyttä. Eihän me eletä missää kivikaudella, niin miksi lapset pitäsi hoitaa, kuten kivikaudella? Eikös tärkeintä ole olla riittävän hyvä äiti, eikä paras äiti. Jos kerran nykyään on olemassa lastenvaunuja, niin mitä pahaa on siinä, että lapsi nukkuu niissä? Kaikille ei sovi perhepeti, niin miksi vääntää väkisin jne.
Enkä kanna lapsia koko aikaa sylissä.
En imettänyt, en harrasta perhepetiä... Silti olen päättänyt olla pienten lasteni kanssa kotona niin kauan kun ne tuntevat olonsa turvalliseksi vieraassa paikassa ja vieraassa seurassa. Annan paljon läheisyyttä lapsille, halaan, pussaan, paijaan. Koskettelen paljon ja se minusta näkyy lasten hyvinvointina. Ovat iloisia, tulevat lähelle, uskaltavat koskettaa. Luen ja laulan paljon lapsille, sairaana käperrytään samanpeiton alle ja silitellään. Tälläisiä pieniä asioita. Olen hyvin tarkka äiti myös, katson paljon perään, huolehdin, huokailen. Joskun liiankin kanssa. Ärähdän jos joku sanaa lapsellani pahasti, pidän puolia, otan syliin.
Olen lapsieni kanssa kotona lähes aina, teemme kaiken yhdessä. Harrastukset on saaneet jäädä nyt niin pitkäksi aikaa että lapsen pieniä. Olen tehnyt tänne sen pesän lapsille missä olemme. Retkeilemme kyllä ja ulkoilemme, mutta kotona on hyvä olla. Kaunis tunnelma. Kylässäkin käydään välillä.
Silti monet ehkä ihmettelee sitä miten voin jättää pienet lapseni hoitoon n. kerran-kaksi muutaman kuukauden sisällä. Keskimäärin 2-3kk välein. Sillon otan aikaa itselleni ja miehelleni. Lapsia hoitanut heille hyvin läheinen mummo joka kuuluu tähän meidän elämään ihan joka päivä. Mummo ollut lasten elämässä ihan sieltä ensihetkistä saakka. Syöttänyt vauvojani jo sairaalassa ekaa kertaa. Äitini on minulle hyvin läheinen ja annan pienokaiseni hänen hoiviin mielelläni välillä. Eikä minua haittaa ystävien ja sukulaisten vierailut, he ovat tervetulleita. Meitä ei ainakaan ole häirinnyt. Sitä lapsivuodeaikaa kun riittää kuukausi tolkulla, ei siinä kaverin 2h vierailu mitään paina. ;)
Veikkaanpa että yksi. Sitten kun kersoja on enemmän niin ei sitä jouda vauvaa koko ajan kanniskelemaan (ei edes liinassa) saatika miettimään sitä kuinka luomusti sitä toimitaan.
Been there, done that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki äidit, joita minä tunnen, pitävät lapsen luontevasti lähellään ja vartioivat ja hoitavat leijonaemon antaumuksella. Lapsentahtisuus, rauhallinen kiinteän aloittaminen, pitkä imetys, lapsen kantaminen - siinäkö oli nykyajan epäluonnollisuudet?!
mihin " perinteinen" äitiys on kadonnut. Sitä tosin ihmettelin tekstissäsi miten voit kokea kantoliinan jotenkin vauvaa äidistä eristäväksi?! Kantoliinassahan lapsi nimenomaan saa enemmän syli/kantoaikaa kun äiti ei joudu laskemaan lasta pois mm. kotitöiden ajaksi. Liinassahan lapsi nimenomaan ON sylissä ja aivan äidissä kiinni.
Itse olen helsinkiläinen korkeasti koulutettu nainen ja ilmeisesti tästä syystä olen saanut tuttavilta ja sukulaisilta ihmettelyjä siitä " millainen äiti olen" . Ilmeisesti multa odetettiin jotakin modernimpaa... mutta ei, meillä vauva nukkuu perhepedissä, on täysimetyksellä ja käytän kantoliinaa kun taas esim. sitteriä emme omista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitääö tuntea ittensä epäonnistuneeksi äidiksi kun perhepeti ei onnistunut (äiti ei nukkunut, lapsi ei nukkunut), lapsi vireoitti ittensä rinnasta 8-kuisena vaikka äiti kuinka yritti jatkaa (juu, on opeteltu ulkoa koko Imetystukilista) ja liinassa kantaminen jäi uuden raskauden myötä esikoisen ollessa vuoden ikäinen, koska keho alkoi antaa hälytysmerkkejä....
nykyinen maailmanmeno, ei tartte ihmetellä, mistä lasten pahaolo johtuu! Aikaa ne lapset tarvitsee ja jonkun jonka kanssa jutella ja joka pitää sylissä ja silittää!