Voi surku Pöppis ; (
Ei tohon tunteeseen löydy sanoja, lohtuhalauksia vaan, jos pahin tosiaan tapahtuu.....
Tiuhtiaiselle mega paljon tarrasukkia, olen seuraillut sun tarinaasi...Nyt pidät pienokaisen matkassa!!! Koskee myös kaikkia muitakin!
Kiva kun löytyi tälläinen pino, kaikki mennää niin samoissa aikatauluissa, vähän eri tyyleillä, mutta toivottavasti lopputulos on kaikilla yhtä ONNELLINEN!!!
Omia tuntemuksia,aikas oireeton edelleen, lukuunottamatta että pinna tosi kireellä, menkkamaisia alamaha kipuiluja, siinä ne! Mutta enpä sitä kuvotusta haluaisikaan, koettu on, HUH, saattahan ne kaikki olla vielä edessä?!
Nyt vaan koitan pitää jalat maassa ultraan asti, tuntuu tosiaan että sinne on kamalasti aikaa, vaikkakin on jo ensi ke 12.12.
Lumista tiistai iltaa, ja koitetaan pysyä " täysipäisinä" meidän ultriimme asti, ei helppo homma ; )
Bertta