Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri ei meinannut uskoa että tarvitsen apua.
04.12.2007 |
Taustaa: Asun ulkomailla maassa jossa yleislääkärit hoitavat vain ja ainoastaan yleiset jutut, jos on vähänkin jotain erikoisempaa, lähettävät erikoislääkärille (esim. yleislääkärit eivät tee gynekologisia tutkimuksia, eivät määrää mielialalääkkeitä jne.)
Olen aina taistellut arjen hoitamisen kanssa ja kärsinyt masennuksista 13-vuotiaasta lähtien, nyt 26-vuotias. Uskon että mulla on jonkin sortin persoonallisuushäiriö, johon vois saada apua psykiatrilta (lähinnä ADHD:n piirteet täsmää täysin, myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön piirteet tuntuu tutulta). Mun on vaikea päästä elämässä eteenpäin, ja hoitaa arkeni kunnialla, vaikka olen työtön (miehellä hyvä työ) ja päivät kotona, lapsia ei ole. Ajoittain kärsin vakavasta uupuneisuudesta ja ahdistuksesta, nyt se on taas äitynyt niin pahaksi, että esim. yhtenä iltana tiskatessa alkoi ahdistaa se että siihenkään ei meinannut riittää voimat, ja tiskattuani itkin vaan uupumustani. Kyseessä siis henkinen uupumus, ei niinkään fyysinen, vaikka kulkeehan nuo aikalailla käsikädessä.
Mulla on torstaina aika psykiatrille, mutta tarvitsin omalääkäriltäni lähetteen jotta saisin korvaukset. Tänään kävin hakemassa lähetteen. Kävin suihkussa, meikkasin ja pistin nätit vaatteet päälle (tämän jaksan masentuneenakin tehdä jos lähden talosta ulos, jonkinlainen pakko pitää aina ulkokuori kasassa). Lääkäri katsoi mua ja sanoi että hän ei näe minussa ihmistä joka tarvis psykiatrista apua. Kysyi haluanko jutella vai vain sen lähetteen, johon vastasin että vain lähete kiitos riittää. Mutta hän alkoi väkisin jututtamaan mua, ja mainitessani ADHD:sta hän ei edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Yritti vaan vakuuttaa mut siitä et mun vaan täytyy hyväksyä itseni sellasena ku oon, ja carpe diem, ottaa vaan paikkani maailmassa ja kyllä se siitä. Sitähän mä oon yrittäny tehdä kaikki nämä vuodet. Viime viikolla perjantaina vaan romahdin ja tajusin, että mä en enää jaksa omin voimin, mun on pakko saada apua. Ensimmäinen hetki elämässäni, kun oikeasti aloin pelätä että sekoan pian jollen saa ulkopuolista apua jostain.
Sain lopulta lähetteen. Tulin kotiin ja meinasin saada jonku ahdistuskohtauksen. Tuntui niin väärältä tuo lääkärin toiminta. Suomessa kai normaalia, mutta tällä ei siis ollu valtuuksia tuohon, ja sen kyllä huomasi. Täällä yleislääkärit ei toimi psykologeina.
Kaiken lisäksi se sai mut oikeasti epäilemään, tarvinko apua, vaikka se on ollu mulle selvää jo vuosia, että ulkopuolinen apu vois olla ihan paikallaan. Miehenikin on sen todennut ja huomannut. Se sai mut myös pelkäämään et se psykiatri nauraa mut pihalle. Mä oon niitä ihmisiä jotka on päällepäin rauhallisia ja sovinnaisia, hyväkuntoisen näköisiä, mutta sisimmässä voi olla täys sota päällä, tai sodanjälkeinen raunio.
En edes tiedä miks kirjotin tän kaiken tänne. Mut jos jollakin on jotain ajatuksia, otan ne mielelläni vastaan.
Kommentit (21)
Vähän oudoltahan se varmasti lääkäristä kuulostaa, jos kerrot että sulla on ADHD, persoonallisuushäiriö ja/tai kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vaadit siksi lähetettä psykiatrille. Lääkärin korvaan tuo kuulostaa varmastikin siltä, että sulla on hypokondria tai olet lukenut liikaa Kauneus ja terveys -lehteä. :) Sairaana ei tietysti osaa aina ilmaista itseään selvästi ja väärinymmärryksiä voi tulla, mutta jotenkin viestissäsi suhtauduit aika ylimielisesti niin lääkäriisi kuin Suomen terveyspalveluihinkin. Joskus metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ja täällä Suomessa ei todellakaan tykätä siitä, että potilas luettelee liudan itsetehtyjä diagnoosejaan ja vaatii niihin hyväksi katsomiaan tutkimuksia. (Tietty toi tiedostamaton ylimielisyys voi olla esim. mainitsemasi mahdollisen persoonallisuushäiriösi oire, jota et itse edes huomaa. Kanssaihmiset sitä vain eivät voi tietää.) Hienoa, että pääset pian psykiatrille ja toivotaan, että saat vaivoillesi selityksen ja apua! Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kaipaan tuota kuvaamaasi systeemiä, asuin Saksassa joitain vuosia.
Samassa tilanteessa Suomessa olisit mennyt terveyskeskukseen, jossa lääkäri olisi lykännyt sinulle masennustestin rastittavaksi, todennut sinun olevan masentunut ja sitten voivotellut. Hoitoa et olisi saanut, paitsi ehkä epämääräisiä psyykenlääkkeitä ilman mitään selitystä tai seurantaa.
t. Been there, done that.
kilpirauhaskokeet on hyvin tavallista ottaa psykiatrin toimesta, vajaatoimintahan on hyvin tavallinen masennuksen syy, jota yleislääkäri ei aina tajua poissulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai olet ainakin hyvin katkeroitunut ja sisäänpäinkääntynyt. Ihmettelen missä maassa voi kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille tuntematta potilaan taustoja ja perusteita lähetteelle. Siis riittääkö siellä että lääkäri kirjoittaa toiselle lääkärille : suosittelen kohteliaimmin psykiatriseen arvioon' eikä mitään muuta? potilaan oma halu päästä erikoislääkärille siis riittää, ei tarvita lääkärin tekemää arviota asiasta?
Tuolla systeemillä Suomessa oltaisiin pahoissa vaikeuksissa. harva se päivä terveyskeskukseen tulee potilaita vaatimaan lähetettä ties mille lääkärille ja ' magneettiröntgeniin' , mutta näistä vain murto-osan lääkäri arvioi tarpeellisiksi (joskus tietysti erehtyenkin) ja tekee lähetteen.
On hyvä, että pääsit psykiatrille, siitä olen samaa mieltä, mutta menepä itseesi tässä asiassa. Jos haluat apua, anna toisten auttaa!
Voimia sinulle! Toivottavasti saat tarvitsemasi avun erikoislääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa maissa ei asiat ole niinkuin Suomessa. Maassa, jossa asun, ei ole puutetta resursseista, kuten Suomessa. Siksi Suomessa ei omasta halusta mennä mihin tahansa lääkärille. Täällä taas on tapana turvautua lääkärin apuun pienimmänkin yskän tai nuhan kanssa ja kyllä, systeemi toimii enemmän niin että pääsee just sellaselle lääkärille mille haluaa. Lääkärit joista puhun, ovat yksityisiä, mutta korvaussysteemi yleinen joka toimii siis yhteistyössä näiden yksityislääkärien kanssa. Psykiatri kehotti puhelimessa minua hakemaan omalääkäriltäni lähetteen ja painotti että se on vain muodollisuus. Tämä omalääkärini (tai itse asiassa omalääkärini tuuraaja) taas kysyi ensin, haluanko keskustella, vai haluanko vai sen lähetteen. Tätä kysymystä ei olis edes esitetty, jos hänen olisi " pakko" tehdä tilannearvio, jollaiseen häntä ei ole edes koulutettu.
Vinkki sulle: matkailu avartaa. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetyttää mihin lähetettä oikeastaan tarvitaan..?
Mutta pointtini oli se, että tämä lähettänyt lääkärikin tarjosi (keskustelu)apuaan, etkä halunnut ottaa sitä vastaan. Jos minulla on huono olla (kärsin myös tiheään toistuvista masennusjaksoista ja ymmärrän kyllä hyvin miltä se tuntuu, ahdistunut en tosin ole), otan kyllä vastaan avun kuin avun.
vaikka hädin tuskin pääsen sängystä ylös niin vaatteet on siistit ja hiukset pesty. Hallitsen itseni kunnes kaadun niille sijoilleni.
Tästä syystä minuakaan ei Suomessa lääkäri pitänyt ongelmana, ja esimieheni kuullessaan sairaslomasta sanoi että ei sinulla varmaan pahaa masennusta voi olla, sehän näkyisi jo ulkomuodosta. No ei sellaisella jolle kulissi on se mistä pidetään kiinni viimeiseen hengenvetoon.
Jaksamista sinulle, uskon kyllä että tarvitset apua, ja koita pystyä sivuuttamaan tuollaiset, valitettavasti niitä aina tulee vastaan, muissakin vaivoissa, kunnes pääsee varsinaisesti asiantuntijan hoitoon.
Voimia parantumiseen, olen varma että lääkkeillä ja keskusteluilla olet puolen vuoden päästä jo ihan eri tolalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva sulle kun sait sen lähetteen. Minä täällä kotosuomessa joudun maksamaan maltaita psykiatrista.
Vierailija:
Imetyttää mihin lähetettä oikeastaan tarvitaan..?
Mutta pointtini oli se, että tämä lähettänyt lääkärikin tarjosi (keskustelu)apuaan, etkä halunnut ottaa sitä vastaan. Jos minulla on huono olla (kärsin myös tiheään toistuvista masennusjaksoista ja ymmärrän kyllä hyvin miltä se tuntuu, ahdistunut en tosin ole), otan kyllä vastaan avun kuin avun.
No niihin korvauksiin tarvitaan se lähete. Ennen ei tarvinnut siihenkään, tänä vuonna vasta alkoi tää systeemi täällä, eli vähän sellanen siirtymävaihe meneillään siinä...
Mun ei todellakaan ole pakko ottaa keskusteluapua vastaan ihmiseltä, jolla ei ole asiaan liittyvää pätevyyttää, ja joka selvästikin ei tajua mitä on olla ahdistunut tai edes MIKÄ ON ADHD. Ja kyllä mä ihan oikeasti yritin keskustella sen kanssa, mut se suhtautui jo alun alkaen vähättelevästi mun ongelmaan. Jos mä haluan keskustella ongelmasta nimeltä mitä laittais tänään ruoaksi, kyllä, voin keskustella siitä ihan kenen kanssa vaan, mutta jos mulla on vakavia henkisiä ongelmia, tiedän, että mua voi auttaa vain ihminen jolla on siihen pätevyys. Mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää?
9, kiitos ihanasta kommentista! Antoi toivoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu ihan hullulta (hihih) lähteä hakemaan lähetettä mahdollisesti mielenterveyspuolta täysin tuntemattomalta terveyskeskuslääkäriltä, jolla ei ole juuri minkäänlaista asiantuntemusta lähteä arvioimaan avun tarvetta. Ja miten pahasta ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen jaksaa käydä läpi tuollaisen rumban lääkäriltä toiselle, kun jo sen yhden ajan varaaminen saattaa vaatia mieletöntä ponnistelua? Toisaalta vaikka nelosen kommentti olikin todella mauton, niin kyllä se sisälsi totuuden siemenen: resurssit ovat rajalliset, joten se kai se syy on.
Ja ap vaikutat todella fiksulta ihmiseltä ja uskon, että asiat lähtevät tästä paranemaan! Tsemppiä!
Joo no maassa maan tavalla. Täällä se on ihan normaalia " vaatia" lähete. Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ON perseestä, ja sen voin sanoa ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, enkä millään " ylimielisyydellä" . Arvostin minäkin Suomen terveydenhuoltoa ja uskoin lääkäreitä, kunnes sit näin miten asiat muualla voi olla. Suomessa ainoa syy siihen miksi niitä lähetteitä ei voi vaatia ja miksi katsotaan pahalla jos potilas ajattelee omilla avioillaan ja osaa vaatia hoitoa itselleen, on se, että resurssit ei riitä. Täällä ne riittää, joten täällä voi vaatia. Asun muuten Ranskassa, en Saksassa. Muuten jätän 20:n vastauksen omaan arvoonsa, en kertakaikkiaan jaksa tässä tilassa alkaa jankuttamaan siitä olenko ollu ylimielinen lääkäriä kohtaan joka ei usko että tarvitsen apua. En kertonu ekassa viestissäni koko keskustelua vaan sen " huippukohdat" . Keskustelu oli enemmänkin sitä että lääkäri puhui ja puhui enkä saanut edes suunvuoroa kertoa mikä todella on vikana.
Nyt on sit käyty psykiatrilla. Joka muuten oli todella yllättynyt kun sanoin että en ole aiemmin hakenut apua, ja kun kerroin että omalääkäri ei meinannut uskoa että tarvin apua, sanoi tämä painokkaasti " no siinä hän oli väärässä" .
Diagnoosi masennus ja sain masennuslääkkeet, unilääkkeet ja ahdistuslääkkeet. Lääkäri oli varma, että ne auttaa. Toivotaan näin... on jo vähän parempi olo kun tietää että on eka askel otettu... Pahinta on se, että oon kärsinyt masennuksista 12-13-vuotiaasta asti, eli koko aikuisen elämäni, ja nyt vasta haen apua. Saapa nähdä millanen ihminen musta tulee jos parannun masennuksesta. Voi tuntua hurjalta...
ap
on se minustakin tyhmää että ei voi varata aikaa suoraan, tai siis voi varata mut korvauksia ei tipu jos ei ole lähetettä sitten mukana ku tulee. Lääkäri itsekin oli asiasta turhautunut mutta painotti että asia ei oo mun vika vaan systeemin, joka on huono. Onneks kuitenkin niin et 15-25-vuotiaat voivat mennä suoraan ilman lähetettä, eli nuorten hyvinvoinnista pitävät huolta.
Kiitos edelliselle kommentista. Tuntuu hyvältä saada rohkaisua.
ap
niin pyydä, että sinulta tarkistetaan myös kilpirauhasarvot ennen kuin määrätään mielialalääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa masennuksen oireet.
kiitos vinkistä. Onkohan syytä epäillä tuota kun paino ei ole noussut? Se yleensä mainitaan aina yhtenä oireista. Mä oon hoikka...
Voikohan psykiatri määrätä mulle kyseisen kokeen...
ap
Vierailija:
Voikohan psykiatri määrätä mulle kyseisen kokeen...
ap
Vähän oudoltahan se varmasti lääkäristä kuulostaa, jos kerrot että sulla on ADHD, persoonallisuushäiriö ja/tai kaksisuuntainen mielialahäiriö ja vaadit siksi lähetettä psykiatrille. Lääkärin korvaan tuo kuulostaa varmastikin siltä, että sulla on hypokondria tai olet lukenut liikaa Kauneus ja terveys -lehteä. :) Sairaana ei tietysti osaa aina ilmaista itseään selvästi ja väärinymmärryksiä voi tulla, mutta jotenkin viestissäsi suhtauduit aika ylimielisesti niin lääkäriisi kuin Suomen terveyspalveluihinkin. Joskus metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan ja täällä Suomessa ei todellakaan tykätä siitä, että potilas luettelee liudan itsetehtyjä diagnoosejaan ja vaatii niihin hyväksi katsomiaan tutkimuksia. (Tietty toi tiedostamaton ylimielisyys voi olla esim. mainitsemasi mahdollisen persoonallisuushäiriösi oire, jota et itse edes huomaa. Kanssaihmiset sitä vain eivät voi tietää.) Hienoa, että pääset pian psykiatrille ja toivotaan, että saat vaivoillesi selityksen ja apua! Voimia!