eiks se ole ihan normaalia et lapsi nukkuis mummon viekussa?
Tässä vaan kopio Jari Sinkkonen nettivieraana palstalta. Joku isä parka on taas oman äitinsä ja vaimon välissä?
"""onko normaalia kun poika 3v nukkuu mummonsa vieressä vierailuilla?
toivottavasti saan vastauksia,koska aiheesta on syntynyt minulle ja vaimolleni suuri riita.eli kävin äitini luona 3v pojan kanssa viikonloppuna toisella paikkakunnalla.äitini asuu kaksiossa ja nukkumaan mentäessä mietittiin järjestelyä.äitini ehdotti että hän nukkuisi olohuoneen lattialla kapealla patjalla, me pojan kanssa hänen 120cm sängyssään.sanoin että mä voin nukkua lattialla ja äitini makkarissa lapsen lapsensa kanssa.koska -70 luvun rivarin latti ei ole mikään lämmin kun ulkona jo pakkasta.poikaa se järjestely ei haitannut.kun kotiin palattuani kerroin tästä niin vaimoni suuttui kertoen sen olevan epänormaalia,ja lisäksi hän ei tykkää äitistäni.viikko on tästä riidelty,ja loppua ei tunnu näkyvän.vaimoni kaveritkin ovat vaimoni kanssa samaa mieltä.olenko minulta jäänyt joku tärkeä asia huomaamatta?olen tosi kiitollinen jos viitsisitte kommentoida.vaimoni kanssa tulee yleensä riita kun olen/mme menossa käymään äitilläni tai hän tulee meille.tapaan äitini kanssa n.5kert vuodessa. nimimerkki "vaidanko äidin vai vaimon"""""
Kommentit (10)
ainakin esikko (nyt 9v) mummolla (rivari-kolmiossa) kyläillessään nukkuu yleensä mummon vieressä 120cm vesisängyssä. Muut vaihtoehdot kun on olkkarin 'normaali' tai toisen huoneen huomattavasti kapeampi sohva. 150cm pojalle sänky on huomattavasti parempi, ja pidempi, vaihtoehto. Ihan vauvasta asti poika on mummon vieressä nukkunut, eikä siinä mun mielestä ole mitään epänormaalia. :O Toisaalta ymmärrän syyn, miksi mummo aikoinaan nukutti vauvaa vieressään: oli puolikuuron mummon helppo tarkistaa, että kaikki on hyvin.
Perhepetejä on monenlaisia, ja ennen muinoin jaettiin isommallakin joukolla sama sänky. Nukkumaanhan sinne mennään!
Lapsestakin voi tuntua todella jännältä ja mieltä lämmittää, kun on läheinen mummo, jonka kanssa saa nukkua. Varsinkin kun on vielä noin nuori.
Älä vaihda siis ainakaan äitiä ja näytä vaimollesi saamasi vastaukset (joita tulee varmasti lukuisia!!!), niin ei tarvitse vaimoakaan vaihtaa ;-D
sängyssä, todennäköisesti kainalossa :)
Miten viitsii olla mustasukkainen tuollaisesta asiasta?! tai mitä lie onkin.
Meilläkin molemmat lapset 4v ja 2v nukkuvat mummon vieressä parisängyssä, lapset tykkäävät olla mummon lähellä ja hyvää se tekee mummollekin... :)
Rakkautta ja läheisyyttä on liian vähän tässä kylmässä maailmassa... :(
Mielestäni tämä oli mukava osoitus lapsen uudesta itsenäisyydestä, kun siihen saakka oli aina halunnut nukkua vanhempien vieressä. Tämä siis tapahtui kun lapsi oli kolme. En itsekään välttämättä anopista niin kovin tykkää, mutta kun lapsi taas on aivan innoissaan mummostaan, yritän pitää omat tunteeni taka-alalla.
niin minun miehenikin nukkuu äitinsä vieressä. Appiukko sitten kampeaa minun (päälleni) viereeni...
Itse olen nukkunut saman mamman eli oman äitini vieressä vielä 14-vuotiaana.
Sanoisin ihan omasta kokemuksesta (miniänä) että ihana äiti ja ihana isoäiti ei aina ole ihana anoppi, ja se on tosiasia. Vaimo siis luultavasti kokee jostain syystä yliastutuksi ja paha mieli purkautuu mustasukkaisuutena lapsesta (ja miehestä?).
Vaimo on väärässä sikäli, ettei tuossa varmasti ollut mitään pahaa.
Kirjoittaja taas olet väärässä sikäli, että miksi ihmeessä tuosta asiasta on tarvinnut viikko riidellä? Kirjoittaja voi rauhallisesti ilmoittaa, että me nyt tehtiin näin ja mahdollisesti ensi kerralla tehdään samalla tavalla, mutta se ei vähennä yhtään minun rakkauttani sinuun rakas vaimo eikä lapsen rakkautta äitiinsä. Mä en ymmärrä, että tuosta täytyy ollenkaan lähteä takaisin sanelemaan ja riitelemään.
olen melkoisen varma, että tässäkin takana on joku (tai jotkut) paha sana, jonka anoppi on miniälle sanonut ja joka on jäänyt pahasti kaivelemaan. Itse olin samanlaisessa tilanteessa, ja kiukku oikein kiehui sisälläni joka kerta kun mies meni lasten kanssa anoppilaan. Näin oli niin kauan, kun joka kerta pienenkin erimielisyyden tullessa mies oli aina äitinsä puolella tilanteessa kuin tilanteessa. Sinä päivänä kun mies ekan kerran tajusi, etten minä mutta ei äitinsäkään ole absoluuttisesti joka kerta oikeassa ja rupesi kuuntelemaan minua tasavertaisesti, alkoi minunkin vihani sulaa. Tänäkään päivänä me ei olla anopin kanssa sydänystäviä, mutta tullaan toimeen, ja minä en enää ole mustasukkainen en miehestä enkä lapsista, kun minun ei enää tarvitse ottaa joka kerta vastaan kaikkea vaan mies on osoittanut kykenevänsä seisomaan minun vieressäni tarpeen tullen ja ennen kaikkea kykenevänsä kuuntelemaan objektiivisesti.
Jos ei ole omia kokemuksia huonosta anoppisuhteesta, ei voi tietää miten sellainen kalvaa, ja ikävä kyllä vaikuttaa aina myös jollain tasolla isovanhempi-lapsenlapsi-suhteeseen. Ei pidä tuomita pelkän tuon kerrotun tilanteen perusteella, kun taustalla on varmasti jotain paljon suurempaa.
Eli ehdotus: miehen ja vaimon suhde kuntoon niin kunnostuu myös miniän ja anopin suhde!
normaalia se on, mukavaa lasten ja isovanhempienkin mielestä varmasti.
nukkuuhan lapset vanhempiensakin vieressä, mikeis itten myös isovanhempien tilanteen mukaan?
meidän lapset ainakin on nukkuneet omien vanhempieni sängyssä, ja myäös anoppini sängyssä, eikä se mua tippaakaan häiritse vaikken anopista aina muuten niin tyykkääkään ;)