Lue keskustelun säännöt.
Voiko oikeasti oppia kärsivälliseksi lasten suhteen?
03.12.2007 |
Tuntuu, että painin saman asian kanssa vuodesta toiseen eli oman kärsivällisyyteni kanssa. Pinnani on lyhyt ja lapset osaavat ärsyttää todella tehokkaasti. Onko täällä ketään joka oikeasti on pystynyt venyttämään pinnaansa, vai onko se mahdotonta? Miten pinnansa saa pidemmäksi?
Jälkeenpäin harmittaa kun tulee huudettua ihan turhaan. Siitä kun ei ole mitään apua.
Kommentit (9)
Kamppailen myös saman asian kanssa. Joka ilta päätän että huomenna meillä on parempi päivä, mutta sitten alan taas vaahdota joka asiasta. Tiedän ettei siitä ole mitään hyötyä, mutta silti teen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaahdotkaa vaan niistä samoista asioista, mutta puhukaa normaalilla äänellä älkääkä nostako sitä ääntä. Jos joku asia mättää, niin saahan siitä huomauttaa. Mutta kai te voitte itse valita, miten siitä huomautatte?
Vinkkejä kaipailisin lisää.
Yleensä tilanteen ollessa päällä reaktio tulee niin nopeasti, etten ehdi ajattelemaan mitään. Alan heti räyhäämään, kun olen kypsynyt jatkuvaan pahantekoon ja ärsyttämiseen.
Eikö jenkeissä ole vihanhallintakursseja, joihin joitain ihmisiä pakotetaan rangaistuksena. Vai olenko katsonut liikaa telkkaria? Minä voisin mennä sellaiselle vapaaehtoisesti.
Ap
Eli ei siten, että kun konfliktitilanne alkaa, niin heti nousee mieleen ne sata ja tuhat kertaa kun aiemmin on mennyt hermo, ja se kuinka koko päivä tulee olemaan tällaista, vaan vain se yksi tilanne siinä hetkessä. JA kun siitä selviää hienosti ja kunnialla, niin itsensä sopii palkita.
Lisäksi on oikeasti hyvä tarkasti etukäteen miettiä miten haluaa lapsiaan kohdella ja kasvattaa. Ihan konkreettisesti miten haluaa tilanteet hoitaa. Senhän kaikki tietää, että lapset ei toimi silleen, että " kun mä olen kiva, ole säkin" . Kyllä lasten kanssa täytyy välillä olla tosi jämäkkäkin, mutta sen voi tehdä ilman huutamistakin.
Olen myös kuumakalle - mulla sitä pahentaa yleensä väsymys. Pyydän kyllä anteeksi jos huudan turhasta mutta rasittavaa se on paitsi lapsille niin myös itselle. Luulen, että olen oppinut ihan omilta vanhemmiltani tuon käyttäytymismallin ja siitä kyllä pitäisi päästä eroon.
Eli täällä yksi " venytä pinnaa" -kurssille ilmoittautuja lisää =)
(siis ei Ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oli mukavasti ajattelemisen aihetta!
Esim kun haen lapset päikystä ja olen itse nälkäinen ja väsynyt niin olen myös helposti tosi kiukkuinen. Olen yrittänyt psyykata itseäni että " nyt ei saa hermostua, suoraan kotiin ja välipalalle vaan" sitten onkin taas kärsivällisempi olo, kun saa vähän ruokaa mahaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos on vähänkään nälkä, niin käämit palaa. Kannattaa huolehtia omasta syömisestä ja nukkumisesta. Sekin auttaa jo osittain.
Mieti, onko tämä nyt tärkeää vai ei? Mitä tekisin, jos olisi vielä pahempaa tapahtunut?
Näin minä mietin, kun alkaa käryttämään. Jos tulen siihen tulokseen, että asia on tärkeä, niin sitten annan savun tulla.