Kaikkein pahinta on tehda lapset peraperaan heti opiskelujen jalkeen, olla pitkaan kotona ja vailla oman alan tyokokemusta ja tyopaikkaa
työelämä menee eteenpäin, perhe-elämä on rasittavaa, ja kun pitäisi aloittaa työt, ei homma onnistukaan, taidot, tiedot ja voimat eivät riitä.
Kommentit (14)
Eli esikoinen syntyi kun olin viittä vaille maisteri, paperit sain äitiysloman aikana. Olin kotona kunnes lapsi oli 1v5kk ja sitten järjestin itselleni harjoittelupaikan. Olin harjoittelija-statuksella 6kk ja sitten sain määräaikaisuuden, sitten viran. Kun virka varmistui niin laitettiin uusi vauva tilaukseen ;)
Itse en olisi tohtinut tehdä enää toista lasta ilman työpaikkaa. Eka lapsi oli ihan tekemällä tehty tuohon opintojen päätteeksi ja kaikki meni ihan niin kuin piti, sain töitä sitten kun halusin vaikka stressasinkin sillä ihan turhaan kotona ollessani. Mutt toinen lapsi olisi tarkoittanu sitä, että valmistumisesta olisi kulunut jo aikaa ja työkokemusta vain kesätöiltä opiskeluajoilta... Eikä niistäkään suurin osa omaa alaa.
nälänhädät, kansanmurhat, pedofilia ja muut ei oo mitään siihen verrattuna että tekee lapset perä perää heti opiskelujen jälkeen?
helppo heittäytyä perhevaipaille kun on työpaikka minne palata.
Opintojen jälkeen heti perhevapaalle niin huh, voin kuvitella mikä tilanne taloudellisesti, apua. Ei sopisi minulle
10 vuotta kotiäitinä heti opintojen päättymisen jälkeen. Nyt alan katsella itselleni duunia. Saas nähdä miten ämmän käy ;)
Parempi tehdä lapset jo opiskelujen aikana reilusti tai sitten hommata ensin ainakin se työ.
Kaksi tuttavaani:
1) ikää 40 v, kaksi lasta iältään 8 ja 6 v. Opistoasteen koulutus ja heti sen perään akateeminen koulutus. Opiskeluajalta ei minkäänlaista työkokemusta, ei edes kesätöitä. Teki lapset valmistuttuaan ja alkoi etsiä töitä 36-vuotiaana. On pitkäaikaistyötön, välillä työllistetty.
2) ikää 43v, neljä lasta iältään 23-15v. Kävi nuorena ammattikoulun, oli aina kesätöissä ja teki vähän aikaa töitä ennen lapsia sekä kahden nuorimman välissä ja satunnaisesti vanhimpienkin lasen aikana. Opiskeli uuden ammatin, sitten amk-tutkinnon. Työllistyi loistavasti. Opiskeli akateemisen tutkinnon töiden ohella nyt tekee jatko-opintoja töiden ohella. Työtä on vaikka muille jakaa.
Minusta näiden kahden tuntemani naisen kohdalla olennaisin ero on se, että toinen on aina tehnyt töiä opintojen ja lasten ohellakin, toinen on jäänyt työelämästä syrjään jo nuorena. Toinen on myös luonteeltaan hiljainen ja vetäytyvä (tämä työtön) ja toinen reipas. Akateeminen perustutkinto on molemmilla sama.
Mutta onnistuuko lasten teko enää " vanhoilla päivillä" ?
Minä olen tehnyt lapset peräjälkeen koulun jälkeen. Ei kyllä se paperikaan ollut unelma-ammatistani. Joten olen koko ajan tiennyt että kouluun menen vielä. Minusta on ihanaa olla lasten kanssa kotona! Antaa heille se aika mitä minulla on. Jakaa ja nauttia niiden kanssa elämästä. Työhön pääsen/joudun myöhemminkin. Tiukilla ollaan kyllä, mutta tarvittava on aina kaapissa ja sydämessä. Nuorena olen jaksanut yövalvomiset, uhmis-kiukut ja teinin uhmikset on nyt käsillä pienempien uhmisten kanssa. Ja silti nautin tästä. Ja vielä saan nauttia jatkossakin kun on lisää pesueeseen tulossa väkeä. Joten enpä voi valittaa!
Kukin elää tavallaan. Ei taida kaikille tämä elämäntapa sopia, kuten ei minullekaan se uran kehittäminen. Meitä on monenlaisia ihmisiä. JA HYVÄ NÄIN!
Loppuvuodesta 2003 sain toisen lapsen, ja syksyllä 2005 kolmannen. En ollut välillä töissä, enkä aikoinaan ollut tehnyt töitä opintojen ohellakaan. Työkokemus siis lähes nolla, kesäduuneja lukuunottamatta, ja ne taas eivät liity nykyiseen alaani mitenkään.
Viime tammikuussa halusin takaisin työelämään. Hain itselleni harjoittelupaikan firmasta, jonne halusin töihin. Näytin kykyni ja päivitin osaamistani 2 kk kestäneen harjoittelun aikana, ja sain vakipaikan. Olen unelmaduunissani, paremmassa kuin moni opiskelutoverini joka meni suoraan valmistumisen jälkeen töihin...
Eli tässä sitä ollaan, 29-vuotiaana kolmen lapsen äitinä, jolla on nykyään myös ura :)
Kuopuksemme oli 1 v 4 kk kun menin takaisin työelämään. Mies jäi tuolloin hoitovapaalle puoleksi vuodeksi. Nyt lapset ovat hoidossa isoäidillä, joka on eläkkeellä, ja sielläkin hyvin vähän: minun ja miehen työajat kun ovat sellaiset, että voimme pitää lapset kotona 4-5 päivänä viikossa.
10
Opiskelin ensin ahkerasti ja kävin samalla aika paljon töissä. Tein sitten lapset opintojen loppuvaiheessa. Toista lasta odottaessa olin jo kokopäiväisesti oman alan töissä. Äitiyspäivärahat oli ihan kelvolliset molemmilla kerroilla. Sain äitiyslomallakin opintoja eteenpäin ja tokan lapsen ollessa vauva valmistuin. Sain lähes heti vakituisen työpaikan, sillä olin ehtinyt hankkia jo työkokemusta ja lapsetkin oli ainakin vähäksi aikaa tehty.
Mutta ongelma ei poistu, sillä työelämään siirtyminen tulee olemaan tosi vaikeaa. Vielä heikompi on tilanne niillä, joilla ei ole ammattikoulutusta ollenkaan, vaan pelkkää kotonaoloa 10+ vuotta.
Eikä sekään auta mitään, että jättää sen viimeisen kurssin suorittamatta ja ottaa paperit ulos juuri ennen töihin menoa, ei se ammattitaitoa lisää.