Yrittäjät, tuo ydinperheen pahin uhka. (ov)
Yrittäjät vaan on koko ajan yrittämässä eikä ne koskaan oo kotona. Sillä aikaa kun ne yrittää niin samalla niillä salarakas siellä jossain pöydän alla. Lapset ei tunne isäänsä (sori, unohtui alussa olettaa että se on aina mies joka yrittää) vaikka kuinka yrittäisivät. Kenenkään miehen ei olisi pakko olla yrittäjä vaan sen yrittämisen voisi tehdä joku muu.
Ja väliin huutelijoille sanon että vaikka toivon että tämä ei olisi provo, niin kuitenkin tämä on.
Kommentit (29)
Ihania kommentteja
t. sikariistäjä jolla on sikariistäjämies
On tarjottu jotakin ylihintaan joillekin köyhille paroille. Esim ykdityislääkärit.
että vaikka kuinka kamppailisivat sitä vastaan, niin se vaan yrittää yrittämistään. Surullista, mutta totta.
No onpa röyhkeää, että joku yrittäjä kehtaa veloittaa hintaa työstään. Mihin tämä maailma on menossa?
Palkansaajat ne vasta ylihintaa töistään laskuttaa.
Joillan on niin innokas sisäinen yrittäjä kehossaan,
että vaikka kuinka kamppailisivat sitä vastaan, niin se vaan yrittää yrittämistään. Surullista, mutta totta.
Kenen selkänahasta ne rahat silloin tulevat?
halutaan myös jotenkin unohtaa.
Jos yrittäjät eivät viitsisi yrittää, niin mistä ostaisit tuotteesi ja palvelusi?
Ja mikä tärkeintä, missä kävisit töissä?
Eivät kaikki voi työskennellä kunnilla tai valtiolla.
Meillä on myös mukavasti menestyvä kaupanalan perheyritys. Olemme mieheni kanssa tavallisia ihmisiä. Kyllä yrittäjän pitää olla joskus tiukka ja pitää puoliaan monessa asiassa. Röyhkeä ei tartte välttämättä olla eikä tartte olla epämiellyttävä persoona.
Vierailija:
halutaan myös jotenkin unohtaa.Jos yrittäjät eivät viitsisi yrittää, niin mistä ostaisit tuotteesi ja palvelusi?
Ja mikä tärkeintä, missä kävisit töissä?
Eivät kaikki voi työskennellä kunnilla tai valtiolla.
Tää on iänikuinen keskustelun aihe. Yrittäjä ei saisi veloittaa juuri mitään palvelustaan tai se katsotaan riistoksi. Kuitenkin yrittäjä maksaa kaikennäköisiä maksuja tuosta veloittamastaan summasta, eli veloitettu summa ei ole sama kuin yrittäjän saama palkka tehdystä työstä.
Olen yrittäjällä yrittäjän hommissa, eikä toimeksiantajani ole vielä nostanut itselleen palkkaa, kun vasta aloitti toiminnan vuosi sitten. Ensin tarttee saada homma pyörimään ja maksettua kuitenkin kaikenlaiset maksut ja laskut että saa ylipäätään olla yrittäjänä. Hän rakastaa työtään ja perhettään. On hyvä toimeksiantaja ja työnantaja ja hänellä liikenee aikaa myös perheelleen. Aikasta rankka yhtälö, mutta kun rakastaa sitä mitä tekee, venyy aika moneen.
On yrittäjän tukipylväs. Vaimon kannattaa hankkia salarakas jonnekin muualle, kuten arkkuun, tosin ilmareiät pitää muistaa.
Siis sellainen tyydytyksen tunne, että on saanut IHAN ITSE aikaan jotain, jolla koko perhe tulee toimeen.
Ja ei siis tarvitse haluta autoja ja taloja, vaan ruoka pöytään.
Se sisäinen palo = ahneus, jota ei voi sammuttaa.
Verrattavissa pelihimoon.
Suomi on kamalan yrittäjyyspelkoinen yhteiskunta - kaikkea yrittämistä pidetään pahana. Onko se sitten ihme, ettei isä kehtaa näyttää naamaansa kotona?
Ensinnäkin olen vaimo ja äiti eli nainen. Yrittäjä.
Toiseksi minulla on melkein salarakas, joka piirittää minua. En ole kuitenkaan mikään helppo saalis. Tuskin minua voi saadakkaan, koska olen yrittäjä! Eihän minulla ole aikaa mokomille kotkotuksille!
Autot ja talot on revitty työntekijöitten selkänahasta!
et viesti olis provo, mutta onpa vaan ikävän tavallista AV:llä.
:((
on usein hankala ihminen. Usein semmoinen, joka ei pysytyisi palkkatöissä olemaankaan. On niin valtavan omahyväinen ja itsekäs.
Yrittäjäpersoonallisuus on tietynlainen epämiellyttävä luonnehäiriö.
Kieltämättä usein saa kuulla tällaisia juttuja. Varsinainen sika mieheksi, edes isyyslomaa ei pidä. Ja aivan liikaa tuo rahaakin meille, mitäs sen on väliä että tekee töitä 6 päivää viikossa ilman lomia, hävytöntä vaan on että joku tienaa sellaisia summia!
Ja kenenkähän selkänahasta tuli eilinenkin leipä revittyä. Maistui ihan siankorvalta...
Ja naamani on näyttämisen arvoinen, varsinkin kun olen tehnyt kolme yötä töitä puoli kolmeen asti. Jeh, varsinainen näky ;)
olenko haihattelija...haluaisin perustaa pienen kaupanalan perheyrityksen, jälleenmyyntiä. Alkupääomaa pitäisi olla noin 50 000 euroa. Tällä hetkellä tienaan 3300 brutto, korkeakoulututkinto on, ala mielenkiintoinen. Työpaikka vaan on kaaoksessa ja etenemismahdollisuudet tyssänneet äitiyslomiin ja hoitovapaisiin. Palkka on 1000 euroa alle mieskollegoiden. Jotenkin olen vaan NIIN kypsä. Töitä saa palkkatyössä kyllä tehdä niska limassa ja kollegoita burnoutin kourissa jne. Eli kuinka helposti / vaikeasti pääsisin tuollaiseen 4000 euron bruttoansioon/kk yrittäjänä. Tiedän, tosi vaikea sanoa, kun en ole tässä alaa maininnut jne. Pääkaupunkiseudusta on kyse...