Mistä voi saada apua, olen 4 lapsen kanssa yksin seuraavan vuoden, mies ulkomaankomennuksella :( ?

Ei sinne ulkomaille ketään väkisin käsiraudoissa viedä. Mä en todellakaan jäisi vuodeksi neljän lapsen kanssa yksin kiltisti odottelemaan miestä! En näiden kahdenkaan. Eikä se lapsien määrä tässä ole se pointti vaan se, että mies noin yksin saa häipyä, tehdä noin itsekkään valinnan? Jos olet tähän suostumassa niin mieti nyt muutamaan kertaan.

Ei se nyt niin hirveän kamalaa ole jos mies on pitkiä aikoja ulkomaankomennuksella,kaikkeen tottuu ja arki pyörii hyvin kun asennoituu siihen

T: äiti ja 5 lasta+isä (yrittäjä) joka työskentelee 99% työajastaan ulkomailla ja on vuodessa noin 15 päivää kotona.

Tsemppiä ap, kun löydät sen arkirytmin niin alkaa kummasti helppottamaan.

Mä en suostuisi.



3

Näin voit pysyä jotenkin järjissäsi.



Tuossa on kyllä aikamoisen parisuhdekriisin paikka, kun totutte olemaan viisistään vuoden ja sitten mies tulee takaisin sotkemaan teidän kuviot.

Vierailija:

että mies noin yksin saa häipyä, tehdä noin itsekkään valinnan? Jos olet tähän suostumassa niin mieti nyt muutamaan kertaan.

T: se nro 4 joka ei ollut ap ja on sen rekkakuskiyrittäjän vaimo.

mies käy sen verran kotona, että panee sinut taas paksuksi ja sit taas lähtee??

luuletko tosiaan, että elää uskollisesti kaikki nuo 345 päivää, kun on kotoa poissa?

sulle taitaa olla tärkeintä se, että rahaa tulee ja kulissit on kunnossa!

Vierailija:

Ei se nyt niin hirveän kamalaa ole jos mies on pitkiä aikoja ulkomaankomennuksella,kaikkeen tottuu ja arki pyörii hyvin kun asennoituu siihen

T: äiti ja 5 lasta+isä (yrittäjä) joka työskentelee 99% työajastaan ulkomailla ja on vuodessa noin 15 päivää kotona.

Tsemppiä ap, kun löydät sen arkirytmin niin alkaa kummasti helppottamaan.

Elämä on valintoja. Mikäs siinä jos tilanne on kaikille ok. Esim. tuo nelonen joka vaikutti ihan tyytyväiseltä, tai ainakin oli hyvin sopeutunut tilanteeseen, niin ok. Mutta jos asenne on ap:n kaltainen " mies sai ulkomaankomennuksen, miten selviän :-(" Kun se nyt on vaan ihan fakta, että mitään ulkomaankomennuspakotusta ei kenellekään anneta. Ap:n mies on itse ollut suostuvainen, luultavasti myöskin halukas, ulkomaille lähtemään. Kyllä siinä voi nainen miettiä mihin pikkuvaimon rooliin on itseään asettamassa.

Mies on tehnyt tuota työtä 5 vuotta, lapsista nuorin on 2 v (loput 6v,11,13,15) joten ei käy vain laittamassa minua paksuksi ja lähde taas matkoihin. Luotan mieheeni ja hän minuun, se riittää meille. Mieheni on yrittäjä joten pankkitiolillemme ei ropsahda säännöllisesti rahaa vaan palkan saa kun on hyvä kuukausi, joskus menee ettei pysty yhtään nostamaan itselleen palkkaa.



Ja missä kohtaa kerroin ettemme me matkusta ulkomaille koskaan hänen mukanaan? Isommat lapset ei jaksa istuskella tuhansia kilometrejä autossa, jäävät kotiin mieluummin mummin kanssa kun taas minä ja nuo 2 nuorempaa olemme noin 6 kertaa vuodessa matkassa mukana.

i viikkoa vuodessa!) niin mikäs siinä. Kunnioitetaan kaikkien valintoja, mutta kun ap ei ole tyytyväinen, niin silloin on perheessä joku tehnyt valintoja ottamatta toisia huomioon! Kuten on jo todettukin, ei kukaan ketään ulkomaille, vuodeksi vaimostaan ja lapsestaan eroon, PAKOTA! Mies voi hankkia vaikka toisen työn, ja jos ei sellaista kotimaasta omalta alaltaan saa, voi vaihtaa alaa tai ottaa perheen mukaan ulkomaille. Tai sitten mies voi jäädä kotiin lasten kanssa ja ap mennä töihin. Aina voi opiskellakin uuden alan...Elämä on tosiaan valintoja, ja parisuhteessa/perheessä ne valinnat pitää tehdä niin, että molemmat ovat seurausten kanssa sinut. Työttömänäkin pärjää jonkin aikaa, jos työpaikka menee tällaisen asian takia.



Ap:lta kysyisinkin, MIKSI mies on lähdössä vuodeksi pois ilman teitä, jos sinä et pysty sen asian kanssa elämään? Ja miksi nielet sen? Ja neloselle vielä kysymys: Miksi ihmeessä asutte lasten kanssa täällä, jos kerran mies on jatkuvasti suurimman osan aikaa muualla?

Asumme täällä koska minulla on erityisen hyvä työpaikka, hyvät tulot. Emme halua lähteä suomesta pois koska lapset eivät sitä halua (koulut, sukulaiset,kaverit) Olemme ihan oikeasti hyvin onnellinen perhe ja niinkuin mainitsin pääsemme halutessamme miehen mukaan (yksityisyrittäjä kuljetusalalla)

Ja sinulle ap, kun mieheni aloitti tuon ulkomaanuran, ensimmäinen kuukausi oli vaikeaa sen jälkeen alkoi muovautua se uusi päivittäinen rutiinirytmi ja joskus jopa nautin tästä. Tottakai joskus tulee päiviä ettei jaksaisi mutta se menee ohi ja taas kaikki tuntuu paremmalta.



Mutta juu, tämä asia pitää olla yhdessä sovittu ei vain toisen päätöksestä.

Hatun nosti sinulle 4!

Millaiset sosiaaliset verkostot teillä on?



Lastenvahteja voit palkata jos haluat mennä jonakin iltana vaikka jumppaan. Olisiko lähipiirissä jotain sopivaa nuorta sukulaista, joka kaipasi taskurahoja? Tai sitten voit palkata Mll:n kautta hoitajan.

yhteiskunta jättää lapsiperheet heitteille.

Vierailija:

Mies on tehnyt tuota työtä 5 vuotta, lapsista nuorin on 2 v (loput 6v,11,13,15) joten ei käy vain laittamassa minua paksuksi ja lähde taas matkoihin. Luotan mieheeni ja hän minuun, se riittää meille. Mieheni on yrittäjä joten pankkitiolillemme ei ropsahda säännöllisesti rahaa vaan palkan saa kun on hyvä kuukausi, joskus menee ettei pysty yhtään nostamaan itselleen palkkaa.

Ja missä kohtaa kerroin ettemme me matkusta ulkomaille koskaan hänen mukanaan? Isommat lapset ei jaksa istuskella tuhansia kilometrejä autossa, jäävät kotiin mieluummin mummin kanssa kun taas minä ja nuo 2 nuorempaa olemme noin 6 kertaa vuodessa matkassa mukana.

19:

Miksei isot lapset jaksa istua autossa? Aika omituista...

rekan hytissä kymmenen päivän aikana.

t.4

Silti minun on vaikea YMMÄRTÄÄ, miten ihminen voi olla tyytyväinen ja perhe onnellinen tuollaisessa parisuhteessa ja järjestelyssä. Jos sinulla on poikkeuksellisen hyvä palkka täällä Suomessa, onko miehen työ sitten välttämätön? Ja jos isommat lapset eivät edes tykkää matkustaa miehen mukana, niin miten he voivat olla tyytyväisiä nähdessään isäänsä vain 15 päivänä vuodessa? Ja vaikka kuinka matkustat joskus miehen mukana, näette ilmeisesti kuitenkin vähemmän aikaa vuodessa kuin mitä vietätte erossa? Miten parisuhde voi olla tyydyttävä silloin? Ja siis korostan, että jos tuo riittää teille ja tekee teidät onnellisiksi, niin hyvä niin, itse en vain IKINÄ voisi arvottaa työtäni korkeammalle kuin yhteistä aikaa ja arjen jakamista rakkaani kanssa. Olisin sitten vaikka rutiköyhä, mutta siellä, missä mies. Tai vastaavasti en voisi ymmärtää tai hyväksyä, jos mieheni mieluummin tekee työtä ulkomailla kun asuu kanssani, on läsnä ja näkee lastensa kasvavan. Ja lapsillenikin haluan isän, joka on paikalla enemmän kuin poissa! Jos yhdessä eläminen tarkoittaisi pienempää palkkaa tai alan vaihtoa, valittaisiin meidän perheessä varmasti se ennemmin kuin erossa olo.

Ei millään pahalla, mutta MITEN voitte olla onnellinen perhe?