Lue keskustelun säännöt.
Lapsikirja pelasti meidän arkemme! =)
29.11.2007 |
Oli uniongelmia ja vaikka mitä, allergiaa, koliikkia, nyt meillä on rytmi, lapset syövät, nukkuvat, ovat osallisena kotitöissä ja normaalielämässä, ei ole mustasukkaisuutta tms. ja voimme kaikki paremmin. Olisinpa saanut kirjan käteeni jo odotusaikana :) Moni neuvo on ollut kultaakin kalliimpi meille, varsinkin uhmaikäisen kanssa ;)
Ihanaa, lapsiperheen arki voi sittenkin olla helppoa ja kevyttä!
Kommentit (11)
Luin sitä odotusaikana, sille ajalle siinä ainakin oli ihan älyttömiä juttuja (lenkkeilystä tai verhojen ripustamisesta voi tulla keskenmeno, mutta tupakan polttaminen on ok - nämä siis perustuen Wahlgrenin omiin kokemuksiin).
Ehkä lapsen syntymän jälkeiselle ajalle tarkoitetut jutut on sitten parempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kannattaa itse lukea, on niin paljon sellaista mitä ei voi lyhyessä viestissä selittää. Moni on ko. kirjaa arvostellut, mutta itse luin sitä sillä silmällä, että se on kirjoitettu jo 70-luvulla - esim. 2 kk ikäisen vauvan ruokailua en ottaisi niin tosissani. Moni asia kuitenkin on muuttumaton, esim. tämä lapsen osallisuuden tarve.
Suositttelen lainaamaan kirjastosta jos vain mahdollista :)
Vierailija:
Luin sitä odotusaikana, sille ajalle siinä ainakin oli ihan älyttömiä juttuja (lenkkeilystä tai verhojen ripustamisesta voi tulla keskenmeno, mutta tupakan polttaminen on ok - nämä siis perustuen Wahlgrenin omiin kokemuksiin).Ehkä lapsen syntymän jälkeiselle ajalle tarkoitetut jutut on sitten parempia?
Juu, lapsen syntymän jälkeen siinä on paljon juttua, odotusaikaa käsiteltiin hyvin lyhyesti.
ap
Mutta varmaan moneen muuhun valoittava opus!
oli kyllä aika kamalia. Siis kiinteiden aloittaminen, yksin sängyssä leikkimistä aamulla kaksi tuntia ym. Mutta oli siinä joitain ihan hyviä juttuja, esimerkiksi imetysmyönteisyys ja jotkin lasten kasvatusjutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suositteleeko Wahlgren, että lasta pidettäisiin sängyssä yksin leikkimässä kaksi tuntia?! Heh! Minkäikäisestä lapsesta on kyse?
Ja koliikkihan oli nälkää, kuten kaikki koliikkivauvojen äidit jo tietävätkin ;)
Onneksi en ole lukenut tätä opasta...
Pikkuhiljaa aika pitenee kun lapsi kasvaa ja silloin n. 2-3-vuotias voisi leikkiä yksikseen parikin tuntia.
Kirjaa lukematta ei varmaan osaakaan sisäistää, miten homma toimii - periaatteessa kun lapsi on muun päivän aikuisen mukana työnteossa ja normaalissa elämässä, ei leluja tarvitse päivän aikana kuin aamulla yksinleikin aikaan.
Suosittelen lukemaan kirjan, ei sitä voi täällä selittää. Kirja on kuitenkin melko paksu ja täällä nämä viestit lyhyitä ;)
Meille tuo on ollut niin iso apu ja helpotus, esim. juuri lastenkasvatuksessa, rytmin kanssa ja muussa, etten voisi kuvitellakaan enää palaavani vanhaan, kummalliseen tapaan kasvattaa lapset elämään omassa pienessä leikkimaailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran poikkesin Annan opeista, että hain hänet heti pois kun älähti, ei sitten kun oli rauhoittunut. Koska meikäläisen lapset ei rauhoitu ;)
Mutta kyllä, joskus vuoden iässä lapsi tosiaan saattoi leikkiä pari tuntia aamulla sängyssä. Mikä oli oikein mainiota, koska hänellä oli tapana herätä viideltä :D
Ja kun oppi kiipeämään pois pinnasängystä, alkoi nukkumaan sen verran pidempään, että isoveli ehti heräämään ja sitten leikkivät sen pari-kolme tuntia keskenään huoneessaan aamuisin. kolmas lapsi liittyi mukaan hiukan myöhemmin ja tapa jatkui siihen asti että esikoinen lähti kouluun :)
meilläkin " yksinleikki aamuisin" toimi kuukausia! Se oli mahtavaa. Alkoi kun vauva oli 2,5 kk ja innostui sängyssä roikkuvasta lelusta (huitoi sitä ja jutteli sille), tässä vaiheessa 10-20 min leikki yksinään herättyään. Muistaakseni joskus 6 kk iässä oli jo 45 min omassa rauhassaan.
Wahlgren kirjoitti mielestäni kauniisti, miten pienikin nauttii siitä omasta tilastaan ja ajastaan. Meillä ainakin: poika ei kinunnut minua tai tissiä heti. Tein kuten W. neuvoi: vakoilin salaa oven takaa miten poika leikki :) Ihan selvästi nautti.
Kun oppi liikkumaan kunnolla, seisomaan yms. yksinleikki jäi. Enkä muistanut " opettaa" sitä enää uudestaan, kuten W. neuvoi ohjeissaan. Tosin nykyäänkin tuo nyt kohta 3 v. poika lukee aamuisin itsekseen sängyssään jopa tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihan kädetön lasten kanssa kun en ollut ikinä suurin piirtein edes pitänyt lasta sylissä. Enkä minäkään noudattanut kirjaa niin kuin jotain Raamattua, esim. meillä on kyllä muksu nukkunut vieressä. Ja onhan siellä kaikenlaista hassua myös, jotain mesomorfijuttuja. Parasta antia kirjassa on mielestäni kuvaukset lapsen eri ikäkausista minkälaiset asiat on silloin pinnalla. Meidän lapsen kanssa ne on pitäneet todella hyvin paikkansa.
Toimin vastasyntyneen ruokintojen kanssa niin kuin sanottiin ja kyllä oli tyytyväinen vauva. Allekirjoitan kyllä tuon että ruoka on vastasyntyneen ykkösasia, sitä pitää saada heti kun huuto alkaa eikä sitten kun äitiä huvittaa, sitäkin olen kaveripiirissä nähnyt. Että pieni huutaa tuskanpunaisena eikä äidillä ole mitään kiirettä laittaa tissille. Ja sitten kun vauva viimein pääsee, vaavi on hysteerinen eikä sitä meinaa edes saada kunnolla rinnalle (tuskin se nyt kaikkea koliikkia poistaa, mutta silti). Ja aivan ylivedot uhmaohjeet.
SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI!!!!
Jaa vinkkisi myös meille!