Lapsi on huono syömään - miten reagoida?
Meidän 4-vuotias tyttönen on ajoittain huono syömään. Nyt on ihan selkeästi alkanut nirsoilemaan, ja jättää ruuan lähes kokonaan syömättä on mieluummin nälissään jos ei ole sopivaa ruokaa. Varsinkaan perunaan ei koskisi pitkällä tikullakaan..
Mutta, miten tähän syömiseen pitäisi reagoida ja kannustaa? Tuntuu vähän väärältä tavalta sekin, että sanotaan " nyt syöt tämän ja tämän verran niin sitten saat sitä ja sitä" . Tulee hyvin usein tehtyä näin, ja tietenkin lapsi syö väkisellä sitten paremman toivossa. Tällä konstilla tulee varmasti joku syömishäiriö ennenpitkään.
Turhia välipaloja ei myöskään meillä popsita, on selkeät ruoka-ajat. Sekin tympii, kun sitten sattuu ruokaa syömään, ei syö sitä tarpeeksi vaan on usein jo tunnin päästä ronkumassa syötävää.
On huono omatunto siitä, että syömisestä on nyt tehty liian iso numero. JOhtuu myöskin siitä, että lapsi on koko pienen ikänsä ollut tosi allerginen ja kasvun kanssa on ollut ongelmaa. Nyt allergiat kuitenkin lähestulkoon hävinneet ja kasvukin on ok.
Miten tässä hommassa tulisi toimia? Jos lapsi ei syö, niin jättäköön sitten ruuan syömättä ja odottakoot seuraavaa, vai mikä olis paras konsti? Usein oon myös tehny niin, että jos ei ruoka kelpaa ja on tunnin päästä jotain vailla, niin tarjoan saman ruuan mitä edellisellä ruualla oli...
Kommentit (2)
Minulla on 3 tyttöä iältään 4,5v, 2v9kk ja 8kk. Tytöt ovat miinuskäyräläisiä etenkin painon suhteen, mutta kyse ei ole ruoan puutteesta vaan lasteni kasvutavasta. Kasvavat kuitenkin, mutta siellä miinuksen puolella. Muuten ovat iloisia ja toimeliaita lapsia, joten en huoli ruokailusta.
Meillä on selvät ruoka-ajat. Ei ylimääräisiä välipaloja paitsi silloin kun joku tulee kylään tms. Ruokailusta ei tehdä isoa numeroa. Jos jollekulle ei maistu niin sitten kiitos ja voi poistua pöydästä. Pyydän kyllä aina maistamaan lusikallisen ja yleensä sovinnolla maistavat. Pyrin tarjoamaan monipuolista ruokaa. Lapset saavat osallistua ruokalistan suunnitteluun ja esittää toiveita, mutta viimekädessä se on vanhemmat, jotka päättävät mitä meillä syödään. Lapset saavat päättää sen paljonko syövät, mutta kuten sanottu, ylimääräisiä välipaloja ei tipu. Se on voi voi, jos nälättää tunnin jälkeen kun ei ole syönyt tarpeeksi. Jälkiruokia meillä ei harrasteta, mutta jos joskus jotain sattuu olemaan niin sitä ei käytetä kiristämiseen vaan syömätönkin saa oman annoksensa kun kaikki muut ovat syöneet.
siitä tulee kierre, ja lapsi oppii odottamaan että mitä nyt saan... syön sit vasta kun lupaavat jotain hyvää. Ja syömättömyyttä on mielestäni vaikea palkita.
Toki voitte pitää esim. periaatetta, että jälkkäriä saa kun ruoka on syöty, mutta en pitää sit pitää kutinsa eli jälkkäriä ei saa jos ei syö ja ne ketkä syö saa sit sen jälkkärin vaikkei yksi saisi... Mutta lautasen tyhjäksi syöminen on turhaa, kun lapsi ei ota itse, niin ei voi tietää paljonko sinne mahtuu...
Itse olen sopinut lapsen kanssa, että niin monta haarukallista(lusikallista otetaan kun on ikää ja sit saa poistua pöydästä... Mitä vähemmän meteliä, sen helpommalla pääsee kaikki. Jos lapsi kasvaa hyvin, ei ole mielestäni ongelma olla syömättä. Välipaloja ei toki sit anneta eikä herkkuja, kun ei syödä.