Mua arsyttaa ihmiset jotka sanovat etteivat pida lapsista. Lapset ovat heidan mielestaan likaisia, rakaisia huutavia pentuja.

Kasvata pentusi peremmin, pidä heidät puhtaina ja niistettyinä ja totuta oleilemaan ihmisiksi ihmisten ilmoilla.



Täytyy sanoa, että vaikka mulla on lapsia ja olen ollut lapsi itsekin, niin siltä olen näiden herrojen ja rouvien kanssa samaa mieltä.

aikuisistakaan. Omia lapsiani rakastan yli kaiken ja monia lapsia olen oppinut tuntemaan ja sitäkautta tykkäämäänkin.

Ihan kun lapset olisivat jotain persoonatonta massaa....

ja olen alalla töissä ehkä siksi ei enää jaksa pitää vieraista lapsista

tms

On kyllä voimakasta omien geenien erinomaisuuden korostamista.

näitä jotka ärsyyntyvät lapsista.





itselläni kaksi lasta ja voin sanoa että en pidä muiden lapsista. En kutsu heitä kylään kun pakon edessä

Yksilöitähän hekin ovat. Jos sinulta kysytään esim, että pidätkö mummoista, niin ajattelet varmaan, että älytön kysymys. Sehän riippuu tapauksesta. Niinpä.

perustaa perheen, vaikka mitään vauvakuumetta ei ikinä ollutkaan. Aika pitkään kyllä mieheni kanssa ajateltiin että ei hankita ollenkaan lapsia, mutta sitten sitä vaan alkoi miettimään, että ehkä sitten kuitenkin... Ja 2 lasta on tullut, se saa riittää, enempää en halua, mutta näitä kahta rakastan yli kaiken, mutta en kyllä noin yleisesti lapsista tykkää vieläkään. En kyllä enää inhoakaan kuten nuorempana (paitsi jotkut joskus ärsyttävät tosi paljon, erityisesti pojat), mutta ovat mulle käytännössä yhdentekeviä (siis tuntemattomat). Tämä on aikamoinen tabu, mutta varmasti aika yleistä. Ja tätä ei voi verrata täysin johonkin esim. eläinrakkauteen, eli että vaan eläinrakkaat hankkivat eläimiä, koska tässä on kuitenkin se biologinenkin tarve taustalla.

On lapsia, joiden kanssa ei kemia vaan natsaa ja sit on taas lapsia, joita vois ottaa syliin ja rutistaa=)

Itse tykkään ilkikurisista pennuista, joilla silmistä näkee, että elämä on mukavaa ja lapsen ilo säteilee. Myös ujoja lapsia on tälläisiä, joilta lapsen ilo säteilee, vaikka ois kuinka ujo.

En oikein osaa ottaa kontaktia/en tykkää lapsista, joilla tylsistynyt katse ja ovat tyyliin " ei huvita" . Tiedän paljon myös tämmösiä vauvoja, jotka ovat ihan flegmaattisia ja ne jotenkin surettaa minua. Eikö äidit/isit ota lapsiinsa kontaktia vai miksi pienet ovat tuommosia.." ilmeetöntä massaa"

Joistakin lapsista taas pidän aivan valtavasti, joitakin taas lähinnä inhoan.

Omia lapsiani tietysti rakastan.

Ei oikeasti jaksa innostua jokaisesta lapsesta kun omissa kolmessakin on jo huomioimista.

Vierailija:

Yksilöitähän hekin ovat. Jos sinulta kysytään esim, että pidätkö mummoista, niin ajattelet varmaan, että älytön kysymys. Sehän riippuu tapauksesta. Niinpä.

Mutta toimii yhtä lailla kääntäen. Olisi tosi kummallista sanoa, että en pidä 35-vuotiaista/mummoista/alle nelikymppisistä. Silti joidenkin mielestä on normaalia todeta ykskantaan, että en pidä lapsista.

Oma lapsi nyt vaan sattuu olemaan läheisempi ja tutumpi ja OMA ja sen vuoksi rakas, vaikka omat geenit olisi ihan mitä sattuu.

heitä häiritsemässä.

En minäkään pidä kaikista lapsista ja ei mua haittaa lasten huudot ja juoksentelut vaikka kaupassa.

Ja jollekin, ei tää ollut mikää kalikan kalahdus. Siistit on vaatteet ja nenät.

Ärsytti vaan kun jostain lehdestä luin tänään kuinka joku nainen oli lapsista tota mieltä. Ja että hän ei aio lapsia hankkia. Entäpä jos hänen äitinsö olisi aikoinaan ajatellut samoin... ap.