Tapaamisoikeuksista kyselyä?

Se vaikuttaa aika moneen.



Meillä kohta 2,5 v tyyppi joka ei ole koskaan isänsä kanssa asunutkaan, ollaan nk. kolmiapilaperhe eli kaksi lähiäitiä ja yksi etäisä ja alusta asti ollaan tällä kuviolla suunniteltu ja toteutettu tätä perhettä.



Mun kokemuksen mukaan tapaamisten määrä/kesto ei niinkään ole se suuri asia näin pienelle lapselle, vaan niiden säännöllisyys. Mitä säännöllisemmän rytmin saatte aikaiseksi, sen paremmin lapsi siihen tottuu ja oppii. Ja tietenkin se auttaa myös vanhempia suunnittelemaan aikataulujaan. Ja vielä parempi, jos joustoa löytyy puolin ja toisin että voi käyttää välillä toista " lapsenvahtina" tai siirtää tapaamisia jos tulee joku pakottava meno, mutta tässä on se ongelma että jos välit jossain välissä kärjistyy niin siitä saattaa syntyä kitkaa, + pitää sopia tarkasti että miten muutoksista sovitaan, millä aikataululla ja onko niistä oikeus kieltäytyä..



Meillä isän työ aiheuttaa sen, että tapaamiset pomppii - välillä on monta kertaa viikossa ja välillä jonkun viikon väli - ja sen huomaa kyllä sitten lapsesta kun on tullut pidempiä taukoja, samoin kuin sen jos on joskus ollut paljon enemmän kuin tavallista isällään.



Mutta säännöllisyydellä ja lapsen ehdoilla etenemällä (niin hyvin kuin mahdollista, aina ei ole helppoa löytää yhteisymmärrystä siitä, mitä on lapsen ehdot..) ollaan saatu tämä systeemi nyt rullaamaan ainakin mun mielestä ihan mallikkaasti.



Meillä siis sopimus 1 vkl/kk ja 1 arkipäivä ja mahd. yö /viikko, isä pystyy työnsä puolesta usein pitämään lasta silloin koko päivän niin että lapsi saa myös lepopäivän päiväkodista. Usein on tapaamisia/lapsen" vahti" keikkoja enemmän kuin tämä, mutta tämä on se minimi mistä yritetään pitää kiinni.



Lapsen synttärit ja joulut ollaan sovittu viettävämme kaikki yhdessä, ellei isän mahdollisista menoista muuta johdu.