Miksei ihminen aina ymmärrä olevansa masentunut?
Itse ymmärsin sen vasta aloitettuani masennuslääkityksen..
Kommentit (6)
sen moni tajua itsekin, mutta ei halua myöntää tai kokee masentuneiden ihmisten olevan ns. laiskoja ja huonompia ihmisiä.
ei tule kerta rymäyksenä, vaan hiipii mieleen hiljalleen.
Pikkuhiljaa mieleen hiipivään alakuloon tottuu, eikä siihen kiinnitä huoniota. Sitä vaan unohtaa millaista on olla iloinen ja onnellinen. Hiukan sama jos vähentäisi ruokavaliostasi pikkuhiljaa suolaa; et sitä huomaisi, verrattuna siihen että yhtäkkiä aisin eteesi lautasen jossa on 1/10 siitä suolamäärästä mitä normaalisti.
Eihän masennus rysähdä päälle kertaheitolla, vaan hiipii huomaamattomasti hiljalleen. Siinä matkan varrella sitä jo unohtaa, mitä se normaalius on. Ja sille väsymykselle ja alakulolle on kuitenkin yleensä jokin selityskin. Ja siinä sitten itse ajattelee, että kunhan nää työt helpottaa, niin kyllä minäkin tästä sitten. Työt helpottaa puolen vuoden päästä, kun kesäloma alkaa. Ja sitten odotellaan, että kesäloma virkistäisi. Ja sitten palataan töihin, ja jossain vaiheessa parin kuukauden päästä tajuaa, ettei ollut virkeä edes kesäloman jälkeen. Ja hupshuijjakkaa - tässä kaikessa tutkiskelussa onkin mennyt vuosi!
Eli monet jutut, joita kai oireina voisi pitää, ovat kuuluneet mun normaaliin elämään, enkä ole pitänyt niitä kummallisina. Luulin oikeasti esim. että kyllähän kaikki ihmiset aina silloin tällöin miettivät itsemurhaa jne.
Mä en tajunnut olleeni masentunut edes silloin kun aloitin masennuslääkityksen stressi- ja jännitysoireiden takia. Lääkityksenkin vaikutus alkoi niin vähitellen, että en huomannut eroa entiseen. Vasta kun lakkasin omin päin ottamasta masennuslääkettä neljän kuukauden jälkeen ja palasin nopeasti siihen tilaan missä olin ollut ennen lääkityksen aloittamista, tajusin, että en ole kunnossa ja tarvitsen lääkitystä.
Itse olen lievästi masentunut, mutta ilman lääkitystä. Olen viime kuukaudet miehen uuden työn takia pyörittänyt perhettämme aika yksin ja sen lisäksi teen 50% työaikaa. Olen vasta viime päivinä myöntänyt vastaa hiljaa mielessäni itselleni, että taidan olla masentunut. Päässä on koko ajan ihan hirveä kiukkuisuus ja agressiivisuus ja suoraan sanoen vitutus kaikkea kohtaan. En tunne enää iloa perhe-elämästämme vaan suoraan sanoen haluaisin nukkua viikon putkeen yksin ja rauhassa tätä uupumusta pois.
Mikään ei tunnu olevan hyvin ja mikään ei huvita.