HURRAA! LAPSETTOMAT TAJUAVAT SITTENKIN, MITÄ VAUVA-ARKI ON!

" Jaksatko valvoa muutaman vuorokauden putkeen repimättä kumppaniltasi

silmiä päästä?"



Ota nyt se silmäs sieltä perseestä pois ja LUE.

Vierailija:

Minusta unentarve kertoo kyllä jotain.

Mutta omien rajojen tuntemisesta ei ole haittaa ennen sitä " hyppyä tuntemattomaan" . Voi olla että pudotus ei ole niin kova kuin niillä, joiden käsitykset itsestään ovat täysin epärealistiset!



Itse ainakin arvostan tuon kirjoittajaa. Vaikuttaa hyvin realistiselta ja kypsältä ihmiseltä. Kyllä tuli itse mietittyä ennen lapsen hankintaa oma jaksaminen, puolison jaksaminen, turvaverkot, taloudelliset asiat - ja tiedän silti, ettei kaikkea voi ennalta arvata enkä sellaista elämää haluaisikaan!

Vierailija:

Mutta omien rajojen tuntemisesta ei ole haittaa ennen sitä " hyppyä tuntemattomaan" . Voi olla että pudotus ei ole niin kova kuin niillä, joiden käsitykset itsestään ovat täysin epärealistiset!

Itse ainakin arvostan tuon kirjoittajaa. Vaikuttaa hyvin realistiselta ja kypsältä ihmiseltä. Kyllä tuli itse mietittyä ennen lapsen hankintaa oma jaksaminen, puolison jaksaminen, turvaverkot, taloudelliset asiat - ja tiedän silti, ettei kaikkea voi ennalta arvata enkä sellaista elämää haluaisikaan!

En ole, joten lopeta se sanomisteni vääntely. Kun se asia on vain niin, että miten miettii asioita, niin se on lopultakin hyppy tuntemattomaan, kuten moni muukin asia elämässä. Kun mistään ei voi olla 100 %:n varma. Oma tai puolison jaksaminen ei riitäkään: sairastuu fyysisesti tai henkisesti, turvaverkot pettävät: tulee kuolemantapauksia, poismuuttoja, sairastumisia, taloudelliset asiat eivät menekään niin kuin ajatteli: tulee lomautuksia, työttömyyttä, sairaseläkettä... Niin moni asia voi mennä pieleen, mutta kun sitä elämää ei voi lopettaa elämästä, vaan joskus on vain hypättävä pimeään.

Kun kaikkea ei voi ennalta arvata. Ei voi arvata lapsen sairauksia, omia sairauksia tai niitä yhdistettynä, ja mitä vaikeuksia se mukanaan tuo. Ja jos sitten vähän erehtyy valittamaan, kun eteen on tullut enemmän vaikeuksia kuin sietokyky kestää, niin mikä siinä sitten on niin kamalan pahaa.

että se on yhtä kuin vauva-arjen ymmärtäminen??? Älä sinä lue sillä persereiälläsi, vaan käytä sitä yhtä onnetonta aivosolurusinaasi.

Koikkelehteleminen = hyppimistä. Ja mikä ihmeen arki? Minulla on kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla, toisella sairaus. Ei ole mikään jysähtänyt mistään nurkan takaa, kun en lähtenyt hyppäänpä avantoon suinpäin -mentaliteetilla liikkeelle! Tämä on ollut hieman helpompaa silti kuin mitä laskin ennakkoon.

Ei mun hormonit ainakaan toimineet niin hyvin. Mä väsähdin kantamaan kiljuvaa vauvaa jo parin tunnin jälkeen, jolloin oli pakko herättää isä vuoroon.



Ei sitä voi tietää kuin kokeilemalla kuinka pitkälle ne hormonitkaan auttaa.

Vierailija:

että se on yhtä kuin vauva-arjen ymmärtäminen??? Älä sinä lue sillä persereiälläsi, vaan käytä sitä yhtä onnetonta aivosolurusinaasi.

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, sääliksi nimittäin kävisi heidän olematonta mentaalista kapasiteettiaan.

" Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten jaksaa tai miten oma pää kestää. Sori vaan..."

" 120. Kyllä sen nyt voi tietää."

(kyse siis vauva-arjessa pärjäämisestä).

Get it?

Luet pilkkuja nussien ja tarkoitushakuisesti ja vetelet seiskatyylin otsikoita oikoen. Ei se ole ainoa oikea tapa. Se on vain alimitoitettujen aivojen tapa.

Vierailija:

Koikkelehteleminen = hyppimistä. Ja mikä ihmeen arki? Minulla on kaksi lasta, kahden vuoden ikäerolla, toisella sairaus. Ei ole mikään jysähtänyt mistään nurkan takaa, kun en lähtenyt hyppäänpä avantoon suinpäin -mentaliteetilla liikkeelle! Tämä on ollut hieman helpompaa silti kuin mitä laskin ennakkoon.

Aika säälittävää... No, ei voi mitään. Mutta kyllä se arki sinullekin kuule vielä koittaa. Ja että ihan kaksi lasta! Voi voi... sitten kun sulla on vähintään kolme, niin voit puhua arjesta jotain.

Kyllähän äitikin voi järkeään käyttää ja päättää selvitä.

Vierailija:

Luet pilkkuja nussien ja tarkoitushakuisesti ja vetelet seiskatyylin otsikoita oikoen. Ei se ole ainoa oikea tapa. Se on vain alimitoitettujen aivojen tapa.

No, lue sitä Seiskaa. Se sopii sinun tasoisellesi av-ämmälle.

Ei voi tietää vauva-arkea, eikä edes sitä vaikka huomenna itse sairastuisi, taloudellisista asioista, lapsen koliikista tms.



Uskon, että tälle kirjoittajalle vauva-arki ei tule niin suurena yllätyksenä kuin näille " vauva tekee meistä perheen" " vauvat on vaan söpöjä ja ihania" tyypeille. Ja näille nämä vastoinkäymiset kolahtavat vielä kovempaa.

Minä en lue Seiskaa, senpä takia en argumentoikaan kuten sinä.

Vierailija:

31, mitkä äitihormonit??

.

Esikoisella oli koliikki ja kaksosten kanssa valvoin koska olivat eri rytmissä alkuun. Kyllä tuli monet kerrat mietittyä, että näin hyväuniselle vauvavuosi on kauhistus. Mutta mutta, valvominenkin on rajallista ja nukkua saa taas ihan hyvin. Että ei nyt tuollaisen takia kannata jättää lasten tekoa kokonaan. Jos joskus on valvonut aivan järkyttävästi, osaa ainakin arvostaa hyvää unta. Ja nyt hyvää yötä ja kauniita unia!