Taikauskosta =o). (Kaikki saa osallistua!)
Oletko sinä taikauskoinen? (Ja mieti nyt tarkkaan onko sinulla taikauskoisia tapoja; esimerkiksi käden laittaminen suun eteen haukotellessa on tapa, joka juontaa juurensa pahojen henkien loitolla pitämiseen - halutaan peittää suuaukkoa. Samoten lasien kilistelyn, eli skoolauksen, on aiemmin uskottu karkottavan pois pahoja henkiä - siksi on alettu skoolata, kun nostetaan malja esimerkiksi onnistumiselle tai ylipäätään juhlinnalle. Koputatko puuta? Puuta on alun perin alettu koputtamaan siinä uskossa, että puun sisällä asuu hyviä henkiä ;o)).
Onko rukoileminenkin / uskominen taikauskoa? Taikauskoahan voidaan määritellä ottamalla näkökulma siihen joko tieteestä, tai uskonnosta käsin; jos lähestytään ko. ilmiötä nimenomaan tieteen näkökulmasta käsin, onko se silloin taikauskoa?
Onko luku 13 sinulle huonon onnen luku? Ajatelkaas, että usko tuon luvun taikavoimaisuuteen on saanut aikaiseksi mm. sen, ettei useimmissa lentokoneissa ole ollenkaan istumariviä nro 13 (riviltä 12 luvut pomppaavat suoraan riviin 14), eikä joissakin hotelleissa ole kerrosta nro 13. Millainen päivä sinulle on perjantai 13 pvä?
Tuleeko sinulle usein vahva intuitio (eli ikäänkuin " vaikutelma" ) asioista? Miksi toiset ovat herkempiä mystiikalle kuin toiset? Mikä on SINUN mielipiteesi / teoriasi tästä asiasta =o)?
Ylen Teemakanavan innoittama Uppis (joka kyllä tunnustautuu taikauskoiseksi ;o)).
Kommentit (8)
Usko itsessään ei ole taikauskoa. Usko Jumalan olemassa oloon on uskoa jonkin konkreettisen - joskin näkymättömän - voiman olemista maailmassa. En osaa määritellä lyhyesti ja ytimekkäästi tässä tilanteessa Jumalaa sellaisena kuin Raamattu Hänet kuvaa.
Mielestäni tuon uskon ja luottamuksen Jumalaan pitäisi riittää jokapäiväiseen elämään.
Huomaan kuitenkin, että minussa on taikauskoisia piirteitä. Kun sain töitä ja soitin siitä äidilleni iloissani, huomasin pelkääväni, että tein sen liian aikaisin. " Ehkäpä vielä tuleekin peruutus, kun kerran olin niin iloinen, että heti menin kertomaan asiasta toiselle ihmiselle." Peruutusta ei tullut ja ilo oli ihan aiheellinen. Muitakin vastaavia tilanteita löytyy aivan valtavasti elämästäni.
tuhve:
Huomaan kuitenkin, että minussa on taikauskoisia piirteitä. Kun sain töitä ja soitin siitä äidilleni iloissani, huomasin pelkääväni, että tein sen liian aikaisin. " Ehkäpä vielä tuleekin peruutus, kun kerran olin niin iloinen, että heti menin kertomaan asiasta toiselle ihmiselle." Peruutusta ei tullut ja ilo oli ihan aiheellinen. Muitakin vastaavia tilanteita löytyy aivan valtavasti elämästäni.
Tässä siis taikauskoa on se, että pelkäsin peruutuksen tulevan siksi, että soitin liian aikaisin äidilleni tuosta asiasta.
Tuo " koputan puuta" on kyllä hyvin yleistä. Mutta onkohan joku huomannut onko siitä oikeasti hyötyä? Musta ainakin tuntuu, että jos sen jättää tekemättä, se sanottu asia varmasti tapahtuu (vaikken nyt muistakaan esimerkkejä).
Mutta muistin jokin aika sitten tavan kultaisesta nuoruudesta: jos röyhtäiset, sinun pitää viheltää, ettet ole sika. Sitten pitää vielä koputtaa puuta, ettet ole sirkussika. :))
mutta käytännössä olen yllättävänkin paljon :) En usko henkiolentoihin (ainakaan tässä merkityksessä kuin tässä kysyttiin), mutta olen luonteeltani tietyllä tavalla aika pessimistinen ja useinkin tulee koputettua puuta tai ajateltua, ettei jotain hyvää juttua saa sanoa ääneen (esim. että meillä ei ole sairasteltu pitkään aikaan), tai se tapahtuu. Naurettavaa, tiedän... Kärsin myös yhdestä kiusallisesta fobiasta, johon liittyy aivan järjenvastaista ja jopa taikauskoista pelkoa. Tässäkin minua on kuitenkin lohduttanut usko Jumalaan ja se, että tiedän että kaikki on Hänen kädessään.
Uskoa, rukoilemista yms. ei mielestäni missään tapauksessa ole taikauskoa. Loppujen lopuksi usko on ainakin minulle usein erittäin arkista ja käytännönläheistä puurtamista. (en löytänyt parempiakaan sanoja kuvailemaan sitä :))
En tiedä, miksi toiset ihmiset ovat alttiimpia mystiikalle. Kai se on luonnekysymys.
Mutta teen varmaan paljonkin asioita, jotka ovat alunperin perustuneet taikauskoon. Yhtenä tulee mieleen kynttilän vieminen haudalle: ammoisina aikoina ihmiset uskoivat, että kuolleiden henget nousivat haudoistaan vain pimeän tultua ja kynttilä/soihtu haudalla hämäsi vainaat pysymään mullan alla.
En koskaan tapa hämähäkkejä, päin vastoin pidän niistä ja pyrin joko kiikuttamaan ne ulos tai talviaikaan annan niiden olla rauhassa, vaikka sisällä ovatkin. Meidän suvussa hämähäkin tappaminen tietää kuolemaa perheeseen ja buddhalaisena pyrin muutenkin jättämään kanssaeläjäni rauhaan.
Ja murattihan on kuoleman kukka...
Pelkään aina lähteä pois kotoa perjantaina 13. päivänä, vaikka usein on pakko niin tehdä. Pelkään koko päivän, että jotain huonoa sattuu.
Olen aina hyvin tarkka siitä, että väärässä paikassa oleva hämähäkki siirretään muualle elävänä, mutta enpä tykkää muidenkaan eläinten tappamisesta. Astuin yhden kerran vahingossa maassa olleen etanan kotilon päälle ja poikani huomautti asiasta ja tapaus harmittaa vieläkin.
Mustia kissoja en kuitenkaan osaa pelätä. En ole ikinä sylkäissyt olan yli kissan ylittäessä tietä.
Laitan käden suulle kun haukottelen koska olen oppinut kotoa että se on hyvä tapa. (=ettei koko kita näy)
Joskus kilistän lasia koska se on hauska leikki lapsille ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta juhlatilanteissa.
Saatan koputtaa puuta, jos vaikkapa kaveri sanoo " onpas lapset olleet koko vierailun kiltisti" ihan vitsillä. Korvaan sillä lauseen: " Älä puhu ääneen, kohta ne kuitenkin alkaa tapella"
13 on numero eikä mitään muuta. Perjantai 13. on päivä muiden joukossa.
Uskominen ja rukoileminen ei minusta ole taikauskoa ja tämä perustuu omiin kokemuksiini. Jumala on todellinen, hän on sen todistanut minulle.
Joskus tulee todella vahva tunne jostakin mutta se on milloin mitäkin. Useimmiten se tuntuu omantunnon ääneltä joka neuvoo toimimaan toisin kuin haluaisin. Jos toimin sen mukaan niin se koituu lähes aina parhaakseni.