Miten tukea 2-vuotiasta puhumaan oppimisessa?

Loruilla voi vaikka arkipäivän tilanteissa: ruokailussa, pukemisessa jne.



Älä ala kyttäämään ja vaatimaan puheen oikeaoppisuutta, lapsi voi mennä lukkoon.

luetaankin paljon, näytän sieltä asioita, kysyn missä on kissa, mikä tuo on, mitä se sanoo jne. Hän omalla kielellään/tavallaan kyllä vastaa oikein, mutta kun saisi sen vielä ymmärrettävään muotoon...



-ap

tyttö täytti lokakuun lopussa kaksi vuotta ja sanoja tulee tosi vähän. Omaa pulputusta kyllä koko ajan. Kaikki asiat ymmärtää. Nyt lähiaikoina oppi sanomaan " i-si" oikein suhauttaen ja laulaa " pep-pii, ahhaahhaa" . Muuten oikeastaan tulee vaan äiti, pupu, vauva, hauva, mummu, pappa, hei-hei, tiit-ti (kiitti), oho ja muuta tuollaista helppoa.



Kaksivuotisneuvolassa sanoi että soittaa alkuvuodesta jos ei vielä silloinkaa puhu enempää ja sitten katotaan jos pitää käydä puheterapeutilla kontrollissa.



Itestä jotenkin tuntuu että välttämättä tuossa ei ole mitää vikana, tyttöä on kiinnostanut tähän asti enemmän kiipeäminen katon rajaan kuin kirjat tai puhuminen.



Isosisko taas on ollut erinlainen, puhui aika nuorena ja taas oli arempi liikkumaan. Isosiskolle kyllä luettiin enemmän kuin tälle pikkusiskolle. Ehkä puheen viivästymä johtuu osin siitäkin. Mutta ei oo oikein voinut lukea kun heti vaan pitäis kääntää sivua eikä päästä edes ekan lauseen puoleen väliin. Ollaan luettu ihan " helppoja" kirjoja. Ei siis mitään pitkätekstisiä.



Oon kans välillä miettinyt että onkohan tyttöä ymmäretty liian helpolla ja kaikki asiat menee kuin liukuhíhnalla kun on isosiskokin ja aina kun antaa toiselle ruokaa niin antaa myös toiselle eikä siinä kysele mitään.