Hyviä vinkkejä kaivataan, lapsien (2v. ja 3v.) nukuttamiseen!
Meillä on mennyt ihan riitelyksi nukkumaan käyminen iltaisin ja päivin, nukuttamiseen menee päivittäin 2-3 tuntia.
Lapset nukkuvat samassa huoneessa, rutiinit ovat iltaisin aina samat, sänkyyn mennään 21.00-21.30 välillä ja eilen lapset nukkuivat noin 23.30. Tänään nukutin lapsia puoltoista tuntia päikkäreille.
Iltasadun lukeminen menee ihan tappeluksi, toinen ei jaksa, eikä halua kuunnella ja toinen keskeyttää, joka lauseen jälkeen, kyselemään tarkentavia kysymyksiä. Joten molemmat lukevat omia kirjojaan sängyssä, kunnes tulee ihan kamala tappelu toisen kirjasta tai molemmilla on väärät kirjat. Kumpikaan ei kestä omassa sängyssä ja eri huoneisiin nukuttaminenkin tuntuu työläältä ajatukselta, kun et voi olla kahdessa huoneessa samaan aikaan. Emme ole mieheni kanssa juuri koskaan molemmat illalla kotona. Itellänikin kyllä menee hermot (vaikka ei pitäisi) ja sitten sortuu uhkailuun ja kiristykseen sekä kaikilla on pahamieli, kun pitää käydä tappelemalla nukkumaan.
Joten tähän on tultava muutos, mutte en tiedä vaan mistä aloittaisin ja miten. Tuntuu että nukkumaan käymisestä on tullut valtataistelu, jo pelkästään kehoitus: pää tyynyyn! saa lapsissa vastareaktion aikaisiksi.
Kaikki vinkin on tervetulleita... Nukutan lapset mielellään ja lukisin sadun, mutta se menee vaan ihan tappeluksi aina =/
Tosin meillä vielä nukutaan päiväunet (tunnista puoleentoista), mutta ilman niitä illat on yhtä kitinää ja nukkumaan käyminen ihan yhtä hankalaa ja toisaalta ne nukkuu päiväkodissakin päikkärit.
Terkuin Remu-Eemelit ja nukuttamiseen kyllästynyt äiti
Kommentit (4)
Edellisellä varmaan hyvät vinkit. Tuli vaan mieleen, että ihan ylipäätänsä kannattaa opettaa satujen kuuntelu kulttuuria, että pystyvät yhdessä kuuntelemaan. Ja jos lukevat kirjoja yksin, ettei heti vaihdeta. Ja tuo nukkumaanmenoaika 23.30 on tosi myöhänen tuon ikäisille. Jos ovat yliväsyneitä niin sekin riehaannuttaa? Rutiinien aikaistus yleensä tuo unenkin aikaisemmin. Meillä siis 3,5v poika, joka 19 syö iltapalan ja 20 sänkyyn ja nukahtaa 20.30 viimeistään. Päiväunia nukkuu 2 tuntia. eli liikaa ei teillä kaiketi ainakaan nukuta,eli älä vaan karsi päiväunia. tsemppiä!
kun lopetettiin " väkisin" päiväunille laittaminen (viime kesänä). Saattoi todellakin kukkua ties kuinka pitkään sängyssä illalla ennenkuin nukahti sinne. Nyt eletään sellaista vaihetta että lapsi nukkuu ehkä 3-4 päivänä viikossa päiväunet.
Sen kyllä huomaa äkkiä (ainakin meidän lapsesta) että tänään tarvii päikkärit, kiukuttelee ja itkee joka asiasta lounaan jälkeen. Sitten vain sänkyyn. Jos nukkuu päiväunet niin nukahtaa illalla noin 9 aikaan ja jos ei nuku niin on valmis yöunille jo puoli 8 aikoihin. Meillä tämä onneksi toimii, mutta ei tietenkään kaikissa. Kokeilla kuitenkin voi ja kannattaa, jospa se toisi helpotuksen.
Meillä on samanikäiset lapset, jotka myös nukkuvat samassa huoneessa. Ovat tällä hetkellä kotihoidossa (isän kanssa) ja erona on ainakin se, että vanhempi (eli kolmevuotias) ei nuku enää päikkäreitä. Lopetti ne vähän päälle kahden ikäisenä, mikä meillä taas helpotti todella paljon iltanukahtamista. Silloin kuin vielä nukkui päikkärit, kesti tunnin tai enemmänkin nukahtaa, joten päikkäreiden loppuminen oli helpotus, vaikka aluksi vähän iltarutinat lisääntyi. Pienempi, eli kaksivuotias nukkuu n. tunnin päiväunet, jos nukkuu pidemmät, nukahtaminen venyy 1.5 tuntiin. Nytkin saattaa kyllä rallatella lähes tunnin ennen nukahtamista. Ei olla häneltä päiväunia kuitenkaan lopettamassa, koska niille nukahtaminen sujuu helposti ja sieltä herätään tyytyväisenä, toisin kuin esikoisella saman ikäisenä. Nukahtaminen kesti ikuisuuden ja päikkäreiltä herättiin raivoamalla ainakin puoli tuntia niiden jälkeen!
Mutta se niistä päikkäreistä. Nukkumaan mennään meillä 20-20:30. Iltasadut luetaan makkarissa joko isossa sängyssä tai pikkuisessa sohvassa. Jos meitä on yksi nukuttamassa luetaan yleensä kirjoja vähän vuorotellen. Eivät yleensä tappele kirjoista, jos tappelevat, eikä sopua synny, jätetään iltasadut lukematta. Näin ei kyllä ole usein käynyt. Periaate on, että se, kenellä kirja on luettavana, saa lukea sen rauhassa loppuun ja toisen pitää odottaa.
Kun sadut luettu, isompi kömpii sänkyynsä, jonne pusutetaan ja peitellään. Pienempi on toisen vanhemman kanssa, tai vaeltelee huoneessa ympäriinsä, jos vain toinen on kotona. Sitten viedään pienempi sänkyyn ja sammutetaan valot. Meistä jää aina toinen nukuttamaan lapset, koska näin on totuttu, eikä ole meille ongelma. Jos isompi tulee pois sängystä (ei useinkaan tule), viedään takaisin sen kummemmin reagoimatta. Näissä tapauksissa usein jäänyt halipula ja pieni paijaus auttaa.
Mielestäni näissä iltarutiineissa on tärkeää se, että jos joku asia ei suju mukavasti (esim. se lukeminen), niin sitten ei lueta iltasatua. Meillä on menty pari kertaa itkien nukkumaan, kun joku juttu ei ole sujunut ja se on sitten jätetty väliin (tai esim. hampaat on pitänyt hinkata joskus väkisin), mutta yleensä seuraavana iltana ei ole ollut ongelmia. Pitäisi vaan yrittää olla jämäkkä, eikä hermostua. Siitäkin on kyllä kokemusta, mutta stressaa kyllä itseä hurjasti! Mieti, miten haluaisit, että teillä asiat sujuu ja ohjaa lapset jämäkästi siihen suuntaan, kyllä ne pirpanatkin jossakin vaiheessa huomaa, että on kivempaa, kun homma sujuu jouhevasti. Tsemppiä ja jaksamista!
Meillä hoituu tähän tyyliin. Tosin pojat 3,5v ja 1v. Luemme iltasadut olohuoneessa. Sitten vien isomman omaan huoneeseensa, jonne jää yksin nukahtamaan. Tätä tapaa ajettu läpi vasta nyt. Sitten vie kuopuksen toiseen huoneeseen ja nukutan. Kun kuopus nukahtanut saatan joutua vielä käymään esikon luona. Mutta meillä kokemuksesta opittu, että kaikki iltajutut yms hoidetaan muualla kuin nukkumahuoneessa; sinne mennään vaan nukkumaan. Ja meillä eri huoneisiin nukutus on paras, koska pojat villitsee toisiaan. Ja yksin nukuttaminen onnistuu juuri tuon takia, että opetetaan esikkoa jäämään ainakin yrittämään unta yksin. Päiväunet on tämän ikäisille (ja sinun lapsiesi ikäisille) vielä tärkeitä, joten niitä ei kannata jättää pois. Minusta nukkumahuoneiden rauhoitus ja poikien erotus voisi toimia keinona teillä.