Kokemuksia epiduraalipuudutuksesta, auttoiko?
Kommentit (28)
Hirveät tuskat oli ennen puudutusta ja vielä sen jälkeenkin.
Eka satsi vei kivut täysin ja toinen vei suurimman osan. Toimi siis minulla.
Juu auttaa ilman muuta. Mulla ei synnytys olisi edennyt ollenkaan ilman kivunlievitystä. Kohdun suu ei meinannut avautua millään, mutta epiduraalit aukaisivat parissa tunnissa. Toisen epiduraalin sain vartin ennen ponnistusta (ensimmäinen viisi senttiä kesti 38 tuntia, toinen viisi senttiä 15 minuuttia) joten ponnistustarvetta ei tuntunut, mutta eipä se haitannut menoa.
Vei täysin kivut, silti ponnistustarve tuli voimakkaana.
Ekalla kerralla synnytin ulkomailla, enkä saanut mitään kivunlievitystä. Oli yhtä helvettiä!
Kuopuksen kohdalla sain heti ja eron kyllä huomas heti.
Vain oikea puoli puutui, vasen ei ollenkaan! :(
Kaksi kertaa olen synnyttänyt ja molemmilla kerroilla epiduraali on ollut kuin taivaan lahja. Vei kivut ja nopeutti avautumista (kun lihasjännitys väheni). Ekassa synnytyksessä sain lisäannoksen epiduraalia vähän liian myöhään ja vei voimaa ponnistuksista. En saanut supistuksista tarpeeksi tukea ponnistamiseen. Toisessa synnytyksessä ponnistuksen tarve tuli tosi pian epiduraalin antamisen jälkeen, mutta ei kuitenkaan vaikeuttanut tilannetta
Ei se kyllä auttanut yhtään mitään. Pää vain sekosi. epiduraali ainoa joka tehosi kipuihin.
Olin kärvistellyt supistelujen kanssa parikymmentä tuntia enkä ollut avautunut kuin pari senttiä. Epiduraali auttoi kyllä kipuihin, vaikka ei avautumista edistänyt (oksitosiinin avulla avautui vielä sentti lisää). Kymmenen tunnin kuluttua kivut palasivat epiduraalista huolimatta, ja kun avautuminen ei edelleenkään edennyt, niin sitten (onneksi) leikattiin.
Joten kivut tuntuivat toisella puolella moninkertaisilta. Synnytys myös pysähtyi epiduraalin annon jälkeen. Toinen synnytys pelkän ilokaasun voimin, paljon helpompi, ilokaasu vei pahimman terän supistuksilta ja pystyin rentoutumaan = helppo ja nopea synnytys.
17: miksi sulla ei auennut? Mulla 27h helvettiä ja tuloksena 5cm avautumista+pysähtynyt synnytys. Vauva oli virhetarjonnassa eikä laskeutunut loppuun asti avatakseen kohdun suuta. Leikkuriin mekin päädyttiin.
minulla ei auttanut, vaikka annettiin toinenkin kerta. mut en saanut myöskään mitään päänsärkyjysäriä, kun serkulla kävi silleen, et meni jonnekin väärään paikkaan, jolloin ei auttanut, mut sen lisäksi saa armottoman päänsäryn.
minä kärvistelin sairaalassa 2.5 vrk supistusten kanssa. sairaalaan menin yliaikaisuuden takia. piti käynnistellä, mut ei voinut, kun niitä omia supistuksia kuitenkin oli. ekana yönä sain nukuttua jonkin lääkityksen voimalla, joka pariksi tunniksi lopetti supistelun (synnytys ei siis kunnolla käynnissä, kun se lääkitys kerran anto tauon supisteluihin). parin tunnin päästä supistukset alko taas ja päivä odoteltiin, josko homma etenisi jotenkin, vaan ei juurikaan. seuraavana yöksi sain taas cocktailin, mut se ei vaikuttanut mitään. aamulla olin valmis lopettamaan homman keinolla millä hyvää. sen päivän kuluessa sain pari kertaa epiduraalin ja samalla vauhditusta oksitosiinilla. epiduraali ei kummallakaan kerralla mielestäni juurikaan auttanut. luin jälkikäteen, et olisko ollu et yli 80 % kokee et se auttaa kipuihin paljon tai erittäin paljon. mut mulle ei.
sektioon päädyttiin kolmannen päivän illalla. synnytysyrityksen kestoksi merkittiin jotain 18 h, koska ' synnytys ei voi kestää yli vuorokautta' . joo, ei niin varmaan, mut supistukset voi kuitenkin olla kipeitä. mä en osannu yhtää rentoutua supistuksen aikana, vaan jännitin itseni äärimmilleen joka supistuksen aikana. eikä mulle auttanu, vaik hoitaja vieressä neuvoo, et pitäis rentoutua. kun ei osannu rentoutua, se vei voimia, mikä ehkä laski kipukynnystä ja koko homma alkoi tuntua aikaa myöden toivottamalta. en osaa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä eri tavalla. en myöskään tiedä, saisinko nopeuttavia aineita nyt herkemmin, kerran eka synnytys eteni niin hitaasti. lopussa olin avautunut 4 cm. mulle jäi hommasta kammo, ja olin aika itkuinen sairaalassa oloajan ja ahdistunut ensimmäisinä kuukausina lapsen syntymän jälkeen. aika parantaa silleen, etten enää useinkaan ole ahdistunut (lapsi vajaa 4v), joskin asian muisteleminen saa kuitenkin nyt kyyneleet esiin.
syytä hitaaseen etenemiseen ei löytynyt. ei myöskään siihen, miksei epiduraali auttanut. jos tulisin uudestaan raskaaksi, olisin kuitenkin valmis yrittämään alakautta, mutta haluaisin jollekin kallonkutistajalle (pelkopolille), jossa toivon et psyykkaus auttaisi mua.
Luulen että minunkin täytyy nämä kokemukset ja asiat käsitellä jossain vaiheessa jos toisen lapsen haluaisin. Ja pitää huoli että toista kertaa ei sössitä samalla lailla. Onkohan jotain ryhmää tms jossa olisi muita epäonnistuneen synnytyksen kokeneita?
-21-
Kun suppareihin sen saa, on olo sen jälkeen kuin taivaassa!
Ekassa synnytyksessä se vei kaiken tunnon, joten ehkä hidastikin synnytyksen etenemistä, mutta ONNEKSI ei kipujakaan sitten tuntunut.
Kolmosella se antoi nukkumisaikaa salissa, kun koko yö oli mennyt poltoissa kärvistellen (käynnistettiin)
Ei olisi poika syntynyt ilman tuota ihanaa ainetta. Olin kärvistellyt kivuissa jo yli 30h eikä synnytys edennyt mihinkään. Supistuksia piti vauhdittaa oksitosiinilla joten en olisi niitä kipuja kestänyt ilman epiduraalia. Viimeiset 10h oli helppoa kuin heinän teko :)
auttoi kahdella kerralla. Toisella kerralla tosin tuli liian nopea synnytys ja otin epiduraalin turhaan. Heti kun puudutus oli laitettu, rupesin ponnistamaan. Jos saisin vielä kolmannen lapsen, en enää ottaisi epiduraalia vaan yrittäisin synnyttää pelkällä ilokaasulla.
Kärsin kamalista kivuista yli vrk. Kun vihdoin sain epiduraalin, synnytyskin eteni vauhdilla, loppu oli helppoa kuin heinänteko!