Taas tuli todettua kuinka helposti ystävyyssuhteet voi katketa!
Tällä tarinalla tosin saattaa olla positiivinen loppu.
Eli: Olemme olleet ystäviä kauan, yli kymmenen vuotta, ja hän on myös lapseni kummi. Kaikki meni hyvin kunnes ystäväni alkoi vakavasti seurustelemaan ja sai piakkoin lapsenkin. Hän sai lapsemme vanhoja tavaroita ja yritin pitää yhteyksiä kuten ennenkin, mutta yhtäkkiä huomasinkin että yhteydenpito on täysin minun harteillani ja ystäväni alkoi valitta lähes kaikesta saamastaan tavarasta, kuinka huonoa se oli. Ja hänen miehensä säesti vieressä. Välit katkesivat kolmeksi vuodeksi hänen tuotuaan suutuspäissään tavarat takaisin ja sanoen niiden olevan täysin ala-arvoisia, mieheni hermostui tästä myös. Kaksi vuotta meni niin ettei pidetty mitään yhteyksiä, mutta eilen sitten päätin soittaa ja kysyä, missä mennään, että poistanko heidän numeron kokonaan muistista vai mitä.
Juttelimme puhelimessa lähes tunnin ja ystäväni selitti parin vuoden takaisen ajan olleen aika rankkaa ja olleensa kaikkien kanssa vähän riidoissa, parisuhteessakin oli vaikeaa. Tänään sitten näemme pitkästä aikaa ja vähän jännittää kuinka sujuu!
Toisaalta olen todella tyytyväinen että voitin ylpeyteni ja otin yhteyttä, ties vaikka ystävyytemme jatkuisi edelleen! Ainakin olen yrittänyt!
Kommentit (12)
ainakin jos perheessä on monta lasta ja muut lapset saavat lahjoja kummeiltansa...... ;(
että valittaa saamistaan tavaroista / vaatteista?????????
Onko joku muukin kokenut vastaavaa?
Eikö ihmiset osaa olla kiitollisia?
Itse saan serkultani pojillemme vaatteita ja olen sanonut että otan ihan kaiken vastaan todella mielelläni. Kuluneita käytämme kotona ja serkkuni on sanonut että pistä roskiin jos on sellaisia että ei voi pitää.
Tämä meni nyt asian vierestä, mutta pisti tuo vaan niin silmään.
Joka tapauksessa toivon että saatte ystävyytenne taas toimimaan jos sinä sitä haluat. Toivon myös että vuodet ovat vähän muuttaneet ystävääsi....
että osaisi arvostaa sinua ja ystävyyttänne!
Näennäisesti juttelimme kuin ennenkin, mutta jotenkin vaan ei ollut rento olo koko kyläilyreissun aikana. Ystäväni oli kuin olisi aivan tavallista pitää parin vuoden tauko ystävyyssuhteissa ja sitten taas jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puolet ajasta pikaisesti päivitimme tilanteita, mitä meille ja heille on tapahtunut.
Sanallakaan ei palattu niihin parin vuoden takaisiin tapahtumiin ja ehkäpä sitten kaivelen menneitä, mutta vaivaa kun mielestäni asiaa ei ole käsitelty mitenkään vaan vaan kuitattu kommentilla " no, sillon oli vähän vaikeeta" .
Kutsuin kuitenkin heidät vastavierailulle meille, johon ystäväni tuumasi, että " ollaan vähän huonoja käymään missään" . Jotenkin vaan tuli fiilis, että kohteliaisuudesta saimme tulla heillä käymään, mutta turha kuvitella heidän meille vaivautuvan tai pitävän muutenkaan yhteyttä juuri muutenkaan.
He puhuivat molemmat muutosta pidemmälle mahdollisena asiana, mutta ei vielä varmana ja olin jotenkin hämmentynyt kun sattumalta huomasin heidän talonsa olevan myynnissä kun netissä asuntoja katselin! Ja taasen tuli olo, että toivovat voivansa muuttaa kauas ja katkaista välit lopullisesti siinä samalla.
Nyt ajattelenkin että en ota yhteyttä ennenkuin sieltäpäin jotain kuuluu. Toki kutsun lapsen syntymäpäiville ja lähetän heidän lapsilleen synttärikortit, mutta tuppautua en aio ja riippakiveksi ryhtyä!
Vähän kuulostais siltä nyt ja jos vielä siihen lisäksi ongelmia miehen kanssa niin on ihan selvää, että tulee riitaa yhden jos toisenkin kanssa.....
Kokemusta niistä on ihan omien lastenkin takia, joista toinen etenkin oli erittäin vaativa tapaus. Nyt mua häiritsee eniten tapaamisen ulkokultaisuus, ihan kuin olisivat vetäneet jotakin rooleja.
Yritin itse palata aiheisiin, joista välit katkesivat silloin kolme vuotta sitten, mutta ystäväni vaihtoi sujuvasti puheenaihetta päivän säähän! Olen aina itse uskonut että ongelmat ei katoa olemalla hiljaa, vaan puhumalla. Ja jotenkin mua vaivaa oikeesti se kolmen vuoden takainen tilanne, se tuli kuitenkin silloin täytenä yllätyksenä, vaikka jälkikäteen onkin ollut helppo huomata kuinka kaikki meni. Tai ehkä vaan loukkaannuin, kun ajattelin auttavani ystävääni, itse olisin ainakin ollut tyytyväinen jos jotain olisin saanut lapsia odottaessani. Haluaisin ystäväni kertovan, mikä oikeasti aiheutti hänen käytöksensä minua kohtaan, oliko se jotain, mitä sanoin tai tein? Mielestäni asiaa ei siis ole selvitetty, ainoastaan painettu villaisella.
Jälkimaku siis tapaamisesta jäi pahaksi, ikävä kyllä.
eikö juuri tosiystäviltä haeta tukea? Mielestäni ystävä, joka hylkää ei ole ystävyyden arvoinen.
Olisit vetänyt sitä turpaan jos se olisi vaikka auttanut.
Eli ystävällä on ollut hankalaa vauvan ollessa pieni, parisuhdeongelmaa, ehkä masennusta jne.
Olet antanut hänelle tavaroita jotka eivät ole miellyttäneet häntä. Hän on siitä loukkaantunut ja tuonut tavarat takaisin, väsyneenä ja masentuneena todennut ne hänen mielestään ala-arvoisiksi.
Ok, typerää, MUTTA väsyneenä ja masentuneena voi tehdä hulluja asioita.
Minusta ei olisi edes järkevää alkaa suuremmin monen vuoden asioita puimaan. Anteeksi toki käytöstään voisi pyytää.
Hän ehkä haluaa tuon ajan unohtaa, voi olla, että siihen aikaan liittyy paljon asioita joita hän ei ollut valmis vielä kanssasi käsittelemään.
Mitä ap odotat tältä ystävältäsi?
Ja joku joka kommentoi ettei tosiystävä jätä ystävää pulassa, niin tahtoisin kommentoida että monta sähköpostiviestiä ja tekstaria laitoin ja yritin soittaakin usean kuukauden ajan, mutta vastauksia ei tullut ja luuri lyötiin korvaan jos soitin, eli aivan itse ystäväni otti etäisyyttä!
Ja vaikeaa on ollut välillä minullakin, mutta kun siitä on selvinnyt, niin kyllä olen siitä edes jotakin sanonut.
Mutta kenties tämä onkin jo vanha ystävyys, asia jonka voin pian unohtaa. Ja lapselle kerron sitten taas jotain epämääräistä siitä, miksei nähdä kummia koskaan!
Ei kannata " roikkua" ns. ystävässä.
pojan 3v synttäreille jääkiekkopelin takia. Eikä ole käynyt meillä kertaakaan, vaikka ollaan asuttu täällä nykysessä kodissa jo 1,5v! Ei kysy KOSKAAN, mitä pojalle kuuluu. Ja joo, olemme pyytäneet käymään.
Itselläni on kokemuksia vastaavanlaisesta " kummista" , joka välillä haluaa pitää yhteyttä ja välillä ei vuosiin halua pitää yhteyttä....
Joten tiedän miltä se tuntuu.... :(
Kokenmusta on myös " tavaroiden ja lahjojen palauttamisesta" , joten tsemppiä sinulle.... JA VOIMIA!!!