Onko yliopistossa hankalaa tutustua ihmisiin jos ei halua juoda?

En todellakaan tee numeroa juomattomuudestani, lähinnä mietityttää se, miten juomattomuuteen suhtaudutaan. Olen käynyt jo amk:n, siellä olin luokaltani (35hlö) ainoa absolutisti, ja siitä kyllä jaksettiin puhua ja jopa valittaa... Mutta ihanaa jos yliopistossa meininki ei ole samanlaista! :)



Muuten, kirkon hommat ei minua kiinnosta, koska olen ateisti. Miksi monet olettavat automaattisesti, että olisin uskossa?



ap

Uskovaisillakin on jokin oma tapaamisklubi. Sitten on poliittisia kerhoja, hyväntekeväisyyttä harrastavia piirejä jne. Päiväkahvit voi käydä juomassa ainekunnan päivystyksessä, jos sellainen on tarjolla. Tyttökavereiden kanssa ainakin me käytiin paljon ihan vaan teellä ja jätskillä kahviloissa. Ja tietenkin lounastauoille mentiin porukoilla.



Siellä on alussa sellaista pienryhmissä yliopistoon tutustumista ns. tutor-ryhmiä ja parhaat kaverini ovat edelleenkin niitä, jotka olivat silloin sattumalta päätyneet samaan ryhmään kanssani. Ryhmää vetää jokin vanhempi oppilas.



Ja aivan hyvin voi mennä bileisiin mukaan vesilasillista lipittämään. Ei kukaan huomaa, mitä juot. :)



Tällaista oli ainakin mun opiskeluaikanani.

Olen ihan mukava ulospäinsuuntautunut ihminen, jolla on sopivan paljon kavereita, mutta yliopistossa en yhtään päässyt porukkaan sisälle. Minä en ole absolutisti, mutta perhesyistä en osallistunut rientoihin tai edes ei-viinallisiin sellaisiin kuin ihan satunnaisesti. Minulla kun oli opiskeluaikoina ei-opiskeleva aviomies ja vuoden vanha vauva...

Alkuaikoina yritin päästä sisään ja olin esim. kastajaisissa ja tutustumisbileissä ja taisin kerran pari käydä muutenkin ulkona; karaokeillassa ja muuten vain baarissa. Mutta höh - kun muut menivät kolme kertaa viikkoon ja minä ehkä kerran kuuteen viikkoon, olin ihan ulkona. En tuntenut ihmisiä, en ymmärtänyt mistä ja kenestä puhuttiin ja vaikka ihmiset oli oikein mukavia ja luennollakin oli aina tietty tyttöporukka, joiden viereen istahdin ja olin jollain tapaa ystävää, niin ulkopuolinen olin. Kieltämättä. Ja jopa ryhmätyöskentely oli hankalaa, kun en oikein ikinä tahtonut löytää paria, kun muilla oli jo ne hyvät kaverinsa, joiden kanssa kävivät bilettämässä, kävelivät kouluun samoista opiskelija-asunnoista jne... Eli en kamalasti nauttinut yliopistoelämästä. Ehkä olisi tosiaan hoitaa homma toisin päin; ensin opiskella ja sitten vasta rakastua ja saada lapsia. ;o/ Mutta toivottavasti sinulla paremmin. :o) varmasti siellä on muitakin, joille ei viina maistu ja löydät kavereita, kunhan sinulla vain on aikaa jotain heidän kanssaan tehdä - toisin kuin minulla oli.

Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on monta kymmentä tuhatta opiskelijaa. Siihen mahtuu hyvin monenlaista ja monenlaisessa elämäntilanteessa olevaa ihmistä, absolutisteista pienten lasten äiteihin ja toisaalta suoraan lukiosta tulleisiin, juuri omilleen muuttaneisiin 18-vuotiaisiin.



Ihan ensimmäiseksi kannattaa miettiä omia asenteitaan. Vaikka itse on absolutisti, onko valmis ymmärtämään sen, etteivät kaikki riennot, joihin alkoholi liittyy osana, ole lähtökohtaisesti " viinan lipitystä" " ? Esimerkiksi omassa ainejärjestössäni toimii lukupiiri, jossa antoisien kirjallisuuskeskustelujen yhteydessä nautitaan punaviiniä ja joulun alla prosenttipitoista glögiä. Mutta ei tasan tarkkaan ajatella, ettei siihen voisi osallistua, jos viinin sijaan kaataa lasiinsa mehua. Kysymys kuuluukin: katsoisitko sinä voivasi osallistua antoisaan lukupiiriin, jossa muut nauttivat alkoholia, vai vaaditko kanssaihmisiltäsi samanlaista suhtautumista asiaan? Leimaatko kaikki alkoholia käyttävät ihmiset arvoiltaan omiesi vastaisiksi?



Oman kokemukseni mukaan absolutisti voi ihan yhtä hyvin olla osa porukkaa kuin kuka tahansa toinen JOS kyse on henkilökohtaisesta, omasta itsestä lähtevästä valinnasta, johon liittyy ymmärrys toisin valinneita kohtaan. Moralistia ei kukaan jaksa tai sitä, että absolutisti tekee itsestään muita " paremman" muistaessaan mainita, ettei juo. Meillä bileissä käy säännöllisesti ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia, mutta juhlivat muiden mukana, tanssivat, osallistuvat keskusteluihin eivätkä tee asiasta numeroa.



Varmasti suhtautuminen liittyy myös siihen, mikä yhteisö on kyseessä. Opiskelualakin vaikuttaa. Tietyissä piireissä ollaan absolutismin suhteen varmasti ymmärtäväisempiä ja se on yleisempääkin kuin toisaalla. Esim. teologit, luokanope- tai lastentarhanopeopiskelijat ym. ovat varmasti tottuneempia absolutisteihin joukossaan kuin vaikkapa teekkarit tai matikanlukijat.



Jos oma yhteisö (oppiala, ainejärjestö) vaikuttaa kovasti alkoholiorientoituneelta, voi itse hakeutua sellaiseen seuraan, jossa kokee viihtyvänsä. Yliopistolla on valtavasti erilaisia harrastusryhmiä. Liity vaikkapa kristilliseen kuoroon tai hartauspiiriin, jos sen arvot vastaavat omiasi - eiköhän kavereita löydy. Tai yliopiston marttoihin. Tai käsityökerhoon. Tai perheellisten opiskelijoiden rientoihin. Tai jos rientoja ei löydy, ryhdy itse organisoimaan sellaisia ja kerää ympärillesi muut samoista asioista kiinnostuneet. Ei kai nyt kenenkään kannata etukäteen tuomita itseään kaverittomaksi, " kun kaikki juo ja on pahiksia" . Voi mustavalkoisuutta...



Nimimerkillä " Ihan sama mitä kukakin juo tai ei juo, kunhan ei ole tiukkapipo, ymmärtää elämää ja ihmistä ja sitä, että alkoholikulttuuriakin voi olla Kossu-pulloa jalostuneemmissa olomuodoissa"

Se riippuu omasta asenteesta. Jos kailottaa kaikille " minä en sitten juo alkoholia" tehden itsestään jotenkin ylhäisemmän ja paremman kuin muut, ei varmaan ystäviä saa. Minä en juo, mutten tee siitä numeroa. Jos saan kutsun tupareihin, menen sinne varhain, heti kutsussa mainittuna kellonaikana. Vien vaikka sen ruisleivän ja paketin suolaa tms. pientä lahjaksi. Sitten olen siellä alkuillan ja juttelen ihmisten kanssa. Kun ihmiset alkavat siirtyä yökerhoon tai alkavat olla kunnolla humalassa, lähden kotiin.



On se sosiaalinen kanssakäyminen tärkeää kuitenkin. Eivätkä kaikki opiskelijat juo, eivät meillä ainakaan. Sitten kun vähän paremmin on tutustunut olen kutsunut joitakuita heistä meille. Ei bilettämään, koska en ole sellainen ihminen, mutta olen tehnyt hyvää ruokaa ja ollaan istuttu iltaa.



Eli yhteenvetona sanoisin, että asennekysymys.

Itse en juo ollenkaan, mutta minusta juomattomuuteni on ihan normaalia. On ihan selvä, että meidän on hyväksyttävä toisemme sellaisenaan kuin olemme. Jos joku ei hyväksy, ei hän myöskään kuulu ystäväpiiriini. Joku ei syö lihaa, joku ei meikkaa, jonkun musiikkimaku on erikoinen, joku ei juo jne. Ei sitä tarvitse toisille selittää. Ei se juomattomuus muuta ihmistä mihinkään suuntaan, siis jos ei arvostele muiden juomista. Meillä kaikilla on omat tapamme.

Itsetuntoa peliin!

iahn ennen luentoja ihmisten kanssa juttelemalla. Olen kyllä ulospäinsuuntautunut persoona. En tarvinnut bileita enkä alkoholia moiseen.

Ihan luennoilla tutustuimme, ennen niitä juttelimme, jälkeen kävimme kahvilla. Minä en opiskeluaikana sylkenyt kuppiin, eli kävin minä niissä bileissäkin. Ensimmäisenä vuonna vähän vähemmän kylläkin. Mutta kaverisuhteet solmin kyllä kahvikupin äärellä, en baarissa.

Jos sinua ei ahdista " bilettämään" lähteminen, siis juomatta alkoholia, niin mukaan vaan! Semmonen saattaa erottaa porukasta jos aina nyrpeästi halveksien sanot että ei kiinnosta lähteä mihinkään. Jos oot ilosella mielellä ja käyt vaikka edes jossain yksissä isoissa juhlissa, limpparia vaikka juomassa niin etpähän kadu törttöilyitäsi niinkuin muut!



Tosiaan luennoilla yms tutustuu varmasti vaikket ulso lähtisi. Suosittelen silti että käyt edes kokeilemassa tapahtumia niin näet tykkäätkö vai et. Siellä tutustuu helpommin ihmisiin.

Mutta löytyyhän niitä muitakin viiteryhmiä.

Harva niissä selvinpäin kiekkui (ainakaan 90-luvulla).

(En kai minä muuten asiaan ottaisikaan kantaa.)



Kokoukset ovat sujuneet alkoholittomasti, bileet ovat tietty bileitä (tosin en ole huomannut ketään katsottavan kieroon, jos joku ei juo alkoholia), retket; teatterikäynnit ym. ovat olleet alkoholittomia (joku tietty väliajalla voi ottaa lasin viiniä, mutta ryyppääminen ei ole reissun pointti).

mennää mukaan juhliin ym, mutta ei siellä juoda tarvitse.