Pänkyrin 4-vuotiaan äiti tuskailee

Meidän tyttömme on todellinen luupää. Siis ei mitään pikkuvääntelemistä tai hiukan näön vuoksi vastaanpanemista, vaan ihan oikeasti hän on todella jäärä. Esimerkiksi eilen huusi itki ja kyhjötti tuulikaapin nurkassa 30 min koska hän ei halunnut pukea hanskoja ulos mentäessä. Kun sitten lopulta hänet ulos sai, hän istui kylmällä maalla 45min itkemässä ja sen laannuttua mököttämässä vaikka ikäkaverit juoksivat pihallamme odottamassa häntä leikkiin mukaan. Muutakin vastaavanlaista löytyy ja ollut tätä jo ihan pienestä, ei mm. koskaan huolinut tuttipulloa vaan huusi ennemmin nälkäänsä ja reilun vuoden ajan myöskin pidätti kakkaa vaikka 7 päivää vaikka oli tuskakuoleman partaalla. Hän kun vaan päätti ettei kakkaa.



(Pakko sanoa tähän väliin että me ollaan sitten ihan tavallinen perhe, no, yrittäjäsukua kyllä monesta suunnasta vitsi vitsi, mutta siis muuten ihan normaali, meillä ei hakata raiskata lyödä juoda tai mitään muutakaan vastaavaa.)



Nyt olemme taistelleet hanskojen pukemisesta muutaman viikon. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes tuttuihin talvihanskoihin tuli kulumareikä eikä niitä enää voinut pitää koska päästivät veden sisäänsä. Uusia hanskoja on nyt sitten vino pino ja rauhassa aina annan päättää mitkä hän laittaa. Mutta kun kaikissa on aina joku vika! Tyttö on tosi perfektionisti ja saumat kuuluu olla viivasuorassa ja hihat ei saa olla pienimmälläkään rypyllä eikä sormien päällä yhtään ilmaa tai jos joku hihansuu on (oikeasti) millinkin toisen alla tai päällä tai vinossa niin se on piru irti ja kaikki siihen asti päälle puurretut riuhdotaan pois ja sitten se huuto alkaa. Ja kestää. Tosiaan sellainen 45 min on ihan keskiverto. Huudon lisäksi paiskoo riuhtoo lyö nimittelee - joskus on pakko pitää kiinni ettei vahingoita itseään tai muita tai riko mitään.



Olen kokeillut hanska-asiassa kaiken hermostumisesta ja käämieni palamisesta huumorin kautta maanitteluun mutta ei. Tänään kyllästyin ja ilmoitin tytölle että tänäänpäs kuule onkin sitten siinä hanska-asiassa sellainen juttu että niitä ei sulle annetakkaan ollenkaan! Ei vaikka miten pyytäisit. Olen tehnyt selväksi että ne kuuluu pitää, kaikki pitää, jollei pidä voi sairastua joka on kurjaa (hyvässä muistissa pitäisi olla, juuri äskettäin kuumeili). Mutta että äiti ei jaksa tätä samaa taistelua joka kerta kun lähdetään ulos, se vie varmasti sinun voimiasi mutta myös äidin, ja siksi tehdään tänään näin. Tyttö yllättyi siitä ja jäi selvästi miettimään asiaa. Kun pääsin itse pikkusisaruksen kanssa ulos loivensin asiaa siten että sanoin että yhdellä ehdolla ne hanskat tänäänkin kuitenkin saa: että tulee aikuiselta (oli lähdössä hoitoon) nätisti pyytämään, että nyt sormeni palelevat, voisinko saada hanskat, ja sitten ei enää ikinä taisteltaisi tästä asiasta vaan ne puettaisiin nätisti, kuten ennenkin.



Hanskoja ei tänään sitten pidetty ja tytön käsiä selvästi paleli mutta periksikään ei antanut vaan odotteli vaan että mentäisiin sisälle. Itse muistutin kerran siitä ehdosta, hän sanoi muistavansa sen, mutta ei hanskojakaan pyytänyt. Ja heti tuulikaapissa sisääntullessa hän sanoi että äiti mä en ikinä laita hanskoja ulos vaikka samaan hengenvetoon valitti miten kohmeiset kädet oli. Mä taistelen itseni kanssa teenkö oikein kun periaatteessa tämä on lapsen laiminlyöntiä. Toisaalta taas tuntuu että tämän lapsen kohdalla tää on ainut joka voi toimia.



Mitä mieltä olet? Kiitos jos jaksoit lukea, taisi tulla vuodatusta viikkojen edestä :o).