Neuvokaa itsehillintaa. Joudun taas kohtaamaan ihmisen, joka kerta kaikkiaan saa minut raivon partaalle? Arsyttaa oman erinomaisuuden ja oikeassa olemisen korostaminen ja jatkuva

jotain tyyliin trallalei, trallalei ja kuuntelen vaan puolella korvalla. vastailen mmm, nii-i, jaa-a ja hymyilen hajamielisesti.



Jos on pakko kuunnella kunnolla ajattelen että mietin tätä tarkemmin (= päästän tunteet valloilleen) vasta illalla tms.

ja kierränkin =)

Tarvin juuri noita ihan konkreettisia keinoja, etten sano hänelle suutani puhtaaksi. Huuleen pureminen on jo kokeiltu, samoin välttely. Joskus sanon mekaanisesti vaan joo ja ajattelen jotain tyhmää hokemaa mielessäni. Joskus olen tekopirteä höpöttäjä ja puhun hänen kanssaan kilpaa, etten oikeasti tajuaisi mitä moskaa sieltä hänen suustaan tuleekaan.



ap

" isot puheet, pienet teot" ; " tyhjät kattilat kolisee eniten" jne

Vuosikausia katselin ja ihmettelin. Tunnistin tosin erityispiirteet ja ymmärsin, että päällimmäiseksi hän tekee kaiken vain hyötyäkseen jotain (aikaa, apua, tavaraa ja ennen kaikkea huomiota, ihailua).



Meillä varmaan eri tilanteet, sillä minuun ei tuo käyttäytyminen varsinaisesti kohdistunut, katselin sitä vain sivulta, mutta silti jouduin jossain vaiheessa ottamaan etäisyyttä tuosta ihmisestä kokonaan, sillä hänen läsnäolonsa alkoi ahdistaa.

Neuvoksi annan vain, että katso ja kuuntele tuota ihmistä sillä silmällä, että hän on sairas/(tunne)vammanen. Nosta itsesi älyllisesti hänen yläpuolelleen, äläkä ota itseesi mitään hänen sanomaansa.

tai toimisko joku että " no toi on sun kokemukses asiasta.."

Jos pakko puhua, ole mahdollisimman eleetön ja älä provosoidu mistään. Oot vaan joo joo ja joo joo.