Kohta en enää jaksa =(
Mulla on pikkasen päälle 3 v. poika ja nää kaikki kolme vuotta on ollut mun unien suhteen aika risasta aikaa. Poika nukkuu omassa huoneessaan (nukkunut nyt noin 1,5 vuotta) ja poikkeuksetta joka yö tallustelee meidän huoneeseen keskimäärin viisi kertaa. Ensimmäinen kerta on noin 00.30 ja jos huonosti käy, niin seuraavan 1-1,5 tunnin aikana vien poikaa omaan sänkyyn sen viisi kertaa. Sitten hän tulee vielä siinä 4-5 aikoihin taas meidän huoneeseen ja silloin jo annan periksi ja annan nukkua meidän sängyssä, itse siirryn jalkopäähän nukkumaan. Viime yönä multa paloi taas hihat kun olin vienyt poikaa 3 kertaa puolen tunnin sisällä omaan sänkyyn, joten kun hän taas tuli meidän huoneeseen, niin pistin pojan sänkyyn ja läksin itse pois etsimään patjaa, jolla nukkua. Unta saan varmaan noin 6 tuntia yössä.
Tää on vaan niin rassaavaa, kun iltaisin rupeaa jo aikaisin nukuttamaan ja kun poika on saatu siinä vaille 9 nukkumaan, niin melkein munkin on mentävä samalla nukkumaan. Olisi ihan kiva valvoa ja katsellta rauhassa telkkaa ja puhua miehen kanssa, muuta kun pelkään, että seuraavana yönä jää unet taas vähiin. Ja kyllä tää vaikuttaa jo meidän liittoonkin, kun olen tasaisen pahalla päällä :( ja mulla on mielessä vain nukkuminen ja miehellä joku ihan muu.
Mitä ihmettä mä teen jotta saisimme kunnon yöunet jokainen ilman herätyksiä. Yhden herätyksen pystyn ymmärtämään, mutta en enää viittä .
t.Epätoivoinen äiti
Kommentit (17)
Hankkikaa vaikka sinne joku halpa varasänky. Eihän tuo ole enää kenellekään mielekästä. Hän on ehkä herkempi tapaus ja pelkää yksikseen. Olen itse ollut samanlainen ja lapsetkin on sellasia.
Meidän 8-vuotias tulee enää tosi harvoin viereen, jos on ollut painajaisia. 4-vuotias ja 2,5-vuotias sen sijaan tulevat joka ikinen yö viereen nukkumaan. Näin kaikki saavat nukkua rauhassa eikä tarvi heräillä. Me tosin nukutaan miellään lähekkäin kaikki, mutta on meillä silti yksi pikkusänky ja patja huoneessa niin jos joku haluaa enemmän tilaa niin sitä on tarjolla.
Meillä myös ikänsä huonosti nukkunut nyt jo viisivuotias poika. Nyt tosin voi jo sanoa hänen nukkuvan hyvin. Meidän poika on myös nukkunut reilun vuoden ikäisestä omassa huoneessaan ja tullut sieltä aikanaan lähes joka yö meidän huoneeseen ja sänkyyn. Jossain vaiheessa meillä otettiin käyttöön pojalle oma patja meidän vanhempien huoneeseen. Eli jos poika tulee yöllä meidän huoneeseen, laitan hänet nukkumaan meidän sängyn viereen omalle patjalleen. Näin saamme kaikki nukuttua loppuyön rauhallisesti.
Lastenpatja odottaa vaatehuoneessa ja sieltä se on nopea nostaa lattialle ja poika siihen nukkumaan. Meillä on sellainen sopimus pojan kanssa, että hän saa halutessaan tulla hetkeksi (10-20 minuuttia) yöllä minun kainalooni ja siirrän hänet siitä sitten patjalle. Tämä patja-/kainalonukkuminen on kyllä todellakin rauhoittanut meidän yöunemme. Nykyisin poika tulee enää harvemmin edes meidän huoneeseen kesken yötä. Joka ilta hän kuitenkin kysyy, että saanko tulla yöllä vähäksi aikaa kainaloon ja sitten patjalle, jos muistan. :o) Tuntuu, että tuo pelkkä tieto, että saa tulla, rauhoittaa poikaa ja auttaa häntä nukkumaan omassa sängyssään.
Poikamme jää siis illalla peittelyjen ja hyvän yön toivotusten jälkeen yksin sänkyynsä odottamaan nukahtamista ja saa tulla meidän huoneeseen sen jälkeen, kun valot olohuoneesta on sammunut. Itse valvon aina niin pitkään, että poika on varmasti nukahtanut.
Toimisiko teillä tällainen järjestely? Kolmevuotiaskin varmasti ymmärtäisi melko pian tällaisen sopimuksen. Meidän poika oli varmaan kolme ja puoli vuotias kun otimme tämän käytännön käyttöön. Voimia taisteluun näiden uniasioiden kanssa! Ne ovat tosi uuvuttavia ja vaikuttavat paljon siihen valveillaoloelämäänkin.
1) Ostimme normaalia leveämmän parisängyn vanhemmille
2) Ostimme kivan yölampun lapsen huoneeseen
Nämä investoinnit kannattivat meillä! Elikkäs nyt meillä lapsi nukahtaa äidin ja isin viereen ja nyt on vihdoin tilaa kaikkien kääntää kylkeä kunnolla. Sitten me ehkä karataan vielä tekemään kotihommia (jos ollaan vielä itse hereillä) ja palattuamme siirrämme lapsen takaisin omaan huoneeseen. Tällä hetkellä ei enää juurikaan palaile sielä, mutta valo on ehdottomasti oltava koko yön päällä, muuten alkaa taas paluumuutto vanhempien luokse.
Olen kuullut myös perheestä joka hankki toisen parisängyn lasten huoneeseen taapero-iän ajaksi ja sanoivat että se oli heidän pelastus. Näin saa jokainen edes vuorollaan nukkua jossain kokonaisen yön silloin tällöin.
Meillä auttoi kovasti yörumbaan se, kun mies rupesi hoitamaan sitä. Lapsi jotenkin uskoi hänen sanomistaan helpommin eli rutiinit ja kitisemiset on äidin perään... Lapsi siis helpommin nukahtaa sinne omaan sänkyyn uudelleen eikä edes herää uudestaan niin helposti kuin äidin ollessa kyseessä - äitirippuvainen lapsi kun on.
Me haluamme, että lapset nukkuu pääsääntöisesti omassa huoneessaan ja me omassamme, ihan unirauhan vuoksi. Vaikeina aikoina olemme ottaneet varapatjan lastenhuoneen lattialle ja siinä on sit yleensä isä nukkunut loppuyön jos on ollut tarve esim. painajaisten vuoksi. Sairaana tms. on sitten sallittu vieressä nukkuminen aamuyön lopputunteina.
...Mutta kun on niin kamala pyörijä ja potkija, ja mä olen niin herkkäuninen, että siitä ei tule mitään. Ja eipä mies siihen yörumbaan paljoa osallistu, kyllä se on mun kontolla. Mutta olen itsekin miettinyt tuota, että laittaisin patjan pojan huoneen lattialle ja nukkuisin itse siinä... ei kai siinä muu auta. Epäilen vain, että mies ei tule tykkäämään asiasta.
Meillä ei vaellella öisin, koska minä en osaa nukkua jos joku tunkee viereen ja pyörii ja potkii siinä. Huoneeseemme ei myöskään mahdu patjoja tai muita virityksiä, enkä minä lähde lastenhuoneeseen nukkumaan, koska meillä on vauvakainen pinnasängyssä vanhempien huoneessa, joka heräilee vielä 1-3 kertaa öisin syömään, enkä minä viitsi ramapata toisessa huoneessa syöttämässä tai nostamassa tuttia. Siksi meillä kaikki nukkuvat omissa sängyissään.
Minä kehoittaisin teitä miehen kanssa yhteistuumin sopimaan miten teidän perheessänne nukutaan. Jos haluatte niin yksi keino on siirtää lapsen sänky/laittaa varapatja teidän huoneeseenne. Näin lapsen olisi ainakin turvallista nukkua ja sinun helppo tyynnyttää lapsi takaisin uneen kun ei tarvitse toiseen huoneeseen hypätä. Tosiaalta jos päätätte, että kaikki nukkuvat omissa huoneissaan niin sitten palautatte lapsen sitkeästi joka ainut kerta sinne omaan sänkyynsä ja miehen on sitten osallistuttava tähän, koska siinä voi hyvin mennä aikaa, että lapsi uskoo, ettei hän pääse teidän viereenne. Nyt nimittäin lapsi on ymmärtänyt, että hän pääsee teidän viereenne nukkumaan kunhan vain on tarpeeksi sitkeä. Ja huoneeseen kannattaa toki hommata kiva yövalo jos sellaista ei ole ja jotain lahjontaakin tyylillä tarrataulu voisi ehkä kokeilla. Tsemppiä!
että hän saa nukkua huoneessanne, jos nukkuu patjalla tai jollain varasängyllä.
Lapset ovat oikeasti niin erilaisia, jotkut voi totuttaa säännöllisella sänkyyn palauttamisella, mutta hei, jos olet jo puolitoista vuotta tehnyt niin joka yö, niin minusta siinä ei enää ole järkeä. Ei ole siis kyse siitä, että lapsi pari viikkoa testaa teitä.
Mä vaan niin hyvin itse muistan, miten minua pelotti omassa sängyssä, pelotti ihan hirveästi ja olisi ollut kauheaa jos vanhemmat eivät olisi päästäneet viereen.
1. Yölamppu palamaan koko yöksi lapsen huoneeseen.
2. Rastitaulukko, johon sai aina ruksin kun oli nukkunut koko yön omassa huoneessaan. Kun oli saanut ekat 3 rastia, sai pienen palkinnon. Kun sai seuraavat 5 rastia, niin vähän isomman. Sitten vaadittiin jo 7 rastia ja lopulta 10 rastia. Kun kaikki rastit oli ansaittu, niin pidettiin juhlat, sillä lapsi oli oppinut nukkumaan omassa sängyssä =) Juhlahatut oli päässä koko perheellä ja 3,5v. sai itse päättää, mitä laitetaan tarjolle. Palkinnot oli meillä mm. tarroja, pieni toivelelu ja viimeisenä nuo juhlat.
Tuo rastihomma ei tietenkään toimi, jos lapsi aidosti pelkää. Mutta sitä ilmeisesti meillä helpotti tuo yölamppu, eli yölampun avullaja palkkion toivossa yövaeltelu loppui kokonaan.
Meillä syy tuon viereen tulemisen rajoittamiseen oli perhepedissä nukkuva herkkäuninen vauva, joka luuli isoveljen tulevan yöllä leikkimään hänen kanssaan...
ja siksi rohkenen puuttua tähän:
EKA94:
Mutta olen itsekin miettinyt tuota, että laittaisin patjan pojan huoneen lattialle ja nukkuisin itse siinä... ei kai siinä muu auta. Epäilen vain, että mies ei tule tykkäämään asiasta.
Eli jos äiti on vuosikausien univelkojen takia on uupunut, huonotuulinen ja kärsii, niin mitä hel*in väliä on miehen " tykkäämisellä" ? Jos miehesi ei siis muutenkaan osallitus tähän rumbaan (=helpoita sinun taakkaasi), on sinun etsittävä ratkaisu asiaan yksin. Silloin voit kyllä ottaa lähtökohdaksi ihan itsekkäät tarpeet. Eli jos poika oppii nukkumaan sillä että sun punkka on pojan lattialla, tai itse varmistat yöunet antamalla pojan nukkua isän vieressä ja itse nukut pojan huoneessa, niin eiköhän se ole ihan sen arvoista!
(anteeksi tyly viesti, halusin vain kiinnittää huomiosi ja antaa pientä potkua peffalle että jaksat nyt viimeistään tehdä jotain asialla - miehen mielipiteistä huolimatta!!!)
Oikein osuvasti ja hyvin kirjoitettu, Sokeritoppa! Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Kyllä nyt äidin ja lapsen hyvät (mieluiten karkeamattomat) yöunet ovat tärkeämmät kuin miehen tykkäämiset.
Meillä näin:
Meillä 2 poikaa, 5 v ja 3,5 v.
Nukkuvat pääsääntöisesti yhteisessä makuuhuoneessaan, jossa heidän kerrossänky on (isoveljen paikka ylhäällä, pikkuveljen alhaalla).
Isompi poika menee yleensä iltasadun lukemisen (mikä yleensä luetaan meidän vanhempien sängyllä löhöten) jälkeen itse omaan sänkyynsä, ja pyytää peittelemään ja pussaamaan ;)
Nukkuu hyvin omassa sängyssään, harvoin kaipaa viereen (silloin kun on kipeä, ehkä, ei juuri muulloin).
Pikkuveli taasen nukkui pitkän tovin hyvin omassa sängyssään, mutta viime aikoina on kovasti pyrkinyt meidän vanhempien väliin (yleensä äidin kainaloon ;) ).
Monesti nukutetaan meidän sänkyymme, josta nukkuvana kannetaan omaan sänkyynsä jatkamaan yöunia.
Välillä menen pojan viereen sinne kerrossängyn alas, olen vierellä ja paijaan, kunnes nukahtaa, ja hipsin pois ;)
Itse olen sikeäuninen, eikä mua juurikaan haittaa pojan hyöriminen ja pyöriminen vieressäni/välissämme, mutta mieheni on herkkäuninen, eikä vieressä/välissänukkumisesta tule oikein mitään.
Mies siirtyykin välillä olohuoneen sohvalle nukkumaan, tai kerrossängyn alas ;)
Meidän pojilla on ns. " lukuvalot" sänkyjensä vierellä, mutta...itse en ole lähtenyt sille linjalle, että niitä yökaudet pidetään päällä.
Ihan siitäkin syystä, että luin jostakin tutkimuksen, että aivojen kehitykselle (? muistankohan oikein?) ei ole hyväksi, että nukkuu valoisassa, vaan pitäisi olla pimeää.
Sitä olemme kyllästymiseen asti hokeneet lapsille, että " kotona ei ole mitään pelättävää, mörköjä ei ole olemassakaan" , ja aina saavat tulla viereen/herättämään, jos jokin hätä on.
Noita vaiheita on lapsen kehityksessä, milloin on enemmän takertuvainen vanhempaan/vanhempiin, ja meidän kuopuksella nyt on semmoinen " äiti on pop" - vaihe, että vieressä pitäisi saada olla :)
Matkasänky meillä vielä on tallella, ja sitä välillä ollaan viritelty meidän makuuhuoneeseen (tai patjaa), jossa voi myös nukkua vierellä.
Onhan se yöuni, katkeamaton semmoinen, tosi tärkeä niin lapselle/lapsille kuin vanhemmillekkin.
Jaksaa paremmin arjen pyörityksen, kun saa ladattua akkujaan :)
Miten kukin sen järjestää, että kaikki saavat tarpeeksi lepoa, varmaan erilaisia variaatioita on paljon.
Mikä juuri teidän perheelle on sopivin...siihen en osaa sanoa, mutta...kehoitan keskustelemaan miehesi kanssa siitä, että sinäkin tarvitset kunnon unet, ja tekemään teidän perhettänne palvelevan ratkaisun, niin että sekä lapsi/lapset että te vanhemmat olette tyytyväisiä :)
eli saat kaiken sympatiani. Meillakin toimii tuo patjahomma, eli tytto nukkuu meidan huoneessa omalla patjallaan. Hulluksihan sita tulee jos ei saa koskaan nukkua yota putkeen ja jotkut lapset ovat tosiaan odottamattoman sitkeita tassa asiassa, meilla ainakin. Mua jai kiinnostamaan etta miksi ei miehesi tykkaisi tasta ideasta? Eiko kuitenkin tarkeampaa ole etta saatte molemmat nukkua rauhassa, kuin esim. mitkaan periaatekysymykset etta omassa sangyssa pitaa nukkua tms. jota voisin kuvitella syyksi?
muumimamma-72:
luin jostakin tutkimuksen, että aivojen kehitykselle (? muistankohan oikein?) ei ole hyväksi, että nukkuu valoisassa, vaan pitäisi olla pimeää.
Ihan kommenttina; jos tuo tutkimus pitää paikkaansa niin minun aivoissani pitäisi olla paljonkin vikaa. Vaan kun ei ole.
Olen itse juossut koko lapsuuteni vanhempien sängyssä nukkumassa, koska oikeasti pelkäsin pimeää ja pelko iski päälle myös jos heräsin yöllä pimeässä.
Kun tulin isommaksi, laitoin ' salaa' valon päälle kun jäin yksin huoneeseen nukahtamaa. En kehdannut sanoa että pelkäsin sillä tiesin ettei isojen tyttöjen pitäisi enää pelätä ja ettei oikeasti mitään vaaraa ollut.
No, olen 30v. ja edelleen jossain määrin pimeänpelkoinen. Nukahdan edelleen mielellään valo päällä tai edes verho auki. Ehkä olisi ollut parempi joskus antaa minulle himmeä yövalo tai kuunnella minun pelkoa ja työstää se vähitellen pois.
Tehkää lastenne kanssa niin kuin tykkäätte, mutta älkää väheksykö pelkoja. Ne ovat tosia pelkääjlle itselleen iästä riippumatta.
Millainen sänky pojalla on?
Meillä vaelteluun auttoi, kun ostimme lapsellemme kunnon runkopatjan sängyksi. Siihen on äidinkin mukava nukahtaa nukuttaessa ;)
Eli että siitä on aivojen kehitykselle haittaa jos nukkuu säännöllisesti valot päällä. Mutta eihän tämä toki sitä tarkoita, että kaikilla on vikaa aivojen kehityksessä, vaan että osalle voi aiheutua tämä.
Sen lisäksi tutkimuksessa mielestäni sanottin, että sellainen hyvin himmeä yövalo ei haittaa, mutta mitään ihan pöytälamppua ei kannattaisi pitää päällä joka yö.
juu, en ole väittänytkään, että " automaattisesti" siitä seuraisi moista ;)
Enkä ota kantaa tutkimukseen sen kummemmin, en muista tarkalleen mitä piti sisällään, enkä ole asiantuntija asiassa, mutta kommentoin vaan, että tuommoistakin on tutkittu ;) (kuten montaa muutakin asiaa... ;) )
Pelottaako? Auttaisiko yölamppu? Onko varmasti terve? Meidän esikoisella korvatulehdus oireili ainoastaan huonona nukkumisena, putkitus ja kitarisojen leikkaus (kuorsasi ja hengitys katkoi) auttoi. Tai jospa siirtäisitte pojan suosiolla teidän huoneeseen nukkumaan, tai peräti teidän sänkyynne ja toinen teistä nukkuu ainakin jonkun aikaa jossain muualla, että univaje helpottaisi?