Lue keskustelun säännöt.
Tuli ihan luuseripaskaolo
21.11.2007 |
Seikkailin Facebookissa ja löysin tuttujen kavereista ja heidän kavereista ja heidän kavereista kaikkia nuoruuden, jopa lapsuuden tuttuja ja luokkakavereita. Kaikilla tuntuu menevän niin hyvin, ollaan kauniita, on hyvä duuni, ollaan rikkaita ja kuuluisiakin jopa!
Mitä mä oon...? No samassa iässä kun kaikki nää muut niin mulla ei ole vieläkään ura urjennut kun olen vasta valmistumassa (ikää siis 29 v.) eikä mitään toivoa saada kunnon duunia, koulutusta vastaavaa ja hyväpalkkaista, täältä kotipaikkakunnalta.
No onhan mulla lapsi ja mies, monella näistä entisistä luokkakavereista tai tutuista ei sitä ole!
Kommentit (5)
Ollaan kaikki vielä kauniita ja hoikkiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään saanut toteuttaa itseäni, ja on kauheat paineet päästä työelämään. Tiedän ettei mun alan töitä ole kauheasti, eikä ne ole kovapalkkaisiakaan (2000 on jo ihan lottovoitto)...sen takia fiilis nollilla.
Ap
Vierailija:
Mulle mies ja lapset ovat kaikista tärkein saavutus ja sel jälkeen vasta tutkinto. T. VTM
Lapsen kasvattaminen onkin sitten toinen juttu.
Tällä alalla vaan mennään tyyliin PAMin ja TESin mukaan, ja lähtöpalkat on paskoja.
Olin työelämässä ennenku aloitin amk-opinnot, ja lapsi ilmoitti tulostaan amkin ensimmäisenä vuonna. Olen maailman onnellisin äiti, kun minulla on poikani, mutta oma kehitys ihmisenä ja uraihmisenä (ei missään nimessä äitinä) on ollut ihan nollissa viime vuodet. Siltä musta tuntuu!
Tuntuu, että mulla olis vaikka mitä annettavaa, mutta en vaan pääse kanavoimaan sitä ulos itsestäni. Toisin sanoen työelämään! Olen turhautunut...
Ap
Mulle mies ja lapset ovat kaikista tärkein saavutus ja sel jälkeen vasta tutkinto. T. VTM