G:oletko selvinnyt raskaudestasi ilman saisista?

Minä jäin sairaslomalle 3 kk ennen laskettua aikaa enkä yhtään pistänyt hanttiin. Minulle kaksosten ja oma hyvinvointi oli tärkeämpää kuin leikkiä työnsankaria työnantajan silmien edessä.

Rv 12 aloin vuotaa verta mielettömästi.. huomattiin kaksosraskaus.

Sain 2 viikon sairasloman, jonka aikana sain nousta sängystä vain kävelläkseni vessaan.



Rv 14 menetin toisen sikiöistä. Raju verenvuoto ja toinenkin sikiö oli vaarassa. Makasin viikon sairaalassa pää alaspäin.



Rv 15 tämä toinen tuli ulos, verenvuoto loppui ja pääsin kotiin.

Jälleen sain kävellä vain vessaan.



Rv 20 raskauteni ennuste oli normaali. Ja palasin töihin, siirryin kevyisiin hommiin.





Olen kait luuseri työnvieroksuja kun tuhlasin yli 2 kuukautta sairaslomalla maaten hyvää työaikaa..

Jos syytä olisi, jäisin tietenkin s-lomalle. alkuraskauden pahoinvoinnin takia en ole ikinä viitsinyt jäädä ja supistuksia tms. ei ole ollut.

mulla oli onnekseni normaali raskaus. Toki n. 30. viikosta alkaen oli supisteluja (eivät avanneet kohdunsuuta) iskiaskipua ja vihlomista, mutta äitiyslomalle jäädessä silti tuntui hassulta jäädä pois töistä " ilman syytä"

Mitäpä tuota töissä itseään kiduttamaan.

Mun mielestä ei työssä kannata kuitenkaan kärvistellä jos käy vauvan ja äidin voinnille haitalliseksi. Tietysti toiset jää helpommasta saikulle kuin toiset. Eipä siitä työssä roikkumisestakaan mitään mitalia tule että jos on tosi ryytynyt niin eiköhän se oma punkka ole oikea osoite.

hoitanut työni työsopimuksen mukaisesti. En ole sairastanut raskausaikana. Väsytti kyllä alussa ja aamuisin oli pahaa oloa. Kumpikaan ei mielestäni ole syy jäädä kotiin.



Kumma, että nykyään pidetään työnsankarina sellaista, joka tekee työnsä marisematta. Etenkin ikäisteni alle 30-vuotiaiden työmoraali on surkean surkea. Toisaalta hyvä, saan helpommin ylennykset ja palkankorotukset :).

koska olin esikoisen kanssa kotona. Siinä sitä sairaslomaa olisi tarvinnutkin, mutta miten arjesta olisi selvinnyt?

Koska en pystynyt nousemaan sängystä ja oksensin kaiken. Melkein jouduin sairaalaan tipalle. En pystynyt edes kävelemään keittiöön.

...olen tarjoilija ja kun ei tuo kävely ottanut luonnistuakseen. :D

Pomo silloin huusi ettei raskaus ole sairaus ja hommat on hoidettava, niin purin hammasta ja jatkoin hommia. Kipeää teki, mutta 45pv ennen la:aa pääsin kotiin lepäämään.

olin siis vielä kaksiviikkoa ennen synnytystä töissä, ja esikoisensen ollessa 6 kk, itse rv 15 palasin tekemään sijaisuuksia, kunnes kuopuksen äippäloma alkoi 50 pv ennen la:ta.



enkä oikeasti ole mikään sankari, ihan normaali köyhä ihminen...

Sen jälkeen sairaalaan loppuajaksi kummassakin raskaudessa

Mä en ole vielä kuullutkaan, että sairaslomalle voi jäädä ihan omasta halustaan. Meillä ainakin tarvitaan kolme päivää pidemmästä sairaslomasta lääkärintodistus. Luulisin, että lääkärin mielipide odottavan äidin terveydestä on painavampi kuin maallikkotyökaverin.



Jos itselläsi on omalla kohdallasi ollut helppoja raskauksia, niin onneksi olkoon. Omalla kohdallani on ollut jos jonkinlaista vaivaa alkaen veritulpasta.

hoitotyö, raskasta hoitotyötä, nostamisia, kääntämisiä, siirtoja vielä rvk 34. Lapsi syntyi hyväkuntoisena ja täysaikaisena rvk41

ihan helposti molemmat raskaudet.

Kolmesti olen joutunut jäämään saikulle ennen äitiysloman alkua supistusten takia ja viimeset viikot ollut jopa vuodelevossa, jotta vauvat saatu pysymään yli riskiviikkojen vatsassa. Jos en olisi saikkua saannut, niin keskosina olisivat syntyneet, joten HYVÄ että sairaslomaa saa silloin kun sitä tarvii!



Olenkin joskus miettinyt, että toisenlaisessa yhteiskunnassa mulla ei olisi lapsia ollenkaan, syntyneet ennen aikojaan ja kuolleet ilman asianmukaista keskoshoitoa...

Esikoista odottaessa jäin työttömäksi kun osa-aikainen sopimus päättyi! ja kuopuksesta jouduin olla sairaslomalla vatsataudin vuoksi tiputuksessa...



Nyt kyllä vatuttaa...

odotin esikoista ja ikäni oli " jo" 35, BMI 43 ja lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes..... terve poika syntyi viikolla 39 =D