Vielä Auvinen casesta ja saa kommentoida

Tässäkään muuten tuskin oli kyse siitä, että Auvisen vanhemmilla ei olisi ollut lapselleen aikaa. Kyllä se lapsi voi päästään seota, vaikka vanhemmat olisivat koko ajan kotona hänen seuranaan. Itse asiassa eniten lastenkin mielenterveysongelmia on niillä alueilla, joissa asuminen on halvinta ja vanhemmat tekevät vähiten töitä ja ovat esim. työttöminä kotona.

Mutta eihän Auvisen vanhemmat olleet kuitenkaan mitään uraihmisiä.

asumisesta maksaa kohtuuttomia... Ei tuo Auvisten koti mikään luksuslukaali ole vaan varsin tavallinen 60-70-luvun omakotitalo. En usko siis ap:n logiikkaan (jos sen oikein ymmärsin)

Lehdessä tms. oli artikkeli siitä, kuinka Auviset muuttivat asuinpaikkaa ja Pekka-Eric oli uudella paikkakunnalla yksinäinen, kun hyvät kaverit jäivät ed. paikkakunnalle.



Ihmettelen itsekin, miten kamalasti omien lasten koululuokalla vaihtuu porukka. On kyse pienestä koulusta ja joka kevät ja syksy useampi muuttaa pois ja uusia tulee.



Itselläni on ollut päämääränä pitää asuinpaikka samana ainakin alakoulun ajan.



ja ymmärrän kyllä että vanhemmat joutuvat menemään työn perässä jne. mutta ainahan se ei merkitset muuttoa, jos työpaikka muuttuu.

Ei olla kaduttu yhtään. Minä edelleen kotona, eilenkin 12v. pojan kaveri oli kylässä ja yhdessä mentiin treeneihin jne oli tosi mukava päivä. Olen huomannut, että kavereidenkin mielestä meille on mukava tulla kun on ruokaa ja seuraa.



En paapo lapsiani, mutta olen huomannut kuinka tuo 12vee myös on äidin perään vielä, tykkää näyttää läksynsä, kertoa ajatuksiaan jne.



Olemme todella onnellisia, että me teimme poikkeuksellisesti, eli jätimme velka-asunnon ja päätimme että minä jään vielä kotiin ehkä vuodeksi, ehkä useammaksi.



T. äiti jolla lapset 3-12vuotiaita.

miten onnistuitkin kirjoittamaan juttusi ilman yhtään pilkkua tai pistettä? huh.

Nykyäänhän tämä on selkeä trendi johtuen juuri siitä, että pienten lasten kanssa selviää pienessäkin kämpässä ja isompaan ei ole varaa, koska hoitovapaat tulevat niin kalliiksi. Sitten päästään vaihtamaan isompaan, kun lapset ovat alaluokilla ja rakentamaan oma, kun lapset lähestyvät teini-ikää. Lapsille nämä muutot tietysti ovat hirveän rankkoja, mutta kaikkea ei voi saada.

Vierailija:

Lehdessä tms. oli artikkeli siitä, kuinka Auviset muuttivat asuinpaikkaa ja Pekka-Eric oli uudella paikkakunnalla yksinäinen, kun hyvät kaverit jäivät ed. paikkakunnalle.

Ihmettelen itsekin, miten kamalasti omien lasten koululuokalla vaihtuu porukka. On kyse pienestä koulusta ja joka kevät ja syksy useampi muuttaa pois ja uusia tulee.

Itselläni on ollut päämääränä pitää asuinpaikka samana ainakin alakoulun ajan.

ja ymmärrän kyllä että vanhemmat joutuvat menemään työn perässä jne. mutta ainahan se ei merkitset muuttoa, jos työpaikka muuttuu.

Vesipuistoja, aasisafareita, skootterilla ajoa. Yhdessäoloa ja naurua perheen kesken.



En tiedä, mutta mulla on sellainen olo että ekohörhö äiti ei varmaankaan ole lentomatkailua kannattanut. Syvällsiä on puhuttu, vähän liikaakin.



Nimim. en ole koskaan Kanarialla käynyt.

Se nyt oli vaan heitto.



Jos tutkitusti vanhemmat viettää teini-ikäisen kanssa n. 6 min päivässä niin onhan se liian vähän. Vai kuinka?



Gerdtin faijan (Myyrmanni-case) haastattelua kun luin, niin minulle tuli olo että viettivät aikaa ehkä 1 min päivässä. Ei hyvä. Ja mikä oli lopputulos?



Eli tarkoitan vain sitä, että vanhempien tulisi tehdä jotain hauskaa ja jännittävää, tavallisuudesta poikkeavaa yhdessä lastensa kanssa.

On se sitten vaikka telttaretki Tuusulan metsikössä. Se on mulle ihan se ja sama.

Sillä lailla, se kun ei ole ehkä halvin tai edes se tarkoituksenmukainen ratkaisu. Meillä kun kukaan ei edes kärsi asiasta : )



Se on helppo huudella sieltä mistä saa omakotitalon alle 200 000e.

Täällä kun ei saa 5 huonetta alle 300 000e.

Mulla on heille aikaa, emmekä ole muuttaneet minnekään.

ollinen sosiaalisuus, on saatu välitöntä responssia ääliömäisiin juttuihin lähiympäristöltä. vrt. tämä palsta. ei luoda edes yhtenäistä identiteettiä nimimerkillä. pikku hiljaa vaikuttaa muuhunkin kuin nettikäyttäytymiseen. tämä siis vaan yksi puoli koko hommasta. mutta miettikäämme oman av-räyhähenkisyytenne vaikutuksia itseemme.

sitten kuluttamisesta eli meille jää ihan hyvin käyttö ja matkustelu ym rahaa eikä osaria tarvii käyttää ja olen miettinyt kun syyllistetään materiaa ja kuluttamista ja tavaraa niin eihän se korvaa läheisyyttä ja tavarahan on vain rekvisiittaa mutta toisaalta pitäähän olla joku motiivi käydä töissä kun sitä rahaa ei jaksa säästää esin kämppään koska sillon pitäs säästää helsingin hinnoilla niin vitusti niin mitä sillä pitäs muka tehdä kun ei aina ole lomaa et sais tuhlattua matkoihinkaan eikä aina jaksa syödä ulkona niin pakko sitä kai on olla henkisesti köyhä ja ostaa kamaa vai kunka

ihan hyvii kommentteja ja sori tästä kirjotustyylistä haluan vielä sanoa pari juttuu eli itsekkin mietin kun meitäkin on 2 ja vaikka ollaan duunareita eikä ole velkaa vaan aso kämppä miistä voi olla mitä mieltä tahansa niin meille toimiva ja rauhallinen hyvätasoinen ja kerran kun sanoin 4v pojalle että ostetaan kämppä niin vastaus oli et mä en muuta ikinä pois täältä niin mietin että kysyykö kukaan lapselta et oisko siitä kivaa muuttaa vaikka nyt kertsistä rivariin tai ihan minnevaan omasta kodista johon on juurtunut ja tottunut vaikka olis niin coolia asua paremmin ja sitten vielä kumpi yleensä oikeasti haluaa omaa pihaa ja mukarauhaa ok talosta tai rivarista lapsi vai vanhempi siis jos vertaa niin kerrostalossa on ainakin enemmän yleensä leikkikaverita vaikka kiinteistöfirmojen mainokset kuinka luo mielikuvaa et perheelle ei kerrostalo ole sopiva mä en ainakaan ite tykännyt pienenä muuttaa rivariin vaikka siinä oli norm isompi pihakin kun nää stidiaskin kokoset