Uskovat kristityt:

Vierailija:

Tutkimalla säännöllisesti voi oppia tuntemaan Jumalan, jolloin myös saa tietää mikä on syntiä ja mikä ei, mitä hän hyväksyy ja mitä ei.

Raamattu kuitenkin antaa selkeät elämänohjeet ja periaatteet, joiden mukaan toimia miellyttääksemme Jumalaa.

.

Missä on armollinen Isä, jos ihminen miettii jatkuvasti, ansaitseeko Jumalan hyväksynnän vai ei???

Ei Jumala tarvitse meidän oikeita tekojamme, Hänhän on kaikkivaltias. Hän kyllä kehottaa meitä rakastamaan itseään, mutta kaiken pohjalla on se, että Hän on ensin rakastanut meitä. Jumalan rakkaus tekee meidät vapaiksi kaikenlaisesta miellyttämisen tarpeesta. Jos taas haluamme toimia Raamatun mukaan, koska vilpittömästi uskomme sen olevan parhaaksi ja teemme sen kiittäen Jumalaa, niin se on ihan eri juttu.

Uskon sisäiseen Kristukseen. Olen melko avarakatseinen, enkä kamalasti mieti syntejä. Pyrin olemaan hyvä ihminen, ja vältän loukkaamasta muita ihmisiä.



Yritän myös muistaa, millaisena aikana Raamattua on kirjoiteltu, enkä esim. tältä pohjalta voi lähteä tuomitsemaan homoutta tms.

-kaikkeen ei ole vastausta, ja joitain asioita on TÄYSIN TURHA edes miettiä ja pohtia. Ihminen ei voi kaikkea käsittää, ei järjellä, eikä muutenkaan.

-minä en tiedä kaikkea, enkä ymmärrä kaikkea, en tajua ja tiedä kaikkia raamatun juttuja, mutta se ei haittaa. Tärkeintä on se, että uskon ja luotan Jumalaan. En ole edes lukenut koko raamattua.

-En näe asioita yhdessä valossa. En edes jaksa ajatella kaikkia asioita. Elän " johdatuksessa" ja menen sinne minne elämä kuljettaa.

-En elä liian lain alla. En ahdistu ja paheksu niitä jotka tekevät miten tekevät ja itsellänikin on harrastuksia ja ajanviettotapoja joita joku tiukempi kauhistelisi.

-Uskon, että kun ihminen uskoo, niin hänellä on sisimmässään se omatunto tai Pyhä henki joka kyllä alkaa sitten kolkuttaa kun ollaan menossa väärään suuntaan. Ei pidä liikaa tuijotella sääntöjä ja neuvoja, ja ohjeita, vaan elää omaa elämää.

-Moni asia on itsestään selvä, eikä kukaan varmaan hyvällä omalla tunnolla esimerkiksi lakia riko. Hauskanpito ei ole kiellettyä.

-En tunne moniakaan sellaisia uskovia, jotka näkisivät asiat vain " yhdessä valossa" . Uskon, että se on ennemminkin ulkopuolisten näkemys ja yleistys uskovista.

-Uskovat ihmiset ovat suvaitsevaisia, rakastavat lähimmäistään, eivät tuomitse, eivätkä ylennä itseään. Nämä ovat minusta tärkeitä perusasioita, jotka tietysti jokaiselta silloin tällöin unohtuu.

-Kukaan ei ole synnitön ja täydellinen. Kukaan ei ole läpensä paha ja toivoton.

mutta täällä sitä yhä rämmitään, valheiden ja päihteiden keskellä.

Minä uskon sisälläni olevaan Kristuksen valoon.



On törkeää sanoa jollekin ettei hän ole kristitty. Olet paha ja ilkeä ihminen!

Vierailija:

On törkeää sanoa jollekin ettei hän ole kristitty. Olet paha ja ilkeä ihminen!

6

Vierailija:

Olisi kiva kuulla ajatuksianne, koska itse huomaan ajattelevani nykyään huomattavasti moniulotteisemmin kuin ennen. Olen pohtinut, olisinko jotenkin onnellisempi tai " parempi uskova" (vitsi), jos esim. tulkitsisin asiat yhden totuuden valossa. Mielestäni en, mutta miksi ihmiset tekevät sitä niin paljon? Johtuuko se siitä, että toiset tarvitsevat tiukat raamit tunteakseen olonsa turvalliseksi? Myönnän itsekin, että uskonelämä olisi tavallaan helpompaa, jos kaikkeen olisi olemassa vastaus. Mutta kun ei ole, niin ei ole, ja toisaalta nautin ajattelun vapaudesta.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Itse olin ennen aika kirjaimellinen ja " yksioikoinen" kristitty - siis että minulle oli vain yksi totuus joka asiasta. Nyt myöhemmi olen kuitenkin (hämmästyksekseni :)) todennut, että muitakin suhtautumistapoja on. Esimerkiksi olen huomannut, että uskovien kasteen kannattajissakin on täysin uskovaisia ihmisiä. (itse siis olen luterilaisen kastenäkemyksen kannalla). Nykyään olen aika epävarma monesta asiasta kuten juuri tuosta kastejutusta. Se ei kuitenkaan mielestäni ole tärkeintä, onko ymmärtänyt oikein jonkin opillisen kiemuran. Tärkeintä on usko Jeesukseen henkilökohtaisena syntien sovittajana.

Luulen, että syy yksioikoiseen ja tiukkaan ajatteluun on uskon heikkous. Erilainen näkemys tuntuu uhkalta ja siksi sitä pitää kynsin hampain puolustaa.

Mainittakoon vielä, että asioita, joissa ei Raamattu kerta kaikkiaan anna tulkitsemisen varaa, en jousta ajattelussani. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on mielestäni yksiselitteisesti synti.

Vierailija:

Luulen, että syy yksioikoiseen ja tiukkaan ajatteluun on uskon heikkous. Erilainen näkemys tuntuu uhkalta ja siksi sitä pitää kynsin hampain puolustaa.

Uskoisin aiemman kirjoittajan tarkoittaneen Jeesuksen kehotusta tutkia itseään ja löytää sisäisen Valon, en nyt muista sanatarkkaan. Itse ainakin uskon, että sydämessäni on Jumalan rakkaus. Tämä ei tietenkään tarkoita että uskoisin olevani Jumalan veroinen.



Omasta mielestäni kaikki lähtee sisältä päin, myös usko ja se miten toimit muita ja itseäsi kohtaan. Itselleni ratkaisevaa oli löytää itsestäni halu uskoa.

Paljon on myös ns. ohjenuoria, joissa ratkaisee omatunto.

Toisaalta Raamattua lukemalla voi päästä lähelle Jumalaa ja hänen ajatteluaan - ovathan Raamatun ajatukset hänen ajatuksiaan. Tutkimalla säännöllisesti voi oppia tuntemaan Jumalan, jolloin myös saa tietää mikä on syntiä ja mikä ei, mitä hän hyväksyy ja mitä ei.

Raamattu kuitenkin antaa selkeät elämänohjeet ja periaatteet, joiden mukaan toimia miellyttääksemme Jumalaa.

Monesti jo se, että miettii " tekisikö Jumala/Jeesus näin" -auttaa päättämään, onko tekemässä oikeita ratkaisuja.