Kiikutin tänään gradun painoon!
Olen ollut yliopistossa kirjoilla aivan liian kauan. Mutta nyt se on pian ohi!
Aivan mahtava olo!
Kommentit (10)
Sain omani valmiiksi viime keväänä ja nyt jo tuntuu herttisen yhdentekevältä.
Onko rakkailla av-siskoilla paha maanantai?
Liitetiedostona se minullakin meni, ei sitomoon vaan PAINOON.
Enkä oikeasti kiikuttanut vaan lähetin.
Ja varmasti tuntuu yhdentekevältä vuoden päästä, mutta nyt tuntuu helpottuneelta. Niin tuntui teistäkin silloin, myöntäkää pois.
Ja myös omalla kohdallani kyse on välityöstä, niitä on ollut tärkeämpiä ja tulee olemaankin. Juuri siksi gradun tekeminen ehkä venyi ja vanui. Mutta saa kai siitä silti olla iloinen?
Omani saakin lojua pdf-tiedostona koneella. Eipähän pölyynny.
Kauanko sinulla meni gradun aloittamisesta tähän pisteeseen?
Ärsyttipä se imelä ajatus siitä, että gradua vielä vuosien päästäkin muistelisi... Hyvältähän se toki tuntui saada se valmiiksi, mutta elämä jatkuu... Omaan elämääni mahtuu niin paljon kauniimpiakin asioita kuin mokoma paperikasa ;-)
Onnea vaan ap:lle!
Täällä vielä taistelen oman 10-vuotisprojektini parissa :)
Varmasti mahtava tunne!
Itse kyllä aina välillä muistelen omaa graduprojektiani. Ei se mikään elämää suurempi juttu ole, mutta ihan merkittävä osa opintoja kuitenkin.
Tosiaan, olen käynnistänyt projektin vuonna 2000, ts. alkanut puhua gradusta ja käynyt seminaarin. En vaan tuolloin, välivuosien jälkeen, saanut opinnoistani oikein otetta, oli sellaista elämän rospuuttoaikaa ;)
Vaihdoin sittemmin aihettakin, ja tämä tekele oli työn alla n. nelisen vuotta. Ihan hyvin, kun olen tänä aikana saanut kaksi lasta ja tehnyt isoja opintokokonaisuuksia. Mutta silti tuntuu, että gradu on ollut ikuisuusprojekti, kun opintourani on kestänyt jo 13 vuotta.
Tässä siis syy hehkutukseen - yksi pitkään roikkunut riepale on viimein saatu pois päiväjärjestyksestä. Tsemppiä kaikille, jotka ko. asian kanssa vielä painivat!
Oma on edelleen monisteena jossain. Välityö ennen tärkeämpiä.